"Biologi"
Mun mies räväytti tänään sellaisen teesin, että naisen tehtävä on pitää huolta paitsi lapsistaan, myös miehestään. Mies kuulemma tarvitsee naistaan purkautumiseen ja nainen osoittaa rakkautensa (mm.) antamalla siihen mahdollisuuden. Tämä on hänen mielestään biologiaa, mies ei voi estää tätä tarvettaan purkautua ja on epäkunnioittavaa, ellei nainen/vaimo tätä hyväksy.
Keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun kerroin että raskaana oleva ystäväni oli jättämässä miestään, koska tämä syytti että nainen "tehtailee lapsia häneltä kysymättä". Tiedän, että kyseessä oli ns. vahinkoraskaus (ei tosin minun mielestäni, sillä aikuisten pitäisi ymmärtää vähän paremmin) myös naisen puolelta, ehkäisynä niinkin luotettava keino kuin keskeytetty yhdyntä. Minun mies siihen, että miehellä on kuule biologinen tarve purkautua ja jos siinä pitää alkaa miettiä että onko nyt hyvä aika vai ei, se vie pohjan koko mieheydeltä. Naisen pitäisi osata stopata ja kontrolloida itseään niin, ettei tällaisia vahinkoja pääse tapahtumaan. Raskaus oli siis hänenkin mielestään tämän ystäväni syytä.
Olen ihan järkyttynyt näistä jutuista, enkä tiedä mitä ajatella. Hyväksyn kyllä sen, että miehellä on tämä purkautumisen tarve, mutta eikö nyt helvetti sentään pitäisi silti kantaa vastuunsa?! Mies lähti aivan raivoissaan huoneesta kun peräsin miehen vastuuta raskaaksi tulemisessa. Oli kuulemma tosi turhauttavaa keskustella mun kanssa kun en selvästikään tajunnut mitään.
Jossain vaiheessa tokaisi myös, että olen äärifeministi kun vaadin tasa-arvoa tällaisessa asiassa.
Siis tämä mieheni on minusta muissa asioissa kyllä tasa-arvon kannalla, ainakin niin olen tähän asti ajatellut. Tekee kotitöitä, hoitaa lapsia, kannustaa minua harrastamaan jne. Toisaalta kun ajattelen, niin aika usein sanoo vaikkapa lapsille että "auttaa äitiä laittamaan ruokaa". Tai "auttaa äitiä kattamaan pöydän". En miellä itseäni erityisen tiukaksi feministiksi, vaikka tietenkin olen tasa-arvon kannalla. Minusta on ihan ok, että naisilla ja miehillä on kotona omat vastuualueensa jne. Mutta tämä juttu tuntuu nyt olevan mulle vähän liian paha pala purtavaksi. En toki kiellä biologiaa, mutta olen elänyt siinä uskossa, että miehetkin ovat edenneet vähän sitä apinavaihetta kauemmaksi.
Mitä ajatuksia teissä muissa herättää?
Keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun kerroin että raskaana oleva ystäväni oli jättämässä miestään, koska tämä syytti että nainen "tehtailee lapsia häneltä kysymättä". Tiedän, että kyseessä oli ns. vahinkoraskaus (ei tosin minun mielestäni, sillä aikuisten pitäisi ymmärtää vähän paremmin) myös naisen puolelta, ehkäisynä niinkin luotettava keino kuin keskeytetty yhdyntä. Minun mies siihen, että miehellä on kuule biologinen tarve purkautua ja jos siinä pitää alkaa miettiä että onko nyt hyvä aika vai ei, se vie pohjan koko mieheydeltä. Naisen pitäisi osata stopata ja kontrolloida itseään niin, ettei tällaisia vahinkoja pääse tapahtumaan. Raskaus oli siis hänenkin mielestään tämän ystäväni syytä.
Olen ihan järkyttynyt näistä jutuista, enkä tiedä mitä ajatella. Hyväksyn kyllä sen, että miehellä on tämä purkautumisen tarve, mutta eikö nyt helvetti sentään pitäisi silti kantaa vastuunsa?! Mies lähti aivan raivoissaan huoneesta kun peräsin miehen vastuuta raskaaksi tulemisessa. Oli kuulemma tosi turhauttavaa keskustella mun kanssa kun en selvästikään tajunnut mitään.
Jossain vaiheessa tokaisi myös, että olen äärifeministi kun vaadin tasa-arvoa tällaisessa asiassa.
Siis tämä mieheni on minusta muissa asioissa kyllä tasa-arvon kannalla, ainakin niin olen tähän asti ajatellut. Tekee kotitöitä, hoitaa lapsia, kannustaa minua harrastamaan jne. Toisaalta kun ajattelen, niin aika usein sanoo vaikkapa lapsille että "auttaa äitiä laittamaan ruokaa". Tai "auttaa äitiä kattamaan pöydän". En miellä itseäni erityisen tiukaksi feministiksi, vaikka tietenkin olen tasa-arvon kannalla. Minusta on ihan ok, että naisilla ja miehillä on kotona omat vastuualueensa jne. Mutta tämä juttu tuntuu nyt olevan mulle vähän liian paha pala purtavaksi. En toki kiellä biologiaa, mutta olen elänyt siinä uskossa, että miehetkin ovat edenneet vähän sitä apinavaihetta kauemmaksi.
Mitä ajatuksia teissä muissa herättää?
