"III"
Ja jos pitäisi, niin miten sen teen.
Eli kaverilla neljä lasta, viides syntyy ihan pian. Perheen nuorin lapsi on melkein kolme ja todella "vauvamainen" ikäisekseen. Puhuu vain muutaman sanan, on vaipoissa ja kävelee kuin vaivat jalat levällään ja kädet ylhäällä. Neuvolassa äiti ei lapsiaan käytä kuin ottamassa mitat, ehdotukset toisen lapsen puheterapiasta oon tyrmännyt täysin. Lapsia ei testata neuvolassa , koska äiti ei koe sitä tarpeelliseksi. Ovat kotihoidossa, kaksi isompaa koulussa. Lääkärissä lapsia ei käytetä, ellei ole tosi iso hätä.
Lapset on perheessä vähän oman onnen nojassa sinänsä, että molemmat vanhemmat harrastavat paljon ja käyvätkin joka päivä harrasteissaan. Lapset menevät vähän siinä sivussa. Oovat usein nelistään kotona, vanhin on alle 10 ja vahtii kolmea pienempää. Lasten harrasteisiin eivät osallistu, vaikka ekaluokkalainen usein kertoo, että olisi niin kiva, kun vanhemmat tulisivat joskus hänen treenejään tai esityksiään katsomaan. Eivät tule, kun omat treenit menee aina edelle.
Äiti on ns. vaihtoehtotyyppi, ei rokotteita, superfoodeja ja muita syöttää perheelle. Antibiootit on pannassa, homeopatia ja akupunktio on esim. korvatulehduksen hoitomuotoja. Mitään karkkeja ei sallita, eikä vehnää eikä lisäaineita. Paitsi kyläillessä. Isommat lapset ovat aina todella nälkäisiä ja ahtavat kylässä itsensä täyteen karkkia ja herkkuja ja kaikkea kotona kiellettyä.
Olen pari kertaa jutellut muutamasta asiasta, mm. lasten rokottamattomuudesta, mutta äiti on tehnyt hyvin selväksi, että asia ei minulle kuulu. Nyt elo perheessä on vaan mennyt vaihtoehtoisemmaksi ja vaihtoehtoisemmaksi, mm. märkärupi hoidettiin vain homeopatialla, koska antibiootit on myrkkyä. Lapsen päänsärkyihin annettiin akupunktiota ja hengitysongelmien takia lopetettiin vehnä- ja maitotuotteet. Nyt lopettivat hammastahnan käytön, koska sekin on epäterveellistä. Olen ihan oikeasti nuorimmasta pojasta huolestunut ja muidenkin lasten tilanne mietityttää. Mutta kuuluuko asia kuitenkaan minulle? Lapsilla on rakastavat vanhemmat, katto pään päällä, ruokaa ja periaatteessa kaikkea mitä tarvitsevat. Eivät he hengenhädässä ole eivätkä heitteellä. Puutunko asioihin, jotka eivät minulle kuulu, vai kuuluvatko?
Eli kaverilla neljä lasta, viides syntyy ihan pian. Perheen nuorin lapsi on melkein kolme ja todella "vauvamainen" ikäisekseen. Puhuu vain muutaman sanan, on vaipoissa ja kävelee kuin vaivat jalat levällään ja kädet ylhäällä. Neuvolassa äiti ei lapsiaan käytä kuin ottamassa mitat, ehdotukset toisen lapsen puheterapiasta oon tyrmännyt täysin. Lapsia ei testata neuvolassa , koska äiti ei koe sitä tarpeelliseksi. Ovat kotihoidossa, kaksi isompaa koulussa. Lääkärissä lapsia ei käytetä, ellei ole tosi iso hätä.
Lapset on perheessä vähän oman onnen nojassa sinänsä, että molemmat vanhemmat harrastavat paljon ja käyvätkin joka päivä harrasteissaan. Lapset menevät vähän siinä sivussa. Oovat usein nelistään kotona, vanhin on alle 10 ja vahtii kolmea pienempää. Lasten harrasteisiin eivät osallistu, vaikka ekaluokkalainen usein kertoo, että olisi niin kiva, kun vanhemmat tulisivat joskus hänen treenejään tai esityksiään katsomaan. Eivät tule, kun omat treenit menee aina edelle.
Äiti on ns. vaihtoehtotyyppi, ei rokotteita, superfoodeja ja muita syöttää perheelle. Antibiootit on pannassa, homeopatia ja akupunktio on esim. korvatulehduksen hoitomuotoja. Mitään karkkeja ei sallita, eikä vehnää eikä lisäaineita. Paitsi kyläillessä. Isommat lapset ovat aina todella nälkäisiä ja ahtavat kylässä itsensä täyteen karkkia ja herkkuja ja kaikkea kotona kiellettyä.
Olen pari kertaa jutellut muutamasta asiasta, mm. lasten rokottamattomuudesta, mutta äiti on tehnyt hyvin selväksi, että asia ei minulle kuulu. Nyt elo perheessä on vaan mennyt vaihtoehtoisemmaksi ja vaihtoehtoisemmaksi, mm. märkärupi hoidettiin vain homeopatialla, koska antibiootit on myrkkyä. Lapsen päänsärkyihin annettiin akupunktiota ja hengitysongelmien takia lopetettiin vehnä- ja maitotuotteet. Nyt lopettivat hammastahnan käytön, koska sekin on epäterveellistä. Olen ihan oikeasti nuorimmasta pojasta huolestunut ja muidenkin lasten tilanne mietityttää. Mutta kuuluuko asia kuitenkaan minulle? Lapsilla on rakastavat vanhemmat, katto pään päällä, ruokaa ja periaatteessa kaikkea mitä tarvitsevat. Eivät he hengenhädässä ole eivätkä heitteellä. Puutunko asioihin, jotka eivät minulle kuulu, vai kuuluvatko?