ap
Sen sanon teille ketkä puolustelette "kiusatut menestyy ja ovat hyvissä ammateissa ja tykkäävät työstään". Kukaan ei varmasti nykyään näe ulospäin kuinka mua sisälle sattuu edelleen. Mulla on hyvä työ, ihana perhe, olen nätti ja pidän itsestäni huolta. Lapsen myötä saadut hyvät tutut ei uskonut kun aluksi kerroin että olen ollut kiusattu. Että kyllä se vaikuttaa edelleen vaikken ulospäin sitä näytä...
Nyt lähdettävä takas töihin! Toivottavasti tajusitte pointtini. Toivottavasti omat lapseni ei ikinä tule kokemaan samaa!
Nyt lähdettävä takas töihin! Toivottavasti tajusitte pointtini. Toivottavasti omat lapseni ei ikinä tule kokemaan samaa!
ap
Sen sanon teille ketkä puolustelette "kiusatut menestyy ja ovat hyvissä ammateissa ja tykkäävät työstään". Kukaan ei varmasti nykyään näe ulospäin kuinka mua sisälle sattuu edelleen. Mulla on hyvä työ, ihana perhe, olen nätti ja pidän itsestäni huolta. Lapsen myötä saadut hyvät tutut ei uskonut kun aluksi kerroin että olen ollut kiusattu. Että kyllä se vaikuttaa edelleen vaikken ulospäin sitä näytä...
Nyt lähdettävä takas töihin! Toivottavasti tajusitte pointtini. Toivottavasti omat lapseni ei ikinä tule kokemaan samaa!
Nyt lähdettävä takas töihin! Toivottavasti tajusitte pointtini. Toivottavasti omat lapseni ei ikinä tule kokemaan samaa!
Ei se sitä katso minkälainen kiusatusta tai kiusaajasta tulee isona,yksi mun kiusaajista istuu nyt linnassa taposta 
Aihetta sivuten...tuli vaan mieleen.
Mun luokalla oli ala- ja yläasteella tyttö, jota ei syrjitty. Kutsuttiin synttäreille, nähtiin koulun jälkeen siinä missä muitakin luokkakavereita, soiteltiin, oltiin kirjeenvaihtoa kirjevihon avulla (se oli silloin in ), jne. Naljailtiin toki välillä pojista (kuka tykkäsi kenestäkin) yms mutta tismalleen samalla lailla kuin muillekin, luokallamme oli kymmenisen tyttöä ja kaikilla ihan hyvät välit.
Kerran tämän tytön äiti soitti sitten tuohtuneena mun mutsille ja kertoi että tyttöä kiusataan koulussa niin paljon ettei hän voi enää lastaan sinne lähettää. Mun äiti tunsi hänen äitinsä, ja siksi soitti, vaikken minä kuulemma ollut pahimpia kiusaajia, koko luokan tytöt häntä kuitenkin kiusasi. Me oltiin koulussa ihan että täh...Selvisi sitten, että hän koki kiusaamisena sen, että olin jo luvannut olla "Nooran" pari yhdessä jutussa ja mun piti vastata kieltävästi hänelle kun hän kysyi voinko olla hänen parinsa (ja sanoin siis ihan nätisti että olen jo luvannut olla "Nooran" pari, mutta "Kaisa" taitaa vielä olla ilman paria, kysy siltä ). Toinen kammottava kiusaamistapaus oli sellainen, missä hän kysyi voidaanko tavata koulun jälkeen, ja mä olin jo ehtinyt sopia muuta menoa (kävin kyllä hänen kanssaan esim. elokuvissa kerran pari kuussa, kaupungilla lähes viikoittain, jne, ja joskus hän myös joutui kieltäytymään samasta syystä jos pyysin/pyysimme häntä jonnekin). Pahinta oli se, että kun hän tahallaan tai tahattomasti hyppäsi luokkakaverin jalalle sillä seurauksella että se murtui ja vaati kipsauksen, niin hän kieltäytyi pyytämästä anteeksi, ja kuulemma se oli kiusaamista että jalkansa loukannut tyttö sanoi että "voisit muuten edes sanoa että anteeksi". Jos hän huomautti luokkakaverillemme että tälle sopisi paremmin lyhyt otsatukka niin se oli jees, mutta jos hänelle sanoi että hänelle voisi sopia tosi hyvin kiharat, niin hän koki sen hiustyylinsä haukkumisena.
Hän siis koki olevansa koulukiusattu, niin pahasti ettei yläasteen viimeisenä kuukautena tullut enää kouluun, eikä tullut kevätjuhlaankaan vaan haki todistuksensa jälkikäteen. Jatko-opiskelupaikassaan haki huomiota sillä, että kertoi koko peruskouluajan olleen yhtä helvettiä koulukiusaamisen vuoksi.
Ja mä väitän edelleen, ettei häntä kiusattu. Hän vaan päätti itse ottaa kaiken kiusaamisena, vaikka häntä kohdeltiin kuten muitakin: oltiin kavereita, nähtiin vapaa-ajallakin, joskus tuli pieniä erimielisyyksiä muttei sen enempää kuin muidenkaan kanssa.
Jos hänestä olisi tullut tappaja, niin lehdet olisivat varmaan tehneet monen sivun juttuja hänen helvetillisistä kouluajoistaan jatkuvan kiusaamisen uhrina
Mun luokalla oli ala- ja yläasteella tyttö, jota ei syrjitty. Kutsuttiin synttäreille, nähtiin koulun jälkeen siinä missä muitakin luokkakavereita, soiteltiin, oltiin kirjeenvaihtoa kirjevihon avulla (se oli silloin in
), jne. Naljailtiin toki välillä pojista (kuka tykkäsi kenestäkin) yms mutta tismalleen samalla lailla kuin muillekin, luokallamme oli kymmenisen tyttöä ja kaikilla ihan hyvät välit.Kerran tämän tytön äiti soitti sitten tuohtuneena mun mutsille ja kertoi että tyttöä kiusataan koulussa niin paljon ettei hän voi enää lastaan sinne lähettää. Mun äiti tunsi hänen äitinsä, ja siksi soitti, vaikken minä kuulemma ollut pahimpia kiusaajia, koko luokan tytöt häntä kuitenkin kiusasi. Me oltiin koulussa ihan että täh...Selvisi sitten, että hän koki kiusaamisena sen, että olin jo luvannut olla "Nooran" pari yhdessä jutussa ja mun piti vastata kieltävästi hänelle kun hän kysyi voinko olla hänen parinsa (ja sanoin siis ihan nätisti että olen jo luvannut olla "Nooran" pari, mutta "Kaisa" taitaa vielä olla ilman paria, kysy siltä ). Toinen kammottava kiusaamistapaus oli sellainen, missä hän kysyi voidaanko tavata koulun jälkeen, ja mä olin jo ehtinyt sopia muuta menoa (kävin kyllä hänen kanssaan esim. elokuvissa kerran pari kuussa, kaupungilla lähes viikoittain, jne, ja joskus hän myös joutui kieltäytymään samasta syystä jos pyysin/pyysimme häntä jonnekin). Pahinta oli se, että kun hän tahallaan tai tahattomasti hyppäsi luokkakaverin jalalle sillä seurauksella että se murtui ja vaati kipsauksen, niin hän kieltäytyi pyytämästä anteeksi, ja kuulemma se oli kiusaamista että jalkansa loukannut tyttö sanoi että "voisit muuten edes sanoa että anteeksi". Jos hän huomautti luokkakaverillemme että tälle sopisi paremmin lyhyt otsatukka niin se oli jees, mutta jos hänelle sanoi että hänelle voisi sopia tosi hyvin kiharat, niin hän koki sen hiustyylinsä haukkumisena.
Hän siis koki olevansa koulukiusattu, niin pahasti ettei yläasteen viimeisenä kuukautena tullut enää kouluun, eikä tullut kevätjuhlaankaan vaan haki todistuksensa jälkikäteen. Jatko-opiskelupaikassaan haki huomiota sillä, että kertoi koko peruskouluajan olleen yhtä helvettiä koulukiusaamisen vuoksi.
Ja mä väitän edelleen, ettei häntä kiusattu. Hän vaan päätti itse ottaa kaiken kiusaamisena, vaikka häntä kohdeltiin kuten muitakin: oltiin kavereita, nähtiin vapaa-ajallakin, joskus tuli pieniä erimielisyyksiä muttei sen enempää kuin muidenkaan kanssa.
Jos hänestä olisi tullut tappaja, niin lehdet olisivat varmaan tehneet monen sivun juttuja hänen helvetillisistä kouluajoistaan jatkuvan kiusaamisen uhrina
Mömmönpaluu
Mua on kiustattu koko yläasteen.Mä voin sanoa että jättin niin isot arvet että vielä tänä päivänä 30w kuvittelen ihmisten nauravan mulle,pitävän mua pilkkanaa,itsetuntoa ei pahemmin ole ja en uskalla luottaa kehenkään vaan pelkään hänen olevan "kätyri" joka kertoo mun asiat kaikille.Se oli huoraksi haukkumista,yms tuollaista,Kerran yksi poika väkisin piti seinää vasten kun en suostunut pussaamaan eli koitti ottaa väkisin kaverin nauraessa vieressä.arvatkaa miltä tuntu kun siskotuli siihen paikalle ja syytti mua että omaa vikaa,juu miten oli omaa vikaa kun istut rappusilla odottaen sitä ainutta kaveria joka sun kanssa on.kaikkea muutakin oli mutta voin sanoa että omaa poikaani kyttään heikkohermoisesti kun aloittí koulun,jatkuvasti kyselen että mitä on tehnyt eihän kukaan kiusaa yms?
Mörkö
Tohon alkuperäiseen... Eiköhän jokainen ole vastuussa omista teoistaan. Ei kiusaajaa voi syyttää siitä, että kiusattu on tappanut jonkun.
Miten jaksatte kiusatut kantaa katkeruutta vielä aikuisinakin? Jos teitä on ala/yläasteella kiusattu, teidän kiusaajatkin on olleet silloin lapsia. Moni niistä on varmaan nyt pahoillaan siitä mitä silloin teki, mutta mennyttä ei voi muuttaa. On aika kohtuutonta, jos pitäisi kantaa koko loppuikänsä syyllisyyttä jostain mitä on lapsena tehnyt, vaikka se olisi ollut kuinka väärin. Saati kantaa vastuuta kaikista pahoista teoista, mitä kiusatuksi tulleet myöhemmässä elämässä tekevät.
Miten jaksatte kiusatut kantaa katkeruutta vielä aikuisinakin? Jos teitä on ala/yläasteella kiusattu, teidän kiusaajatkin on olleet silloin lapsia. Moni niistä on varmaan nyt pahoillaan siitä mitä silloin teki, mutta mennyttä ei voi muuttaa. On aika kohtuutonta, jos pitäisi kantaa koko loppuikänsä syyllisyyttä jostain mitä on lapsena tehnyt, vaikka se olisi ollut kuinka väärin. Saati kantaa vastuuta kaikista pahoista teoista, mitä kiusatuksi tulleet myöhemmässä elämässä tekevät.
no justiinsa juu.VAIKKA OLISI KUINKA KIUSATTU SE EI OIKEUTA TOLLASEEN SAIRAASEEN TEKOON.EI TERVEJÄRKINEN TOLLASTA EDES TEE. |O |O viattomat kuoli.vai tappoko se ne kiusaajansa vai????????
tilda
kiusaamisen vaikutukset riippuu ihmisen luonteesta ja tavasta käsitellä asia.tosi asia kuitenkin on että ne keihin tämä kiusaaminen on vaikuttanut todella pahasti ja ovat saaneet siitä ikuiset henkiset arvet haluavat pahaa kiusaajilleen ja kostoa.Pitää myös muistaa vaikka se kiusattuna vaikeaa onkin että näillä kiusaajilla on elämä pahasti pielessä ja purkavat pahaa oloaan muihin.
TheUnforgiven
no voin kertoa oman asiani..olen ollut kiusattu sekä kiusaaja..ala-asteella minua kiusattiin sentakia että haisin aivan kauheesti tupakalle (alkoholistivanhemmat polttivat sisällä) olin arka ja sisäänpäin sulkeutunut sillä kotona tapahtui niin paljon kaiknlaista kamala että kouluun ei jaksanut keskittyä..minulle äitipuoleni aina letitti tukan jokapäivä samanlailla ja siitä kiusattiin myös.se oli kamalaa aikaa..kuinka julmasti jo ekaluokkalaisetkin osaa kiusata..no kolmannella luokalla minut vietiin parturiin ja tukka leikattiin lyhyeksi sain hieman hyväksyntä luokkakavereilta..sanoivat ettännksi sulta likattiin tuka ..ei oo aina samaa lettiä..no neljännella aloitinkin uudessa koulussa kun jouduin lastenkotiin..sain paljo n kavereita lastenkodista sekä koulusta..minua ei enää kiusattu..minä en haissut tupakalle enää ja sain nukkua yöni rauhassa enkä pelossa..minulla oli uusia vaatteita ja uudet koulutarvikkeet yms..ainut kerta mitä kiusattiin niin ala-asteen luokkalaiseni äiti haukkuin mua apinaksi koska asuin lastenkodisssa..mutta koska olin vahcistunut se ei minua häirinnyt..loppu ala-aste meni hyvin..ylä-asteella sitten muutuinkin ja paljon..aloin kiusata tätä henkilöä jonka äiti minua apinaksi haukku..siihen yhtyis moni muukin..mulla oli todella paljon ystäviä ja olin erittäin vahva persoona koko ylä-asteella..kukaan ei uskaltanut poikkinaista sanaa sanoa.kun tiesi että tuleekuonoon..en tod. ylpeile sillä mutta sellainen olin..ja myöhemmin kiusaaminen jatkui myös perjantai iltaisin kaupungilla..minulla olikin tuolloin aika kyseenalainen maine..tottakai siihen vaikutti lastekoti elämä joka ei enää maistunutkaan niin hyvälle kun pienenä..tein pari sellaista asiaa jotka sai minut heräämään..olen sovitellut pari asiaa niiden kanssa jota kiusasin..olen niin paljon muuttunut tuosta ajasta että häpeän todella tota minääni...olen myös halannut osaa kiusatuista ja pyytänyt anteeksi.. edelleen kaupungilla varmaan muistetaan minut tietyistä asioista..mutta en usko että kovin moni. pyydän vielä kerran anteeksi kaikilta kiusatuilta. kerron vielä sen että nuorempana tuntui iton hyvältä kun nämä ala-asteen kiusaajatkin katsoi minua hyväksyvästi ..mutta harmittaa että tekemisiäni en saa tekemättömäksi ja joudun edelleenkin vastailemaan joillekkin menneisyydestäni. mutta se sanon että kyllä..aika usein ne kiusaajat/kiusatut tulevat erittäin huonoista tai huonoista koti-oloista..että vanhemmat vois katsoa peiliin myös jos tapahtuu tälläistä. minä olen erilainen vanhempi kuin omani..lapseni ei koskaan tule kiusatuksi eikä varsinkaa kiusaajaksi..
nnksi sulta likattiin tuka ..ei oo aina samaa lettiä..no neljännella aloitinkin uudessa koulussa kun jouduin lastenkotiin..sain paljo n kavereita lastenkodista sekä koulusta..minua ei enää kiusattu..minä en haissut tupakalle enää ja sain nukkua yöni rauhassa enkä pelossa..minulla oli uusia vaatteita ja uudet koulutarvikkeet yms..ainut kerta mitä kiusattiin niin ala-asteen luokkalaiseni äiti haukkuin mua apinaksi koska asuin lastenkodisssa..mutta koska olin vahcistunut se ei minua häirinnyt..loppu ala-aste meni hyvin..ylä-asteella sitten muutuinkin ja paljon..aloin kiusata tätä henkilöä jonka äiti minua apinaksi haukku..siihen yhtyis moni muukin..mulla oli todella paljon ystäviä ja olin erittäin vahva persoona koko ylä-asteella..kukaan ei uskaltanut poikkinaista sanaa sanoa.kun tiesi että tuleekuonoon..en tod. ylpeile sillä mutta sellainen olin..ja myöhemmin kiusaaminen jatkui myös perjantai iltaisin kaupungilla..minulla olikin tuolloin aika kyseenalainen maine..tottakai siihen vaikutti lastekoti elämä joka ei enää maistunutkaan niin hyvälle kun pienenä..tein pari sellaista asiaa jotka sai minut heräämään..olen sovitellut pari asiaa niiden kanssa jota kiusasin..olen niin paljon muuttunut tuosta ajasta että häpeän todella tota minääni...olen myös halannut osaa kiusatuista ja pyytänyt anteeksi.. edelleen kaupungilla varmaan muistetaan minut tietyistä asioista..mutta en usko että kovin moni. pyydän vielä kerran anteeksi kaikilta kiusatuilta. kerron vielä sen että nuorempana tuntui iton hyvältä kun nämä ala-asteen kiusaajatkin katsoi minua hyväksyvästi ..mutta harmittaa että tekemisiäni en saa tekemättömäksi ja joudun edelleenkin vastailemaan joillekkin menneisyydestäni. mutta se sanon että kyllä..aika usein ne kiusaajat/kiusatut tulevat erittäin huonoista tai huonoista koti-oloista..että vanhemmat vois katsoa peiliin myös jos tapahtuu tälläistä. minä olen erilainen vanhempi kuin omani..lapseni ei koskaan tule kiusatuksi eikä varsinkaa kiusaajaksi..
Kiusatun tarina
Alkuperäinen kirjoittaja Mörkö:
Se on niin helppo arvostella ja syytellä kiusattuja jos ei ole itse siinä helvetissä elänyt ja sitä kokenut. Kerro mulle miten koko peruskoulun ja amiksen aikaisen kiusaamisen saa pyyhittyä pois mielestä? Kerro mulle miten mun luonne ei ole muovatunutkaan kiusatuksi tulemisen takia? Tottakai on jäljellä katkeruutta kun on elämä pilattu. Kaveraita en saanut yhtään ennen kuin vasta aikuisena.
emulia
Kuinka pitkälle olisitte valmiita menemään, jos koulusta tulisi infoa pienen ala-asteikäisen kohdalla, että siis tämä teidän lapsenne on kiusannut joitakin muita lapsia? Antaisitteko selkäsaunan vai kuinka puuttua käytökseen, kun samasta koulusta on erityisopettajan neuvo ollut, ettei kotona enää saa lasta komentaa koulussa tapahtuneista asioista.
Lasta on pienestä pitäen opetettu hyväksymään toiset ja olemaan kiusaamatta. Terapiassa on käyty ja lapsi on saanut kaikkia mahdollisia tukitoimia mm. pienryhmässä työskentelyä.
Ja asioista on kotona puhuttu päivittäin!!!
Lasta on pienestä pitäen opetettu hyväksymään toiset ja olemaan kiusaamatta. Terapiassa on käyty ja lapsi on saanut kaikkia mahdollisia tukitoimia mm. pienryhmässä työskentelyä.
Ja asioista on kotona puhuttu päivittäin!!!
Nollatoleranssi
Meillä on 0-toleranssi kiusaamisen suhteen. Omat lapset ei saa muita kiusata, eikä toiset lapset saa omiani kiusata. Puutun asiaan välittömästi jos tällaista tapahtuu ja sitten keskustellaan näiden lasten vanhempien ja opettajien kanssa joita asia koskee.Alkuperäinen kirjoittaja emulia:
Mörkö
En mä arvostele tai syyttele, mä ihmettelin, miten kiusaamisesta voi loppuiäkseen katkeroitua. Ok, vastasit kysymykseen, sulla on oikeus tuollaisiin tunteisiin.Alkuperäinen kirjoittaja Kiusatun tarina:
Mun pointti oli, että kiusaajat ei ole koko elämäänsä vastuussa siitä, mitä ovat lapsena tehneet, saati siitä, mitä pahoja asioita kiusatut myöhemmin tekevät.
Mielipide
Kyllä ne kiusaajat saavat luvan onnitella itseään kiusaamisistaan kun tällaista tapahtuu.Alkuperäinen kirjoittaja Mörkö:
Mörkö
Ei kun jokainen on kyllä vastuussa omista teoistaan, ei toisten teoista.Alkuperäinen kirjoittaja Mielipide:
harmi
Kuulostaa että kiusata saa, koska kiusattu on vastuussa itsestään. Kaikki vastuu pois vaan siitä mitä muut tekee
Mielipide
Tottakai jokainen on vastuussa omista teoistaan. Esim tämä Kauhajoen ampuja oli vastuussa itsestään ja tekemisistään, mutta samoin myös kiusaajat ovat vastuussa kiusaamisistaan. Jos kiusaajalla on edes yhtään omatuntoa jäljellä niin lulisi hänen hiljenevän ja miettivän, että onko itsellä ollut osuutta siihen, minkälaiseksi kiusatun elämä on muovautunut.Alkuperäinen kirjoittaja Mörkö:
emulia
Lapsella on tarkkaavaisuus ja keskittymisvaikeuksia ja opettajan kanssa olen asiasta keskustellut ja lapsi on saanut sanktioita.Alkuperäinen kirjoittaja Nollatoleranssi:
Mitkä ne keinot ovat joilla käytöksen saa loppumaan???Koulussa on samanlaisista vaikeuksista kärsiviä poikia, jotka ruokkivat toinen toistensa käytöstä.
Asiaa en missään nimessä millään muotoa hyväksy ja haluaisinkin muiden kokemuksia. Ei riitä vastaukseksi mikään nollatoleranssi, koska sen pitäisi olla päivänselvä asia vanhemmille!
Asia on minulle hyvin vaikea, koska olen apua lapselle hakenut ja sitä psykologilta ja psykiatrilta saanut. Mutta nekään keinot eivät tunnu auttavan!
fiia
Kyllä mä ymmärrän koulukiusattuja, vierestä oon katsonut, kun pikkusisko kärsi läpi ala-asteen, yläasteen ja lukiossa vielä, kunnes vaihtoi paikkakuntaa. Mä ymmärrän hyvin sen, että katkeroituu, itsetunto on nollassa tai pakkasen puolella.
Tässä Saaren tapauksessahan on voinut koulukiusaaminen aiheuttaa jonkin sortin syrjäytymistä, joka taas on voinut olla alkuunpanijana monelle muulle ongelmalle. En usko, että pelkkä koulukiusattuna olo on aiheuttanut jotain näin kamalaa. Ja vaikka tällä Saarella on voinut olla kavereita, niin sitähän ei enää kukaan voi selvittää, että mitä siellä päässä on liikkunut ja mitä hän on pohjimmiltaa tuntenut/ajatellut.
Tässä Saaren tapauksessahan on voinut koulukiusaaminen aiheuttaa jonkin sortin syrjäytymistä, joka taas on voinut olla alkuunpanijana monelle muulle ongelmalle. En usko, että pelkkä koulukiusattuna olo on aiheuttanut jotain näin kamalaa. Ja vaikka tällä Saarella on voinut olla kavereita, niin sitähän ei enää kukaan voi selvittää, että mitä siellä päässä on liikkunut ja mitä hän on pohjimmiltaa tuntenut/ajatellut.
Pitäis olla laki mikä kieltää kiusaamisen.
Alkuperäinen kirjoittaja manta76:
Fyysinen tappaminen onkin laissa kiellettyä mutta se vuosien henkinen terveen itsetunnon tappaminen on sallittua.
Kyl
Nimenomaan. Joku kiusattu ei ammu ketään, joku voi alkaa ampumaan. Joku ampuu vaikka ei ole kiusattu, joku toinen ei ala ampumaan. Joku alkaa ampumaan koska äänet käskevät, joku alkaa ampumaan kun pomo anto loparit, joku alkaa ampumaan kun tyttis jätti, joku alkaa ampumaan kun viina loppuu....Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:Joku muu voi alkaa ampumaan. Se syrjäytyminen ja sekoaminen on loppujen lopuksi aika pienistä asioista kiinni. Ja oikeastaan turha sitä on alkaa arpomaan kun harvasta sen päälle päin näkee vaikka olisi kuinka menestynyt päälle päin..Alkuperäinen kirjoittaja bad virgin:Olenhan mäkin koulukiusattu,mut ei mun tullu kertaakaan mieli ampua niitä
On oikeastaan ihan turha alkaa spekuloimaan alkaako joku koulukiusattu ampumaan, se on pienistä asioista kiinni ja kaikki vastaukset eivät nyt vaan piile koulukiusaamisessa.
Sitä paitsi, tämä koulukiusaamisteoriahan on lähinnä lehdistön suurentelema, hänen ystävänsä ovat kuvanneet häntä sosiaaliseksi ja hyvin menestyväksi.