Pitäisikö perhe hajottaa miehen työpaikan takia - mitä tekisitte tässä tilanteessa?

[..]

Me asuimme 3 vuotta eri paikkakunnilla. Minä kävin töissä ja hoidin 4 lasta. Mies tuli viikonlopuksi kotiin. Hyvin selvisi lapset ja me. Tietysti oli välillä rankkaa.

 

[Levoton]

Sitä minä en ymmärrä että miten tuossa muka on "perheenisä jättämässä perhettään pulaan" kun kerran on valmis juoksemaan ympäri maata työn perässä?

Jätä se sika ja ota tilalle työtävieroksuva sohvaperuna niin ei tule tuollaisia ongelmia. Saatana.

 

[MIES!]

Itse en enään ikinä tekisi noin.

 

[Levoton]

Itse en enään ikinä tekisi noin.

enää

 

["vieras"]

Meillä samantyylinen tilanne ja olen jo miehelle sanonut että voipi ihan itse etsiä työtä siltä laajuudelta kuin haluaa, mutta perhe jää tähän nykyiseen taloon ja paikkakunnalle, ei ole vielä luovuttanut ja lähtenyt viikkokuntaan.

 

[Sparkler]

Sitä minä en ymmärrä että miten tuossa muka on "perheenisä jättämässä perhettään pulaan" kun kerran on valmis juoksemaan ympäri maata työn perässä?

Samaa mieltä. Se työnsä pitävä osapuoli toimii aika ikävästi, jos asettaa miehelle vaihtoehdoiksi joko maata työttömänä tai asua jossain yksiössä arjen kaukana lapsistaan ja puolisostaan (palkasta tietysti maksettaisiin sen vaimon unelmakämppää, jossa mies saa jopa käydä viikonloppuisin?), kunhan ei vaan itse joudu muuttamaan ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Toivottavasti muitakin vaihtoehtoja on, meillä mietittäisiin, olisiko todennäköistä, että tulevaisuudessa työmahdollisuudet paranisivat, ja voisiko sitä odotellessa esimerkiksi parantaa työnsaantimahdollisuuksia opiskelemalla lisää, tai olisiko jollain muulla, miestä kiinnostavalla alalla niin hyvä tilanne sillä paikkakunnalla, että voisi harkita uuden alan opiskelua. Mun puolison ammatissa yrittäjyyskin olisi realistinen vaihtoehto.

Jos paikka olisi joku takahikiä ja olisi todennäkäistä, että mies ei mitään sopivaa työtä sieltä tai lähialueelta saisi, vaan vaihtoehdot olisi tehdä jotain inhoamaansa työtä tai lorvia työttömänä, koitettaisiin löytää uusi asuinpaikka, jolla molemmat työllistyisivät. Muuttaa ei tarvitsisi samaan aikaan, ja ajankohtaa voisi koittaa sumplia niin että se olisi mahdollisimman sopiva lasten koulun vaihtamista ym. ajatellen. Muualla asuminen työn vuoksi voisi toimia väliaikaisesti, mutta jos näyttäisi, että se tilanne vain jatkuu ja jatkuu, olisin todellakin valmis luopumaan "saavutetuista eduistani" ja lähtisin etsimään työtä muualta. Ei se tilanne olisi helppo miehelläkään, ensin menee työ alta ja sitten pitää alkaa etsiä uutta työtä ja asuntoa ja murehtia vielä, miten perhe sopeutuu, kun tavallaan hänen "takiaan" ollaan siihen jouduttu.

 

["vieras"]

[QUOTE="jenni";28968220]Kerro se lapsille.[/QUOTE]

Itse olen elänyt tällaista omassa lapsuudenperheessäni. En kärsinyt laikaan. Meillä oli kaikki kivasti.

 

["vieras"]

Minusta on, jos isä ei ole arjessa läsnä, vaan tulee vain viikonlopuiksi väsyneenä kotiin. Ja äitihän on tuolloin käytännössä yksinhuoltaja suuren osan viikosta. Ja etääntyyhän tuossa väistämättä puolisotkin toisistaan.

Ai, miks se tulis niin väsyneenä? Mun isä asui työn takia eri paikkakunnalla ja se oikein odotti viikonloppuja. Viikolla sai lepäillä illat ja nukkua yöt ja viikonloppuna olla lasten kanssa. Ei kannata väittää turhaan tuollaista.

Parisuhteelle voi olla ihan jees olla välillä erillään, välillä yhdessä.

Monille palstan naisille kuulostais hyvältä, jollei se mies ois ihan joka päivä kotosalla. Sen verran kovaa on valitus miehestä.

 

["vieras"]

Mies hankkisi jonkinlaisen väliaikaisen asunnon sieltä uudelta paikkakunnalta ja sen jälkeen ruvettaisiin varmaan hakemaan töitä kummaltakin paikkakunnalta.

 

["vieras"]

Ei se lasten sopeutuminen uuteen paikkaan aina onnistu. Julmaa repiä lapsia paikasta toiseen tutuista kuvioista. Lisäksi kouluikäiset tarvitsevat kyllä vielä molempia vanhempiaan. Eivät ne ole isoja. Teinitkin tarvitsevat vielä yhtälailla.
Joten ei kannata suhtautua vähätellen siihen, että muuttaminen olisi helppoa.
Mikään maailman työ ei ole sen arvoista ja tässä maassa on aika hyvät mahdollisuudet pärjätä teki niin tai näin.
Ja kyllä vaan 100km työmatka on liian pitkä kelle vaan. Pimeät aamut ja illat kellon ympäri pois. Kannattaa laskea paljonko on todellinen tuntipalkka kun lisää nuo matkaan menevät tunnit työaikaan. Tuskin kannattavaa.

 

["aapee"]

[QUOTE="vvv";28967940]Asutteko paikkakunnalla mistä löytyy helposti töitä? Työttömäksi ei tietenkään kannata heittäytyä, joten ainoastaan siinä tapauksessa että uusi työ olisi "melko varma" piakkoin, kieltäytyisin siirrosta.[/QUOTE]

Asumme pääkaupunkiseudulla, joten suurella todennäköisyydellä täältä löytyy parhaiten töitä. Meille molemmille, jos minuakin joskus potkut uhkaavat. Itse työskentelen harvinaisella alalla, jolta on hyvin vaikeaa löytää muualta Suomesta töitä.

Tällä hetkellä ei miehen alalla näytä olevan yhtään paikkoja avoinna pääkaupunkiseudulla. Johtuu varmaan siitä, että jo parin vuoden ajan on alalla ollut paljon potkuja. Tuotantoa siirretään ulkomaille Suomesta.

 

["aapee"]

tilanteeseen vaikuttaa hyvin suurelti se, miten mies kokee työnsä. Onko se unelmatyö ja nykyisellä paikkakunnalla ei vastaavaa löydy.

Samoin vaikuttaa onko vaimon nykyinen työ hänen unelmapestinsä vai voisiko hän löytää vastaavaa uudelta paikkakunnalta.

Nykyisellä paikkakunnalla ei ollut tukijoukkoja eli ilmeisesti muutto uudelle paikkakunnalle ei sen puolesta olisi mahdotonta?

Näistä lähtökohdista sitten pitäisi punnita se perheen paras; palsta ei sitä pysty kertomaan

Ei ole miehelle unelmatyö. Minä taas olen harvinaisessa työssä.

Isovanhemmat asuvat nyt parin tunnin ajomatkan päässä. Sisaruksiamme asuu nyt samalla paikkakunnalla. Muuton jälkeen tilanne menisi täysin katastrofaaliseksi, koska paikkakunnalla ei olisi yhtään tuttua ja matka-ajat mummoloihinkin pitenisivät huomattavasti.

Muun perheen siis ei ole mitään järkeä muuttaa mukana uudelle paikkakunnalle. Se tarkoittaisi minulle käytännössä varmaa työttömyyttä. Enkä halua lasten elämääkään sekoittaa, kun ovat juuri saaneet hyvät kaverisuhteet luotua ja löytäneet paikkansa harrastuksissa, koulussa ja eskarissa.

 

["aapee"]

Tuli vielä mieleen, että jos mies olisi viikot pois, niin se vaikuttaisi lasten elämään siinäkin mielessä, että toinen joutuisi lopettamaan harrastuksensa, koska treenit osuvat pääällekäin kahtena kertana viikossa. Enkä siis pystyisi hoitamaan kuljetuksia yksin.

 

["aapee"]

[QUOTE="Vieras";28968093]Kyllä te pärjäätte vaikka mies olisikin viikot töissä toisaalla. Kyllä sitä ihminen on pahemmastakin selvinnyt. Tuosta saa hyvätverovähennyksetin.[/QUOTE]

Millä perusteella siitä saa verovähennyksiä?

 

["aapee"]

[QUOTE="friidu";28968144]Eikö tossa alotuksessa ollu että 100km päähän. Musta se ei ole mikään mahdoton työmatka, ei kovin kiva, mutta mahdollinen. mies voisi vaikka samalla etsiä uutta duunia lähempää.[/QUOTE]

Ei, vaan työpaikka olisi useamman sadan kilometrin päässä nykyisestä asuinpaikkakunnastamme.

 

["aapee"]

Kuinka varmaa sen miehen uuden työpisteen säilyminen on?

Ei ole mitenkään varmaan. Eiköhän sekin paikka lopeteta viimeistään vuoden-parin päästä, kuten tällä firmalla on ollut viimeisten vuosien aikana tapana tehdä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28971321]Ei ole miehelle unelmatyö. Minä taas olen harvinaisessa työssä.

Isovanhemmat asuvat nyt parin tunnin ajomatkan päässä. Sisaruksiamme asuu nyt samalla paikkakunnalla. Muuton jälkeen tilanne menisi täysin katastrofaaliseksi, koska paikkakunnalla ei olisi yhtään tuttua ja matka-ajat mummoloihinkin pitenisivät huomattavasti.

Muun perheen siis ei ole mitään järkeä muuttaa mukana uudelle paikkakunnalle. Se tarkoittaisi minulle käytännössä varmaa työttömyyttä. Enkä halua lasten elämääkään sekoittaa, kun ovat juuri saaneet hyvät kaverisuhteet luotua ja löytäneet paikkansa harrastuksissa, koulussa ja eskarissa.[/QUOTE]

Mielestäni paras teille on että mies muuttaa yksin. Pääseehän sieltä takaisin jos alkaa tuntumaan ahdistavalta kuviolta.

Työttömäksi ei nyt kannata jättäytyä, siitä voit tulla vuosien putki.

 

["aapee"]

Mitähän työkkärikin sanoisi tuohon mikäli saavat tiedon, että miehellesi on tarjottu työpaikkaa muttei ota sitä vastaan. Karenssi, kun pamahtaa niin tiukilla olisitta. Antaa miehen ottaa työpaikka vastaan, kyllä te selviätte. Verotuksen kauttahan saatte takaisin sitten toisesta asunnosta mikäli naimisissa oletta

Ei pamahda mitään karesseja, kun kerran työpaikkaa ei ole tarjottu oman työvoima-alueen sisältä.

 

["aapee"]

Olisi ehkä ollut syytä jo pari vuotta sitten totuttaa sitä tokaluokkalaista olemaan itekseen kotona, ettei tuollaista ongelmaa olisi päässyt syntymään!

On totutettukin, mutta minkäs sille voin, että lapsi pelkää olla yksikseen kotona edelleen.

Lisättäköön vielä, että palstan mukaan 6-vuotiaan jättäminen yksin kotiin on lastensuojeluilmoituksen veroinen heitteillejättö. Juuri mietiskelin, voisinkohan jättää 6 v ja 8 v lapset vanhempainillan ajaksi keskenään kotiin, niin johan tuli taas kunnon lynkkausta.

 

["aapee"]

Me ajatellaan hyvin erilailla.

Mä taas ajattelen, että perheen paras on se kun kaikilla on hyvä olla, jokainen joutuu ehkä jostain tinkimään ja jossain joustamaan. Mun miehelle työ on niin iso asia, että ilman sitä, hän ei voisi olla onnellinen. Tai hyvinvoiva. Eli jos meillä toisessa vaakakupissa on minun täydellinen onnellisuuteni ja miehen masentuminen kotona "nyhjäämiseen" tai toisessa vaakakupissa se että me muutamme perheenä jonnekin jossa kummallakin on "jotain kivaa" .. niin jälkimmäinen painaisi enemmän. Meillä koko perhe voisi paljon paremmin jos otamme miehenkin voinnin huomioon.
Mutta mun on varmaankin helppo täältä huudella, kun asutaan siellä missä suurin osa suomen työpaikoistakin. Ollaan kummatkin työllistytty aina tarpeen mukaan siedettävässä ajassa.

Meillä taas mies ei luo mitään uraa, vaan on ihan tavallisissa duunarihommissa. Eikä mies edes ole viihtynyt nykyisessä työpaikassaan. Se ei vastaa ihan hänen koulutustaan, mutta kun muutakaan ei ollut tarjolla viimeisen työttömyyden jälkeen, niin hän jämähti siihen.

 

["aapee"]

Onhan se tietysti tärkeää, että on työtä, mutta minusta työ ei kuitenkaan saisi olla se tekijä, joka määrittää, missä ihminen asuu elämänsä ja minkä perusteella tehdään päätökset. On se niin iso projekti siirtää koko elämä satojen kilometrien päähän ja aloittaa kaikki alusta, sittenhän ap olisi siinä tilanteessa, että pitäisi etsiä uusi työ. Tosi rankkaa on myös sellainen etäsuhde. Pelkääkö sun mies sitä, että ei saa uutta työtä vai pelkääkö uuden työnantajan palveluksessa aloittamista? Liiton rahoilla pärjää ihan hyvin hetken aikaa.

Luulen, ettei mieheni edes tosissaan harkitse muuttoa työn perässä. Ihmettelenkin, kuka tällaisessa tilanteessa harkitsisi. Mies pelkää, ettei löydä nopeasti uutta työtä. Hän tarvitsee rahaa, koska ei halua elää kituuttamalla. Ihan hyvin hän voisi vaihtaa työnantajaa ja siirtyä vaikka eri alalle, jos vaan taidot riittävät. Koulun penkille hän ei kuitenkaan enää halua, ainakaan pitkäksi aikaa.

 

["aapee"]

Höpö höpö. Ei työkkäri vaadi ketään muuttamaan usean sadan kilometrin päähän työn perässä. Mutta toisin päin karenssi toimii. Jos mies ottaa työn vastaan ja huomaa myöhemmin, ettei perheen luota poissaolo toimi, ja irtisanoutuu uudesta paikasta, niin silloin työkkäri voi laittaa pitkän karenssin.

Jos molemmat tykkäätte asua erillään, niin homma voisi toimia hyvinkin. Mutta jos mies kaipaa perhe-elämää, niin työskentely usean sadan kilometrin päässä ei ole toimiva ratkaisu. Joko muutatte koko perhe miehen uudelle työpaikkakunnalle tai jäätte nykyiselle paikkakunnalle, sillä riskillä ettei miehelle tule löytymään töitä myöhemminkään. Jos mies ei ota työtä vastaan (mikä on minusta järkevin ja ainut mahdollinen päätös), niin kannattaa heti tehdä suunnitelmat miehen jatkosta. Mitä pitempään on ilman työtä, sitä vaikeampi on myöhemmin työllistyä. Eli aktiivista työnhakua tai kouluttautumista heti eikä joskus tulevaisuudessa.

Mies (ja lapset) kärsii jo nyt, kun ei näe lapsia välillä viikkoon vuorotyönsä takia. Muullekin perheelle se on ikävää. Toiselle paikkakunnalle muutto ei siis ole vaihtoehto meidän perheessä.

 

["aapee"]

[QUOTE="Vieras";28968455]Kuulostaa kauhean helpolta.. Mennään tosta vaan töihin.. Ja jos ap sanoi että ovat maksaneet 7v "unelma kämppäänsä" niin rohkenen epäillä josko se olisi "kohta" maksettu.[/QUOTE]

Juu, maksettavaa on vielä paljon. Ei näitä pääkaupunkiseudun omakotitaloja ihan kymmenessä vuodessa makseta pois perusduunarien palkoilla.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28971403]Mielestäni paras teille on että mies muuttaa yksin. Pääseehän sieltä takaisin jos alkaa tuntumaan ahdistavalta kuviolta.

Työttömäksi ei nyt kannata jättäytyä, siitä voit tulla vuosien putki.[/QUOTE]

Olisin samaa mieltä, jos lapset olisivat muutaman vuoden vanhempia. Tässä tilanteessa perheemme tarvitsee myös isän apua arkisin.

Tunnen myös miestäni sen verran, ettei hän viihtyisi yksin toisella paikkakunnalla. Siellä, jos missä, hän masentuisi varmasti.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28971537]Olisin samaa mieltä, jos lapset olisivat muutaman vuoden vanhempia. Tässä tilanteessa perheemme tarvitsee myös isän apua arkisin.

Tunnen myös miestäni sen verran, ettei hän viihtyisi yksin toisella paikkakunnalla. Siellä, jos missä, hän masentuisi varmasti.[/QUOTE]

Mutta eikö teillä ole isohko asuntolainakin?

En tiedä miksi sitten kyselet täällä. Meidän tapauksessa mies siirtyisi, lapset 1v. ja 3v.