Pitääkö minun maksaa!?

Lapset on ensi viikolla tapaamassa isäänsä taas pitkästä aikaa. Lasten isä vaatii minulta matkakuluihin osallistumista. Hän ei voi tulla sovittuna ajankohtana lapsia hakemaan, ellen siirrä hänelle 50 euroa bensarahaa. Tämä tekee mut vihaiseksi - mies ei itse maksa MITÄÄN lasten kuluja. Hän käy töissä, minä en, ja lapset ovat ~350 päivää vuodessa minulla. Mies muutti yli 400km päähän meistä. Olen omalla kustannuksellani raahannut lapsia junalla tai omalla autolla isäänsä tapaamaan. Miehen tulisi maksaa minulle elatusmaksuja 60e/lapsi/kuukausi (2 lasta) , mutta ei ole maksanut sitten vuoden 2009. Olen hakenut elatustuen kokonaisuudessaan kelalta ja ulosotto perii tämän summan korkoineen mieheltä sitten. Nytkin jouduin ostamaan uudet talvivarusteet (takit, housut, kengät, pipot ym.) lapsille, mikä sinänsä ei minua haitannut. Mutta siis onko liikaa vaadittu työssäkäyvältä mieheltä, että maksaisi edes itse ne matkakulunsa!? Sydäntä kylmää, miten tuo mies on AINA asettanut rahan lastensa edelle.

Pelkään, että lapset menettävät kallisarvoista aikaa isänsä kanssa, mikäli en nyt maksa tuota 50 euroa. Ei mulla OLE sellaista rahaa sille nyt antaa Vanhempi lapsi etenkin ikävöi isäänsä todella kovasti. Voi voi, mikä tilanne taas.

 

Ei tarvii! Sanot miehelle, että rahaa ei tipu (vaikka sitä olisikin) Sitten teet selväksi, että soittaa kun haluaa tavata lapset ja on siihen varaa. Törkeää tuollainen

 

Ei sinun minunkaan mielestä tarvitse maksaa mitään miehelle, jos sinä elätät muksut ja vaatetat heidät, eikä hän maksa edes elatusmaksuja niin minusta tuo on kohtuutonta pyytää sulta rahaa hänen bensakuluihinsa. Luulisi, että jos lapset ovat hänelle tärkeitä hän hakisi heidät mielellään ilman raha vaatimuksia.
Tietysti on kurjaa sekin että jos lapset kaipaavat isäänsä kovasti ja vaadit häntä tulemaan omalla kustannuksella hakemaan lapset ja hän ei sen takia saavukaan hakemaan. Jäävät lapset vain ikävöimään. Mutta mielestäni teet oikein, jos sanot suoraan, että lapset ovat hänenkin ja toivot hänen välittävän lapsista sen verran että vaivautuu omalla kustannuksellaan tulemaan hakemaan heidät..

 

Kyllä mä nyt taidan tehdä niin, että tällä kertaa saa ihan itse maksaa bensansa, lainatkoon vaikka jostain sitä rahaa. Muistuu tässä taas mieleen niin raivostuttavia juttuja, että alkaa olla sama minulle, vaikka ei hakisikaan. Kurja lasten kannalta kyllä
Esimerkiksi: Kun pienempi oli vaippaiässä, jouduin viemään visiiteille vaipat mukana. Silloin, ja edelleenkin, kun lapset ovat isällään, joudun viemään kaapin täyteen ruokaa ("Kun ei mulla nyt oikei oo varaa pitää lapsia....", sanoo ja sitten lupaan kustantaa koko lystin, kun en halua että reissu peruuntuu ja lapset pahoittavat mielensä ja varmasti pitäisivät asiaa jotenkin minun vikanani).... Olen ollut liian kiltti, ihan liian kiltti.

Isältä joskus harvoin jos synttäri- tai joululahjaa lapsille tulee, niin siitä sitten marttyyroidaan kuukausia, että kun HÄN on ostanut sitä ja tätä lapsille. En minäkään listaa joka ikistä asiaa, jonka "joudun" lapsilleni ostamaan. Olen harkinnut sitäkin, että oikeasti listaisin ruoka-, vaate-, harrastus-, lelu- ym. menot esimerkiksi parin kuukauden ajalta ja täräyttää se lista exälle nenän eteen. Tosin sittenhän varmasti kuuluisi tämä sama vanha virsi: "ITE OLET TILANTEESI VALINNUT!" (eropäätös oli minun).


Kirosanoja!