pitäisitkö vauvan jos lapsen isä poistuisi kuvioista?

öh, siis... mies ei halua eroa, mutta ette kuitenkaan aio palata yhteen?

mies ei missään nimessä halua lasta, mutta ei suostunut käyttämään ehkäisyä?

siis ei hitto minkä helmen oot löytäny!

ottaisin eron ja vauhdilla ja pitäisin lapsen....

 

Ei kai se siitä isästä kiinni ole. Entä jos isä olisi kuvioissa, ja katoaisi lapsen ollessa 3kk, palauttaisitko lapsen synnärille?

Pitää miettiä onko ITSE valmis ottamaan sen vastuun, kävi miten kävi. Ja pitäis olla, jos on valmis vilttejä heiluttamaan...

 

Ilman muuta.

 

En tekisi lasta kenellekään joka ei sitä haluaisi. Eli en pitäisi.

 

Pidin.


Oltiin jo erottu,kun sain tietää olevani raskaana.
(asuttiin saman katon alla,kunnes löysin oman asunnon)

Pidin lapsen ja on nyt reipas kohta 3 vuotias tyttönen,enkä ole vaatinut mieheltä mitään osallistumista tytön elämään.

 

[QUOTE="letukka";27358372]raskaus alussa ja naimisissa mutta eroa ei haeta. mies muuttaa pois eikä halua lasta. vaihtoehdot: vauvan pito ja yksinelo tai abortti ja yksinelo.[/QUOTE]

Naimisissa, ei erota mutta erotaan kuitenkin?

Itse tietysti pitäisin lapsen. Jos olette naimisissa niin miehestä tulee väkisinkin se isä joka maksaa elareita.

 

Ap tietääkö miehesi että kun olette naimisissa niin hänestä tulee virallisesti lapsen isä? En kyllä ymmärrä miksi ette eroa jos kuitenkaan ette ole palaamassa yhteen.

Itse pitäisin tietenkin lapsen vaikka isä häipyiskin kuvioista tai ei haluaisi lasta.

 

Pitäisin, mutta miestä en tuossa tapauksessa pitäisi..

 

pitäisin

 

Noin munattomalle miehelle ei pidä tehdä jälkeläisiä. Ensin kohduntyhjennykseen ja sitten vähän tarkkuutta seuraavan miehen valinnassa.

 

Mä en pitäisi. Tai aikanaan olin liki samassa tilanteessa, sillä erotuksella että vastasyntyneen lisäksi oli 1v. Onneksi en etukäteen tiennyt kuinka rankkaa se on. Mutta en siis suosittele kenellekään. Raskasta sinulle ja lapselle. Kaikkeni annoin lapsille kun olivat pieniä. Nyt minulla on kaksi ihanaa koululaista, jotka ovat toki kaikki kaikessa. Mutta sitä en kiellä etteikö oma psyyke olisi kärsinyt ja niitä vahinkoja nyt korjailen :|

 

Tottakai pitäisin.
Mä en ole aborttia vastaan, mutta itse en sitä kykenis tekemään ellei sikiöllä olisi joku todella paha kehitysvamma. Me ei olla miehen kanssa eroamassa , mutta kyllä mä olen jo lapsia harkitessani miettinyt asiat niin, että lapsen kanssa pitää pärjätä myös yksin. Koskaan ei tiedä mitä tuleva tuo tullessaan.

 

Siis aivan ensimmäiseksi haet yksipuolisesti eron tuollaisesta nahjuksesta ja unohdat koko urpon, ja vähän äkkiä X/
Sitten mietit että haluatko moisen tyypin kanssa olla enää missään tekemisissä (lapsen kautta) ja oletko aivan varma että olet valmis äidiksi ja hoitamaan kaiken yksin. Ja juu, yksinhuoltajalla pitää olla todella hyvä tukiverkosto. Jos yhtään epäillyttää etkä ole vielä 4-kympin korvilla niin aborttiin ja sekin vähän äkkiä.
Jos nyt tulit raskaaksi helposti niin tod. näk. pystyt oikean miehen kanssa raskautumaan sitten aikanaan.
Eihän tuossa ole herranen aika sentään mitään mietittävää. Jos olet alkuviikoilla sikiö on pelkkä solumöykky. Et tee kellekkään pahaa jos teet ajoissa abortin. Sen sijaan jos synnytät lapsen jota kukaan ei halua teet ensinnäkin suurta vääryyttä sille lapselle, myös itsellesi ja tälle niin kutsutulle "miehelle" josta tulisi tahtomattaan isä. MIETI!!

 

Puuttumatta ap:n käsittämättömään tilanteeseen;

en tekisi lasta vasten isän tahtoa. Enkä haluaisi tehdä ns. yksinäistä lasta.