pitäiskö kertoa kaverille että sen lapsi valehtelee tosi paljon?

[kahden vaiheilla]

omat muksut ja kaverin lapset leikkii paljon yhdessä ja on samassa koulussakin. oma tyttö on monta kertaa kertonut että taa kaverin lapsi valehtelee, kertoilee ihan ihmeellisiä keksittyjä tarinoita mm. että joku niiden luokkalainen on kuollut. siis ihan mitä vaan juttuja, ilmeisesti saadakseen huomiota. tää tyttö valehtelee myös mulle ja mun miehelle meillä kyläillessään ihan päin naamaa, väittää jonkun meidän lapsista tehneen jotain kiellettyä mitä on todellisuudessa tehnyt itse.

nyt mä mietin että pitäiskö noista jutuista jo kertoa lapsen vanhemmille vai puutunko sillon vaan asiaan mikä ei mulle kuulu? ite haluaisin kyllä tietää jos oma lapsi juttelee kylillä ihan mitä sattuu, mutta kaikki ei tietysti ajattele samalla tavalla. mitäs te tekisitte tässä tilanteessa?

 

[joo]

Pitäisi kertoa. Kyllä vanhempien olisi hyvä tietää mitä niiden lapsi kodin ulkopuolella touhuaa. Vanhempien vastuulla on opettaa lapselle että valehtelu ei ole oikein. Mutta jospa lapsi ei kotona sitä harrastakaan, ja vanhemmat eivät tiedä tätä ongelmaa? Se ongelma olisi syytä laittaa kuriin ajoissa, ettei pahene entisestään! Kyllähän jatkuvasta valehtelusta alkaa sille lapselle jossain vaiheessa tulla itselleenkin monenlaista haittaa ja sosiaalista ongelmaa jos siihen ei puututa.

 

[suski]

Älä kerro, että lapsi valehtelee, esitä asia toisin. Esim. sanot lapsen kertoneen, että joku luokkalainen on kuollut ja ihmettelet äidille mistä lapsi on sellaista keksinyt.

 

[Julia]

Kertoisin. Ja haluaisin kyllä itsekkin kuulla jos jotain tuollaista olisi kertonut

 

[Allu-]

Kyllä mä mainitsisin asiasta. Ois lapselle ihan hyvä, jos pääsis eroon tollasesta huonosta tavasta ihan senkin takia, että kaverit ei enää halua leikkiä yhdessä kun se valehtelee niin paljon yms. Tai jos oikeesti sattuu jotain ja kukaan ei usko, kun se on ennenkin valehdellu.

 

[ap]

Mutta jospa lapsi ei kotona sitä harrastakaan, ja vanhemmat eivät tiedä tätä ongelmaa?

lapsi kyllä valehtelee kotonakin, mutta en oikeasti tiedä hoksaavatko vanhemmat että lapsi valehtelee. :ashamed: esimerkiksi tuossa taannoin huomasin lapsen äidin hehkuttavan fb:ssa jotain lapsensa juttua, minkä tiedän olevan valhetta, lapsi on itse keksinyt koko tarinan. tuli jotenkin hirmuisen nolo olo siitä jutusta.

 

[ap]

Kyllä mä mainitsisin asiasta. Ois lapselle ihan hyvä, jos pääsis eroon tollasesta huonosta tavasta ihan senkin takia, että kaverit ei enää halua leikkiä yhdessä kun se valehtelee niin paljon yms. Tai jos oikeesti sattuu jotain ja kukaan ei usko, kun se on ennenkin valehdellu.

tätäkin on jo nähtävissä, että naapuruston lapset ei halua olla tän lapsen kanssa kun se aina valehtelee. tommosen joukkolynkkauksen olen kyllä kieltänyt heti alkuunsa jos olen semmoista kuullut. omille lapsille sanon että voitte valehtelijalle sanoa nätisti mutta suoraan ettei valehtelu ole mukavaa.

 

[vieras]

Kyllä mä mainitsisin asiasta. Ois lapselle ihan hyvä, jos pääsis eroon tollasesta huonosta tavasta ihan senkin takia, että kaverit ei enää halua leikkiä yhdessä kun se valehtelee niin paljon yms. Tai jos oikeesti sattuu jotain ja kukaan ei usko, kun se on ennenkin valehdellu.

Joo ilmanmuuta pitää kertoa vanhemmille ja tuli sellainen vielä mieleen, ettei lapsi välttämättä tee "pahuuttaan" sitä vaan saattaa olla merkki jostain muusta ongelmasta josta johtuu. Ja siihen saattaa tarvita ihan ammattiapua..

 

[lapinonni]

Luulisi että jos tuollaisesta satu-lapsesta on kyse, niin vanhemmatkin sen tietää.
Tiedän yhden tällaisen tapauksen, nyt jo yläasteella. Tokasen vaan lapsen juttuihin aina, että nyt taidat taas höpöttää. Ja kyllä, vanhemmat tietää, toisella vaan se mielikuvitus on tosi vilkas...

 

[NeitiPikkuInkkuli]

mä tunnen muutaman tollasen aikuisen....onkohan se jonkin sortin sairaus keksiä "satuja" .

 

[suski]

Jos kerrot vanhemmille, että lapsi valehtelee, niin vanhemmat nousevat aivan varmasti takajaloilleen ja kieltävät koko jutun. Sun kannattaa ilmaista asia niin, että lapsi kertoo ihmeellisiä tarinoita, jotka eivät ole totta ja olla huolissasi siitä, että muut lapset ovat alkaneet vältellä lapsen seuraa.

 

[ap]

Luulisi että jos tuollaisesta satu-lapsesta on kyse, niin vanhemmatkin sen tietää.
Tiedän yhden tällaisen tapauksen, nyt jo yläasteella. Tokasen vaan lapsen juttuihin aina, että nyt taidat taas höpöttää. Ja kyllä, vanhemmat tietää, toisella vaan se mielikuvitus on tosi vilkas...

aluksi toi lapsi keksi kanssa semmosia harmittomia satuja eikä mulle tullut mieleenkään edes mainita niistä sen vanhemmille. mutta nyt valehtelu on mennyt semmoiseksi että syyttää pokkana muita kun on ite rikkonut/sotkenut/kiusannut. sillon siitä on jo seuraamuksia muille ja sitä mä en voi hyväksyä. tästä olen sanonut lapselle itselleen ihan suoraan, mutta vanhemmille vielä en.