Mua vähän harmittaa yksi juttu lasten puolesta(joulusta...)

[endie]

No meillä oli toi sama tilanne joskus kun vietettiin sukujouluja. Yksi lapsi sai läjäpäin lahjoja, muille tuli pari pakettia. Nyt aikuisena ymmärrän paremmin tän jouluidean ja tiedän että joulupukki ei niitä paketteja hanki, vaan tämän lapsen vanhemmat, jotka muuten edelleen sponssaa melkoisen runsaskätisesti tytärtään. Mutta olin silloin aika kateellinen kampauspäistä, ja pimeässä hohtavasta barbien mekosta. Eli ymmärrän tuon tilanteen lasten kannalta melko hyvin kun olen sen itse kokenut.

Eivät varmaan tajua yhtään että nää lapset varastaa lahjoillana koko shown. Varmaan niitä vois avata parissa eri erässä niitä paketteja, vaikka kotona lisää tai jos käyvät toisilla isovanhemmilla tms niin roudaa sinne mukaan myös niitä paketteja.

Joku sentään ymmärtää mitä tarkoitin

Mä olenkin ajatellut, ehdottaa jotain tuon tyylistä. Ettei niitä kaikkia avattaisi ja tuotaisi sinne yhteen paikkaan. Ja ihan ekoina jouluina se menikin niin, mutta siitä on vaan lipsuttu...

Luuletko ettei serkkulapset kertois sun lapsille niistä tontun myöhemmin tuomista?

"Me saadaan nyt näin vähän, kun tontut joka joulu tuo meiän loput lahjat kotiin".

En usko, koska ollaan muuten aika harvoin tekemisissä.

no siin ois sit taas minust yks hyvä syy lisää olla hylkäämättä sukujoulua. että ei jäis sukulaiset lapsille ihan tuntemattomiks.

 

[täh]

No minä ainakin ostaisin omille lapsilleni enemmän paketteja.

 

[v]

tuskin sitä joka joulu haluaisi nähdä, että muut saa aina vaan enemmän ja enemmän kaikkee, traumat jää?

 

[ap]

No minä ainakin ostaisin omille lapsilleni enemmän paketteja.

Musta se ei ole mielekästä eikä joulun tarkoitus saada paaaaljon paketteja... Mutta harmittavaista lapsille kuitenkin, kun he ei sitä ymmärrä.

 

[MakaPaka]

Voisit ostaa lapsillesi laadukkaampien lahjojen lisäksi muutaman halvan? Miun mielestä et voi puuttua toisten lahjanantamisiin! Tiedostat sen, että lapsillesi tulee asiasta paha mieli, mutta et viitsi tehdä asialle mitään vaan muitten pitäisi muuttaa käytäntöään. Eri perheissä toimitaan eri tavoilla.

 

[Keittiönoita]

Joo, mutta joulusta toiseen, onks se susta ihan oikein/kivaa???

Meillä on ollut tuo tilanne 23 vuotta. Ilman ongelmia. Itse asiassa lapseni ovat erinomaisen hyvin oppineet kestämään sen tosiasian, että nallekarkit eivät aina mene tasan.

 

[No]

Joulun pitäisi olla ilon juhla. Viettäisin teidän tapauksessa joulun kotona, lapset ehtivät saada pettymyksiä aivan tarpeeksi, ei sitä tarvitse jouluun ajoittaa.

Keskustelu kuitenkin lahjamäärästä muiden vanhempien kanssa.

 

[Demosthenes]

Eli viime kädessä on kyse sun lahja-arvostuksista versus niiden toisten. Lapset on kai kantansa valinneet? Itse varmaankin sortuisin lahjomaan omiani senkin edestä.

 

[eräs]

Minä viettäisin joulun oman perheen kesken.

 

[hei]

Joo, mutta joulusta toiseen, onks se susta ihan oikein/kivaa???

Meillä on ollut tuo tilanne 23 vuotta. Ilman ongelmia. Itse asiassa lapseni ovat erinomaisen hyvin oppineet kestämään sen tosiasian, että nallekarkit eivät aina mene tasan.

Mun lapset saa luvan oppia saman jutun. Meillä on sama tilanne edessä. Tällä hetkellä ei vielä tajua eroa, mut myöhemmin huomannee, et serkku saa enemmän.

Se on elämää.

 

[Keittiönoita]

Mun lapset saa luvan oppia saman jutun. Meillä on sama tilanne edessä. Tällä hetkellä ei vielä tajua eroa, mut myöhemmin huomannee, et serkku saa enemmän.

Se on elämää.

Mä uskon siihen, että mitä pienempänä sen kateudenpoikasen oppii sietämään, sitä paremmin selviää isompana. Kouluiässä kun ei enää ole pelkästään ne serkut, joilla on aina enemmän ja kalliimpaa vaan myös monet kaverit ja koulukaverit. Ystävyyssuhteet pysyvät parempina, jos lapsi ei koe tarvetta kadehtia ystäväänsä.

 

[weera]

Viettäisin kyllä joulun erikseen, jos lahjojen melko tasiaisesta jaosta ei saada sovittua.

Arjessa niitä pettymyksiä ja kateudentunteita joutuu ja oppii kuitenkin sietämään, mutta joulu on lasten juhla ja siitä pitäisi jäädä hyvä mieli. Vain kyyniset ja pessimistiset ihmiset ottavat tilanteeseen sen asenteen, että vähemmälle jääminen on vain opettavaista.

 

[allapollo]

kun aikoinaan vietimme yhteisiä jouluja serkkujen kanssa, jotka saivat vähemmän paketteja kuin omamme, avattiin meillä toisen puolen mummulassa puolet paketeista ja jätin osan myös kotiin ja ne avattiin sitten illalla, kun tultiin kotiin.
omat lapseni eivät ainakaan koskaan sanoneet muille ääneen, että osa lahjoista on heillä muualla ja osallistuivat innolla serkkujenkin pakettien ihasteluun.

 

[itsekin oppinut]

Mun lapset saa luvan oppia saman jutun. Meillä on sama tilanne edessä. Tällä hetkellä ei vielä tajua eroa, mut myöhemmin huomannee, et serkku saa enemmän.

Se on elämää.

Mä uskon siihen, että mitä pienempänä sen kateudenpoikasen oppii sietämään, sitä paremmin selviää isompana. Kouluiässä kun ei enää ole pelkästään ne serkut, joilla on aina enemmän ja kalliimpaa vaan myös monet kaverit ja koulukaverit. Ystävyyssuhteet pysyvät parempina, jos lapsi ei koe tarvetta kadehtia ystäväänsä.

Peesi.

 

[Keittiönoita]

Viettäisin kyllä joulun erikseen, jos lahjojen melko tasiaisesta jaosta ei saada sovittua.

Arjessa niitä pettymyksiä ja kateudentunteita joutuu ja oppii kuitenkin sietämään, mutta joulu on lasten juhla ja siitä pitäisi jäädä hyvä mieli. Vain kyyniset ja pessimistiset ihmiset ottavat tilanteeseen sen asenteen, että vähemmälle jääminen on vain opettavaista.

En pidä itseäni kyynisenä enkä pessimistisenä. Asiaan saattanee kuitenkin vaikuttaa se, että viimeistään tapaninpäivänä lapsilleni olisi joka tapauksessa selvinnyt, mitä kaikkea serkut saivat joululahjaksi. En siis nähnyt mitään syytä esittää lapsilleni jotain muuta, kun totuus olisi valjennut heille joka tapauksessa varsin pian.

 

[piu]

olkaa kotona vaan mut älä ny niil tollast syytä mee sanoo keksi muu

 

[taas tätä]

Täälä taas muutamat viisastelee, että 'Elämä on' ja 'Kyllä lasten pitää oppia...' -p*skaa.

Fakta on kuitenkin se, että jos sen oman kultamurun alahuuli rupee väpättään ja toinen on SUUUURESTI pettynyt ja aidosti surullinen vuoden suurimpana juhlapäivänä, niin kyllä siinä jokaisella äidillä omaaki sydäntä raapaisee.

Muistelkaas ny itte niitä lapsuuden joulunaikoja ku sitä odotettiin ku kuuta-nousevaa. Muusta ei puhuttukaa! Kaikki se kodinki hössötys (siivoukset, leipomiset, koulun kuusijuhlat, yms) tähtää vain siihen yhteen päivään. Ja sitte siihen päälle viä se taianomainen joulupukki! Siinähän odotukset kohoaa jo aivan sfääreihin... Pienet lapset viä uskoo siihen pukkiinki ihan tosissaan! Et pukki tietää kaiken, on esim TASAVERTAINEN!!! Selitä siinä sitte mukulalle, että 'kyllähän sä oot ollu tasan yhtä kiltti ku toi sun serkkus, mutta nyt sä vaan sait puolet vähemmän lahjoja...'

Koittakaa yks joulu kotona. Saatte rakentaa just sellasen joulun, ku teidän arvoilla haluutte. Pääsee sitä sukujoulua viettään sillon tapaninpäivänäki!

 

[Anno]

En mä kyllä alkais joulua erikseen viettämään... Siinä vaiheessa kun lapsille merkitsee se eniten kuinka monta kertaa saa oman pakettinsa hakea, paketoisin tavaroita erikseen mikäli mahdollista. Jos esim on joku collegepuku niin toiseen pakettiin housut ja toiseen takki. Ostaisin ehkä jonku 3 paitaa kympillä ja paketoisin nekin erikseen. Enkä kyllä henk.koht kehtaisi mitään "pelisääntöjä" sopimaan muiden vanhempien kanssa lahjojen määrästä. Jokaisella on oikeus tuoda niin paljon lahjoja kun haluaa. Mä en kyllä toisaalta ymmärrä miten ne kaikki lahjat tuodaan sinne kyläpaikkaan. Meillä on aina ollut niin että kyläpaikkaan muutama lahja ja sitten kotona odottaa vielä kuusen alla pukilta terveiset

 

[hippimamma]

Että kaikki lapset saavat miltei samanlaiset lahjat ja loput on pukki vienyt suoraan kotiin

Että jospa ottaisitte asian esille ensikerralla kun olette koolla (aikuiset) ja sopisitte yhdessä mitä tehdä... onnistuu se tesktiviestilläkin, yleensä ihmiset ymmärtää ettei kaikilla ole varoja.

 

[persvakoonasana]

Kinkkinen tilanne. :/ Toisaalta olisi mielestäni hassua mennä puuttumaan siihen, kuinka paljon sukulaiset lapsiaan lahjovat, mutta toisaalta oman lapsen kannalta olisi kurjaa, jos hän kokisi aina jäävänsä vähemmälle kuin muut. Mun, kuten muutaman muunkaan tässä ketjussa, mielestä lasten yhteiseen sukujouluun ei kuulu "aina ei mene nallekarkit tasan" -mentaliteetti. Ehtii sitä kateutta oppia muinakin päivinä kuin jouluna. Mä varmaankin myös tekisin niin, että ostaisin niitä laadukkaita ja tarpeellisia, mutta myös mieluisia lahjoja (esim. piirrustuspaperia, kyniä, kylpypyyhkeen, tukkajuttuja, tarroja, vaatetta) enemmän ja paketoisin niitä eri paketteihin.

 

[vieras]

Ei oo väärin kyllä pitää serkkujen vanhempienkin ymmärtää mitä tehdä eikö ne vois osan lahjoista jättää kotia ja sitten ilmottaa että tonttu on vaikkapa ne tuonut?

Noin olis järkevä sopia niin kenellekään ei tule paha mieli. Kun joulun pitäisi olla jokaisen lapsen juhla.

 

[krista]

Me yleensä vietetään joulua appivanhempien luona. Meidän lahjat, mun siskon ja äidin lahjat ovat yleensä meillä joulukuusen alla. Appivanhempien luona miehen velin ja appivanhempien lahjat on ihan samaa määrää.
Miehen veljen vaimolla on kaksi siskoa ja veljeä jotka tuovat lahjat miehen veljen luokse eikä appivanhempien luokse.

Ihan turhaa ostaa läjä lahjoja joilla ei ole mitään tekemistä. En ole koskaan ymmäertännyt miksi ostetaan 100 lahja per kersa..

 

[vieras]

Me ollaan kerrottu lapsille pienestä pitäen, että sukulaiset ja muut läheiset auttavat joulupukkia lahjojen kanssa toivomalla, mitä lapselle voisi tuoda. Voisitko sinä sanoa lapsellesi saman ja kertoa, että näillä serkuilla on enemmän sukulaisia toivomassa? Ja vielä korostat, että lapset ovat "saman arvoisia", vaikka saavatkin eri määrän paketteja?

 

[Lotta]

Minä ostaisin suosiolla lapsilleni enemmän paketteja. Kyllä itse muistan kuinka serkkujen kanssa laskeskeltiin kuinka monta pakettia kukakin sai. Aikuisille tämä ei ole tärkeää mutta lapsille kyllä.

Kerran vuodessa voi lapsia hemmotella kunnolla.

 

[Madicken04]

Meillä on tuollainen joulu edessä kun nyt lähdetään viettämään sitä siskon perheen luo Tanskaan. Siskon lapset saavat siis siellä lahjat paitsi vanhemmiltaan ja molempien pulten isovanhemmilta, kummeilta, tädeiltä ja enoilta. Ihan keltä ikinä saavatkin.

Meidän lapset taas saavat... kummeilta (tämä siskon perhe) ja jos siskon appivanhemmat sattuvat näille jotain ostamaan (heillä kun on tapana "lahjoa" vierailijoita). Kotiin ostetaan lahja tai pari ja sitten ne mitä sukulaiset ja kummit lähettävät, mutta itse aattona tilanne on väistämättä se että meidän lapset saavat korkeintaan sen pari pakettia toisten saadessa niitä paljon.

En ole kuitenkaan tuota osannut ongelmana edes ajatella, poju nyt ei sitä varmaan edes ymmärrä. Tyttö tietty saattaa ihmetellä, mutta kai tuo sitten sen tajuaa että toiset vaan sattuivat saamaan tuossa enemmän lahjoja. Toisaalta kun ollaan serkkujen kotona jossa on paljon kivoja, meidän lapsille uusia leluja ja tekemistä niin tuskin nuo jaksavat lahjoista edes niin pitkään olla kiinnostuneita.