Pitääkö pettäjää ja jättäjää ymmärtää?

["petetty"]

Miesystäväni historia on sellainen, että petti exvaimoaan 15 vuoden yhdessäolon jälkeen ja jätti hänet tämän uuden naisen vuoksi. Intohimo oli yhteistä historiaa tärkeämpää ja hän myöntää sen itse. Uusi nainen petti tahollaan aviomiestään ja hekin siis erosivat.

Intohimoon perustunut onni kesti myrkyisästi muutaman vuoden ja he erosivat.

Me olemme olleet yhdessä jonkin aikaa. Mies pitää luonnollisena sitä, ettei hän enää pettäisi tietenkään. Yhtä luonnollisena hän pitää sitä, että kaikki hyväksyvät pettämisen ja jättämisen ja on täysin lapsellista käytöstä, jos exät taikka heidän lähipiirinsä kantavat kaunaa pettäjille, jotka särkivät kaksi kotia. Molemmat näistä pettäjistä myöntävät, ettei avioliitoissa ollut edes suuria ongelmia, vaan he olivat itsekkäitä ja hakivat itselleen tärkeitä asioita. Lasten elämät muuttuivat radikaalisti ja puun takaa tulleet erot olivat rankkoja molemmille eksille.

Minua on petetty aikanaan. Minusta se on yksi pahimmista asioista, joita läheinen voi toiselle tehdä. Se murskaa itsetunnon aika huolella ja vaikka haluaisikin tulla toimeen jatkossa pettäjän ja jättäjän kanssa, voi se olla liian vaikeaa, sattua liikaa. Miehen mielestä olen kapeakatseinen, lapsellinen ja itsekäs moukka, joka ei osaa ajatella lasten parasta, joka olisi se, että aikuiset tulevat keskenään toimeen. Entä lasten paras niin, ettei eroa olisi tullutkaan, koska perheissä ei ollut riitaa (mies ei kuulema koskaan riidellyt exänsä kanssa, eikä toisinkaan päin)...

 

[ikiuni]

Mitä ymmärtämistä siinä voi olla? :|

 

["Riipputisurupuska"]

Keskustelkaa kunnolla ja jokainen tekee kantansa selväksi. Sitä sitten joko hyväksyy tai ei pettämiset tai sitten pitää osata elää ja olla pelkäämättä pettääkö toinen vai ei...
Vanha elämä on mennyttä ja sitä on turha penkoa ja märehtiä, mutta kyllä jos omalle kohdalle moinen histoiria tulisi uuden kumppanin taholta esille, niin vähemmästkin se herättäisi jonniinlaisen itsesuojeluvaiston, jota ei suurimmatkaan rakkaudenpuuskat pääsisi nujertamaan......

 

[Peyote]

Näyttäisi että teillä ei ole samat elämänarvot. Aika kevyesti miehesi suhtautuu pettämiseen.

 

[pettäjä]

NO mitäs meille virheen tehneille sitte tulisi tehdä? Viedä ladon taakse ja antaa laukaus?

Vai ymmärtää että ihminen on erehtyväinen ja osa meistä oikeasti oppii virheistään? Itsellä taustalla kanssa näennäisen hyvä liitto- Jossa kumpikaan ei oikeasti ollut onnellinen, mutta mitään virallista syytä onnettomuudelle ei ollut (alkoholismi, väkivalta, alistus....). Pettäminen ei ole oikein, se nyt on selvä. Pitäisi osata olla fiksumpi, pitäisi ymmärtää paremmin ja katkaista suhde ennen pettämistä. Mutta entäs jos ei vaan osaa? Ei kyennyt ei ollut taitoja.

Mulla se onni että olemme exän kanssa edelleen todella hyvissä väleissä. Joskus pitkään keskustelimme (eron jälkeen) aiheesta että molempien olisi pitänyt osata viheltää peli poikki jo aikoja sitten. Vaan kun tottumuksesta tuli toisessa roikuttua,irrottaminen tuntui liian pelottavalta.

Epäkypsyyttähän tuo oli. Mitäs tuli sitouduttua liian nuorena, liian aikaisin. Mutta sitä vaan suoritti kirjoittamatonta elämän kaavaa: Koulut, työ, parisuhde, perhe (okei, meil ei ollut lapsia).... Eikä muistanut miettiä mitä itse oikeasti haluaa.

Mutta joo, saa mut ampua.

 

[viera.s]

Menneitä ei voi muuttaa eikä tehtyä tehdä tekemättömäksi, joten en minä mitään katkeruudessa rypemistäkään ymmärrä. Ja tietysti on lasten etu, että aikuiset tulevat keskenään ja sopivat lasten asioista asiallisesti. Vaikka alunperin olisikin ehkä ollut parempi, että perhe olisi pysynyt kasassa, niin tilanne on mikä on ja siitä on syytä tehdä lapsille mahdollisimman hyvä.

Se on makuasia, pitääkö pysyä lasten takia yhdessä vaikka intohimo olisi puolisoiden välillä täysin kuollut. Vaikka ei olisi riitoja, niin suhde voi olla siinä mielessä todella huonolla tolalla, että eletään lähinnä kämppiksinä. Tietysti joka tapauksessa on tyylikkäämpiä tapoja hoitaa ero kuin tuollainen...

Mutta joo, suosittelen kuitenkin että unohdat tämän miehen, jos et pysty olemaan vatvomatta hänen menneitä virheitään.

 

[pettäjä]

Menneitä ei voi muuttaa eikä tehtyä tehdä tekemättömäksi, joten en minä mitään katkeruudessa rypemistäkään ymmärrä. Ja tietysti on lasten etu, että aikuiset tulevat keskenään ja sopivat lasten asioista asiallisesti. Vaikka alunperin olisikin ehkä ollut parempi, että perhe olisi pysynyt kasassa, niin tilanne on mikä on ja siitä on syytä tehdä lapsille mahdollisimman hyvä.

Se on makuasia, pitääkö pysyä lasten takia yhdessä vaikka intohimo olisi puolisoiden välillä täysin kuollut. Vaikka ei olisi riitoja, niin suhde voi olla siinä mielessä todella huonolla tolalla, että eletään lähinnä kämppiksinä. Tietysti joka tapauksessa on tyylikkäämpiä tapoja hoitaa ero kuin tuollainen...

Mutta joo, suosittelen kuitenkin että unohdat tämän miehen, jos et pysty olemaan vatvomatta hänen menneitä virheitään.

Peesi- On mahdotonta perustaa suhdetta jos ei kykene hyväksymään toista virheineen.

Itse olen nykyään onnellisesti naimisissa ja useamman lapsen äiti. Mieheni tietää kaiken menneisyydestäni ja itseasiassa hänkin on itse nuorena pettänyt. Ehkä me sovimmekin siksi toisillemme niin hyvin että olemme tuon polun käynneet, ymmärrämme että homma ei ole niin mustavalkoista kuin yleisesti luulla ja pystymme hyväksymään toistemme (ja omat ) virheemme elämässä.

 

["siis"]

Ymmärsinkö nyt oikein, nyksäsi on joskus pettänyt exäänsä ja he tulet toimeen, eivät riitele. Sun exä on pettänyt sua, etkä ole siittä yli päässyt vaan riitelette lasten kustannuksella?

 

[vieraas]

Ei pettäjää mitenkään erityisesti pidä ymmärtää, mutta en hyväksy sitäkään, että petetty ja jätetty alkaa käyttää lapsia koston välineenä.

 

[Mörköäiti]

On ymmärrettävää, että petetty lähipiirineen on loukkaantunut ja (jonkin aikaa) kantaa kaunaa asiasta. Silti ei minusta kannata antaa pettäjän pilata koko loppuelämäänsä, niin että kantaa aina kaunaa ja tuntee oplonsa kurjaksi. Pettäminen ei tietystikään ole "oikein", mutta se, että on kerran pettänyt, ei myöskään tee ihmisestä kusipäätä koko loppuiäkseen. Pettämisen syyt voivat olla moninaiset. Ihminen on erehtyväinen ja ihminen on vajavainen - joskus ihminen kehittyy eikä toista vanhoja virheitään, joskus hän toistaa niitä... Joskus kykenee myöntämään tehneensä väärin, joskus ei. Joskus pettämisen voi antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta, joskus se on vaikeaa ja mahdotonta eikä ole muuta ratkaisua kuin ero.

Siihen, että haluaa erota ja aloittaa uuden suhteen, on tietysti ihmisellä oikeus - jos niin valitsee. Erota saa ihan mistä syystä haluaa, niin uuden intohimon vuoksi kuin toisen pettämisenkin vuoksi. Tosin kun on lapsia, soisi erojen olevan aika punnittuja ja mietittyjä, ettei tule tehneeksi hutiloituja virheratkaisuja.

En tiedä, mitä itse tuossa tilanteessa miettisin - ehkä menisi normaalia pitempi aika, että luottaisin mieheen ja pitäisin suhteen "seurustelun" tasolla kauemmin mitä yleensä. Ainakaan yhteen en ihan heti muuttaisi. Ja keskusteluja pitäisi varmaan aiheesta käydä. Jos tosi paljon epäilyttää tai mies ei osaisi nähd' asioita ollenkaan muiden näkökulmasta, saattaisin harkita haluanko ollenkaan suhdetta sellaisen ihmisen kanssa.

 

["a p"]

En osannut oikein avata tätä. Itse siis en puhunut tästä, vaan mies otti sen esille. Hän aloitti keskustelun siitä, kuinka on epäasiallista, miten jotkut ovat suhtautuneet häneen ja hänen entiseen pettäneeseen avokkiinsa, kun he rikkoivat perheet ja menivät nopeasti yhteen, yrittivät uusperhekuviota ja kohta lapsilla oli taas uusi tilanne, kun erosivat kuitenkin. Mies puhui siitä, kuinka he eivät tehneet mitään väärin, mutta ne, erityisesti jotkin petetyn puolison sukulaiset, ovat lapsellisia ja itsekkäitä. Kuuntelin vain, mutta yritin sitten vähän puolustella sitä, miltä petetystä tuntuu, kuinka kauheasti se sattuu...Mutta minä en ymmärrä kuviosta mitään.

 

["a p"]

On ymmärrettävää, että petetty lähipiirineen on loukkaantunut ja (jonkin aikaa) kantaa kaunaa asiasta. Silti ei minusta kannata antaa pettäjän pilata koko loppuelämäänsä, niin että kantaa aina kaunaa ja tuntee oplonsa kurjaksi. Pettäminen ei tietystikään ole "oikein", mutta se, että on kerran pettänyt, ei myöskään tee ihmisestä kusipäätä koko loppuiäkseen. Pettämisen syyt voivat olla moninaiset. Ihminen on erehtyväinen ja ihminen on vajavainen - joskus ihminen kehittyy eikä toista vanhoja virheitään, joskus hän toistaa niitä... Joskus kykenee myöntämään tehneensä väärin, joskus ei. Joskus pettämisen voi antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta, joskus se on vaikeaa ja mahdotonta eikä ole muuta ratkaisua kuin ero.

Siihen, että haluaa erota ja aloittaa uuden suhteen, on tietysti ihmisellä oikeus - jos niin valitsee. Erota saa ihan mistä syystä haluaa, niin uuden intohimon vuoksi kuin toisen pettämisenkin vuoksi. Tosin kun on lapsia, soisi erojen olevan aika punnittuja ja mietittyjä, ettei tule tehneeksi hutiloituja virheratkaisuja.

En tiedä, mitä itse tuossa tilanteessa miettisin - ehkä menisi normaalia pitempi aika, että luottaisin mieheen ja pitäisin suhteen "seurustelun" tasolla kauemmin mitä yleensä. Ainakaan yhteen en ihan heti muuttaisi. Ja keskusteluja pitäisi varmaan aiheesta käydä. Jos tosi paljon epäilyttää tai mies ei osaisi nähd' asioita ollenkaan muiden näkökulmasta, saattaisin harkita haluanko ollenkaan suhdetta sellaisen ihmisen kanssa.

Niin. Voi tässä vähän sitä olla, että mies ei osaa ihan nähdä asioita muiden näkökulmasta. Hänestä tosiaan hänen valintansa ovat olleet oikeutettuja, mutta kaikki muut sitten aina käyttäytyvät omituisesti tai jopa väärin. Hänen exvaimonsa tosin on sellainen, ettei ole koskaan näyttänyt tunteitaan ja on pystynyt olemaan tilanteessa kuin tilanteessa rauhallinen, eikä ole itkenytkään elämässään juuri koskaan, mutta hän on ollut myös se, joka ei ole tarjonnut miehelle riittävän intohimoista elämää.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="a p";29959065]En osannut oikein avata tätä. Itse siis en puhunut tästä, vaan mies otti sen esille. Hän aloitti keskustelun siitä, kuinka on epäasiallista, miten jotkut ovat suhtautuneet häneen ja hänen entiseen pettäneeseen avokkiinsa, kun he rikkoivat perheet ja menivät nopeasti yhteen, yrittivät uusperhekuviota ja kohta lapsilla oli taas uusi tilanne, kun erosivat kuitenkin. Mies puhui siitä, kuinka he eivät tehneet mitään väärin, mutta ne, erityisesti jotkin petetyn puolison sukulaiset, ovat lapsellisia ja itsekkäitä. Kuuntelin vain, mutta yritin sitten vähän puolustella sitä, miltä petetystä tuntuu, kuinka kauheasti se sattuu...Mutta minä en ymmärrä kuviosta mitään.[/QUOTE]

Minkälaista kommenttia sitten olivat saaneet? Voi olla ymmärrettävää olla puolustuskannalla ja pitää muita lapsellisina, jos esim. heidän exiensä sukulaiset ovat soitelleet jotain haukkumissoittoja tms. Ja siis onhan pettäminen nyt sinänsä väärin, mutta se, että rakastuu johonkin toiseen ja haluaa elää tämän kanssa, ei kyllä ole väärin. Ei edes nopea ero ja nopea yhteenmuutto. Se, kuinka järkevää se on, on kokonaan toinen kysymys, mutta ei se varsinaisesti väärin ole.

 

[MIES!]

Ei pettäjää mitenkään erityisesti pidä ymmärtää, mutta en hyväksy sitäkään, että petetty ja jätetty alkaa käyttää lapsia koston välineenä.

Hyvin tiivistetty.

 

[Mörköäiti]

Sekin vaikuttaisi omalla kohdallani, miten asian esittää. Olisi vähän eri asia sanoa "tiedän että se kyllä oli kauheen väärin mun exää kohtaan, ja olis pitänyt hoitaa koko asia fiksummin - mä vaan olin niin ihastunut ja rakastunut etten ajatellut kauheen fiksusti silloin" kuin tuollaista "ei me mitään väärin tehty, mitä kaikki valittaa".

 

[toisin¨]

[QUOTE="a p";29959065]En osannut oikein avata tätä. Itse siis en puhunut tästä, vaan mies otti sen esille. Hän aloitti keskustelun siitä, kuinka on epäasiallista, miten jotkut ovat suhtautuneet häneen ja hänen entiseen pettäneeseen avokkiinsa, kun he rikkoivat perheet ja menivät nopeasti yhteen, yrittivät uusperhekuviota ja kohta lapsilla oli taas uusi tilanne, kun erosivat kuitenkin. Mies puhui siitä, kuinka he eivät tehneet mitään väärin, mutta ne, erityisesti jotkin petetyn puolison sukulaiset, ovat lapsellisia ja itsekkäitä. Kuuntelin vain, mutta yritin sitten vähän puolustella sitä, miltä petetystä tuntuu, kuinka kauheasti se sattuu...Mutta minä en ymmärrä kuviosta mitään.[/QUOTE]

Oletko miettinyt että ilman noita kuvioita te ette olisi yhdessä? Mies olisi ehkä sen ensimmäisen exänsä kanssa....tai sitten tuon toisen.

Joskus asioilla ja poluilla on tietty merkitys ja tarkoitus. Kun ei katkeroidu niin voi sen nähdä.

Minua on petytty. Se sattui ja vaivasi pitkään. Nyt kuitenkin rinnalla on mun elämäni mies. EN olisi ikinä häntä löytänyt jos exä ei olisi pettänyt ja jättänyt. Toki homma tuntui alkuun maailman lopulta. Mutta kun uskalsin vihdoin katsoa asiaa silmiin, ilman loukkaantumisen sumentamaan mieltä, tajusin että näin tämän pitikin mennä. Lapsilla on nyt kaksi kotia joissa heitä rakastetaan. Exän rinnalla nainen joka sopii hänelle paljon paremmin kuin minä. Ja minulla mies joka on minulle kaikki kaikessa. Lapsilla kaksi kotia, joissa siis esimerkkinä myös toisillee sopivat puoliskot. Voiko olla parempaa mallia elämästä?

Jos minua ei olisi petetty...äh, en edes halua ajatella sitä maailmaa.

 

["a p"]

Se on esitetty niin, että mä tarvitsin jotakin enemmän intohimon tasolla, meillä oli kyllä seksiä monta kertaa viikossa vieläkin, mutta jotenkin vain jotain puuttui. Tarvitsin sitä mulle. Se seksi oli niin mahtavaa ja se nainen oli niin kaunis, se on sellainen, jota miehet todella katsoo baarissa, upeaa.

Vähän on välillä arveluttanut miehen arvomaailma...toisaalta on niin kunnollista, syvällistä ja ajattelevaista poikaa.

 

[ggggg]

Ei pidä. Minä en hyväksy pettämistä missään tilanteessa ja yksi tärkeimmistä kriteereistä puolisolleni on, ettei hän ole koskaan pettänyt eikä hyväksy pettämistä. Sellainen löytyikin, eipähän tarvitse pelätä.

 

["a p"]

Oletko miettinyt että ilman noita kuvioita te ette olisi yhdessä? Mies olisi ehkä sen ensimmäisen exänsä kanssa....tai sitten tuon toisen.

Joskus asioilla ja poluilla on tietty merkitys ja tarkoitus. Kun ei katkeroidu niin voi sen nähdä.

Minua on petytty. Se sattui ja vaivasi pitkään. Nyt kuitenkin rinnalla on mun elämäni mies. EN olisi ikinä häntä löytänyt jos exä ei olisi pettänyt ja jättänyt. Toki homma tuntui alkuun maailman lopulta. Mutta kun uskalsin vihdoin katsoa asiaa silmiin, ilman loukkaantumisen sumentamaan mieltä, tajusin että näin tämän pitikin mennä. Lapsilla on nyt kaksi kotia joissa heitä rakastetaan. Exän rinnalla nainen joka sopii hänelle paljon paremmin kuin minä. Ja minulla mies joka on minulle kaikki kaikessa. Lapsilla kaksi kotia, joissa siis esimerkkinä myös toisillee sopivat puoliskot. Voiko olla parempaa mallia elämästä?

Jos minua ei olisi petetty...äh, en edes halua ajatella sitä maailmaa.

Kyllä olen. Ja olen myös ollut aistivinani todella selvästi, että mies kaihoaa takaisin exvaimonsa elämään ja toisaalta hekumallista, kiellettyä seksiä naisen kanssa, jonka kanssa petti. Etenkin tuo edellinen tuntuu melkoisen todelliselta: Minä en saa olla minä, vaan pitäisi suunnitella muuttoa samaan lähiöön, jossa ex ja lapset asuvat, muodostaa lapsiin äidillinen suhde, tavata miehen kavereita, harrastaa miehen vanhoja harrastuksia juuri niin kuin oli ennen kuin hän petti...

 

["mie"]

[QUOTE="a p";29959158]Se on esitetty niin, että mä tarvitsin jotakin enemmän intohimon tasolla, meillä oli kyllä seksiä monta kertaa viikossa vieläkin, mutta jotenkin vain jotain puuttui. Tarvitsin sitä mulle. Se seksi oli niin mahtavaa ja se nainen oli niin kaunis, se on sellainen, jota miehet todella katsoo baarissa, upeaa.

Vähän on välillä arveluttanut miehen arvomaailma...toisaalta on niin kunnollista, syvällistä ja ajattelevaista poikaa.[/QUOTE]

Niin - Tuon voi nahdä myös että on tullut opittua. Kaunis nainen vei mukanaan kun oma liitto oli arkistunut. Ja nyt on sitten koettu että ei se tie viennytkään minnekään. Kantapään kautta oppia asiasta. Miksi siitä olla liian ankara itsellekään? Päinvastoin, miehesi saattaa kokea että on nyt fiksumpi juuri tuon virhearvion vuoksi?

 

[vvvvierass]

Mun mielestä tuo koko asian käsittelytapa on niin mustavalkoinen ja lapsellinren. On mielenvikainen psykopaatti narsisti pettäjä luonnevikainen, joka vaan menee intohimojensa ohjaamana. Sitten on siveä ihana kiltti viaton herkkä pyyteettömästi rakastava mimosankukka nainen, joka loppuiäkseen vaurioituu ja vajoaa eoäluottamukseen ja tuskaan ja vaikka mihin vain koska käy ilmi, että häntä on PETETTY! Koskaan sitä tekoa ei voi ymmärtää, antaa anteekai, unohtaa, vaan se tuhoaa ihmisen ja perheen moneksi sukupolveksi eteenpäin ja asiaa pitää vatkata vielä kolmannessa polvessa ja tuomita kollektiivisesti ja pettäjä jatkaa valitsemallaan polulla iäti, viekoitellen yhä uusia valloituksia, hurmaten, vain päästäkseen PETTÄMÄÄN!!!

 

[mie¨]

[QUOTE="a p";29959173]Kyllä olen. Ja olen myös ollut aistivinani todella selvästi, että mies kaihoaa takaisin exvaimonsa elämään ja toisaalta hekumallista, kiellettyä seksiä naisen kanssa, jonka kanssa petti. Etenkin tuo edellinen tuntuu melkoisen todelliselta: Minä en saa olla minä, vaan pitäisi suunnitella muuttoa samaan lähiöön, jossa ex ja lapset asuvat, muodostaa lapsiin äidillinen suhde, tavata miehen kavereita, harrastaa miehen vanhoja harrastuksia juuri niin kuin oli ennen kuin hän petti...[/QUOTE]

Anteeksi, mutta tämä kommetti tekee hallaa - sinulle.

Ei ole minusta tavatonta jos mies haluaa että tapaat hänen kavereita tai että haluaa olla lähellä lapsiaan saati - ei kauheeta sentään, haluaa että sinä olet läheinen lapsille.

Ei millään pahalla, erotkaa. Kasaa sinä ensi oma pääsi kasaan ennen kuin astut uuteen suhteeseen. Vaikka kuinka olet petetty, ei se oikeuta olemaan ihan idiootti. Anteeksi, pakko sanoa suoraan.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="a p";29959158]Se on esitetty niin, että mä tarvitsin jotakin enemmän intohimon tasolla, meillä oli kyllä seksiä monta kertaa viikossa vieläkin, mutta jotenkin vain jotain puuttui. Tarvitsin sitä mulle. Se seksi oli niin mahtavaa ja se nainen oli niin kaunis, se on sellainen, jota miehet todella katsoo baarissa, upeaa.

Vähän on välillä arveluttanut miehen arvomaailma...toisaalta on niin kunnollista, syvällistä ja ajattelevaista poikaa.[/QUOTE]

Kuulostaa aika pinnalliselta. Ymmärtäisin paremmin, jos puhuisi kuinka oli niin rakastunut siihen ihmiseen - mutta tuollainen "hyvää seksiä ja sellainen nainen jota kaikki katsoo baarissa" kuulostaa vähän... no, teiniltä. Ja tietty tuo intohimojuttu on kans vähän niin ja näin - toisaalta ymmärrän, että etenkin pitkässä suhteessa saattaa tulla tuollaisia haluja ja toiveita, mutta jos tosiaan esittää asian noin "tarvitsin sitä mulle", se kuulostaa aika itsekeskeiseltä ja lapselliselta. Vähän eri asia, jos olisi vaan harkintakyky mennyt hullaantumisen vuoksi. En kyllä kauheasti näillä tiedoilla lähtisi kannustamaan tuohon ihmissuhteeseen - käsitin, että ette ole kauhean kauan olleet yhdessä, joten jos et ole vielä kauhean rakastunut, niin mieti, mitä haluat.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="mie";29959184]Niin - Tuon voi nahdä myös että on tullut opittua. Kaunis nainen vei mukanaan kun oma liitto oli arkistunut. Ja nyt on sitten koettu että ei se tie viennytkään minnekään. Kantapään kautta oppia asiasta. Miksi siitä olla liian ankara itsellekään? Päinvastoin, miehesi saattaa kokea että on nyt fiksumpi juuri tuon virhearvion vuoksi?[/QUOTE]

Mutta ehkä silloin ilmaisisi asian vähän eri tavoin? Kertoisi myös henkisestä kasvustaan ja siitä, mitä on oppinut?

 

["mie"]

Kuulostaa aika pinnalliselta. Ymmärtäisin paremmin, jos puhuisi kuinka oli niin rakastunut siihen ihmiseen - mutta tuollainen "hyvää seksiä ja sellainen nainen jota kaikki katsoo baarissa" kuulostaa vähän... no, teiniltä. Ja tietty tuo intohimojuttu on kans vähän niin ja näin - toisaalta ymmärrän, että etenkin pitkässä suhteessa saattaa tulla tuollaisia haluja ja toiveita, mutta jos tosiaan esittää asian noin "tarvitsin sitä mulle", se kuulostaa aika itsekeskeiseltä ja lapselliselta. Vähän eri asia, jos olisi vaan harkintakyky mennyt hullaantumisen vuoksi. En kyllä kauheasti näillä tiedoilla lähtisi kannustamaan tuohon ihmissuhteeseen - käsitin, että ette ole kauhean kauan olleet yhdessä, joten jos et ole vielä kauhean rakastunut, niin mieti, mitä haluat.

Liian nuorena liittoon, liian vähän kokemusta... niin kyllä, ihminen voi pettää hyvinkin vähäpätöisin syin. Mutta eikös oleellisempaa ole se jos virheistä on oppinut? Voi tietty käydä niin että sama toistuu. Tai sitten käykin niin että mies on tuon polun nyt kulkenut ja todennut että himojen seuraaminen ei johda mihinkään vaan että oikeasti onni asuu toisenlaisessa suhteessa?

Kummin haluaa asiaa katso? Kaikki kuitenkin tekee virheitä. Se mitä niistä oppii on tärkeämpää. Sitä ap ei tässä valoita - kokeeko mies oppineensa asiasta? Ja jos kokee niin silloin voi ymmärtää senkin ettei koe varsin tehneensä virhettä, vaan opetellut perse edelläpuuhun taktiikan kautta elämää.