Pitäiskö muka 2v7kk ikäisen jo osata ja uskaltaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Cassyput
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Cassyput

Aktiivinen jäsen
28.04.2007
11 131
0
36
Mun esikoinen on poikkeuksellisen helppo ja hyväkäytöksinen lapsi. Se oli sitten eilen ukkinsa, eli mun isän kanssa pankissa käymässä. Se oli siellä koko ajan nätisti leikkinyt jollain mainospehmoilla, ja lopuksi pankkivirkailija oli sanonut että mimmi saa niistä yhden käyttäytyi niin hienosti.

Sit kun ne tuli kotiin niin mun isä sanoi tosi ankarasti että kyllä ton tytön pitää oppia yks asia, kiittäminen. Mä olin ihan haavi auki, että mitä hemmettiä? Pankkisetäkin kehui toisen käytöstä, ja mun isä sitten löytää sen yhden vian ja nostaa sen esiin. Oksettavaa. Sanoin että siis sehän ujostelee, eikä kehtaa siksi sanoa kiitos. Yleensä aina sanonkin lapselle nätisti että sano kiitos, mutta joskus sitä ujostuttaa. Sanoin sitten ton mun isälle ja se vaan jankutti kovana siinä että joo joo mutta pitää oppia. Ai pakottamalla vai?

Mun isä on just tommonen. Vaikka olisit kuinka hyvä, se ei riitä koska voisit olla vielä parempikin. Tuli tosi paha mieli. Turhaanko?
 
Luulis nyt kaikkien ymmärtävän, että tuon ikäinen vielä ujostelee vieraita sen verran, ettei aina sanaa saa suustansa.

Ukki ei taida enää muistaa, millaisia lapset on noin pienenä.
 
Jotkut aikuiset odottavat ihan pieniltäkin hyviä käytöstapoja. Meillä ongelmana 2,5-vuotiaan kanssa on se, että hän ei vielä osaa puhua ja on ikäisekseen pitkä poika. Ihmiset luulevat että on vanhempi ja ihmettelevät kun ei sano "kiitos" tai mitään muutakaan normifraaseja. No, minä sitten tietysti kiitän pojan puolesta.
 
Mua pienenä ärsytti aivan suunnattomasti kun paasattiin siitä että pitää sanoa käsipäivää ja kiittää ja stä ja tätä... Kyllä musta ihan kohtelias ja hyvätapainen tuli, mutta pienenä ja ujona se oli joskus liikaa, eikä auttanut yhtään että äiti aina hoki noita... :/
 
No mun mielestä sun isä käyttäytyi kuten k-pää. :saint:

Ei tartte noin pienen aina muistaa kiitosta, saati ihan vieraalle kehdata sellaista sanoa. Muistuttamistahan se vaatii usein aika paljon vanhemmallakin lapsella vielä.
 
No, jokainen on varmasti erilainen. Mut mitä nyt tuttuja tiiän nii munki mielestä tuon ikäsen kanssa toimitaan yleensä nii, et vähä kehotetaan, että "mitenkäs sanotaan jne" sanomaan kiitos jne. Eli oikeestaan isäs "vika" ettei kiitosta tullu ;) Joten.. Älä välitä. Mun systerin poika reilu 3v on reipas ja hyvä käytöksinen ja kaikkea mut ei se silti aina "kehottamatta" kiitosta sano. Eli lapset aina ajattele eikä ehdi touhuissaa miettiä eikä tajua tilanteita :)
 
Lapsia on niin erilaisia. Joku uskaltaa ja toinen ei. Aikuinen voi sitten kiittää, jos lapselta ei luonnistu. Eivät kaikki aikuisetkaan tajua isommissakaan asioissa kiittää.
 
no meillä 2v11kk tyttö tällä viikolla oli TODELLA ujo lääkärissä! Pyysin kiittämään tarroista, sanoi TIITTI ja kun pyysin sanoo heippa, vilkutti vaan :D Osaa siis kyllä tosi selvästi puhua, mutta tuollaisessa jännittävässä tilanteessa matkii 1,5v pikkusiskoaan :) Hän siis tuolleen " "kiitti" sanoo...

 
Mä olen taas sitä mieltä että ne hyvät tavat voi opettaa jo ihan pienellekkin. Aina sanotaan että "ei noin pienen tarvi osata sitä tai tätä...", en ymmärrä sitä. Monet esim. antavat lastensa yskiä estoitta jopa ruokapöydässä ,sillä syyllä että "ei noin pienen vielä tarvitse osata laittaa hihaa suun eteen...."

kyllä ne hyvät tavat voi ottaa arkeen ihan pienestä pitäen.
 
ton ikäsellä vielä on aikuisen muistutettava. noin pikkuset on vielä usein niin ujojaki, ja ei aina välttämättä edes muista sitä kiitosta sanoa vaikka uskaltaiskin.
 
Sanotaan näin että mun mielestä osata täytyy mutta uskaltaa ei tarvitse.

(((Mua harmittaa kun 1v8kk pojalta odotetaan myös samanlaisia juttuja (tutut ei toki). Ihan vaan siksi että on niin ison pojan näköinen ja kokoinen... Ja sitä joutuu sitten aina selventämään ettei poika juuri edes puhu.... )))
 
kyllä osaa kiittää tuo meidän poika jo noin 2v>:stäosannut. eli ei ole madotonta oppia. kotiin vaan tavaksi että aina sanotaan olehyvä ja kiitos esim. ruokapöydässä maitoa kaataessa .
 
Jos osaa jo puhua, niin pitää osata kiittää - jos ei itse muista, niin sitten kun äiti/iskä/kukalie muistuttaa että "miten sanotaan?".

Mutta joo. En pidä järin suurena etikettivirheenä sitä, jos 2½ v pikkumuksu unohtaa sanoa "kiitos" ehkä vähän jännittävässä tilanteessa. En edes sitä, jos hän ei ujostukseltaan saa sitä sanottua. Näkeehän sen lapsen ilmeestä, eleistä yms jos hän on kiitollinen uudesta pehmostaan.
 

Yhteistyössä