[QUOTE="vieraana";30403766]No minä olen ainakin viettänyt kesiä maalla, niin että meitä oli 4 serkkua ja 70v mummo jolla oli vain polkupyörä ja 3km kaupalle matkaa. Eli kyllä mua on mummo paljon lapsena hoitanut, mutta nyt sitten mun äiti ei ole kertaakaan hoitanut minun lapsia vaikka nuorin on jo 6v.
Eli osittain on kyse siitä että nykyinen eläkeläissukupolvi ei koe enää samanlaista tarvetta tai halua auttaa omia lapsiaan. Eikä kyse ole siitä että viikoiksi veisin lapseni mummolaan hoitoon vaan siitä että apua ei saa edes yhden illan ajaksi.
6v on ollut elämänsä aikana 3 yötä hoidossa. Yhden kummillaan ja kaksi toisella mummolla.[/QUOTE]
Omassa lapsuudessani 60-luvulla ihmiset kävivät töissä ja töiden jälkeen oltiin kotona. En muista, että kenelläkään kaverini vanhemmalla olisi ollut kodin ulkopuolisia harrastuksia. Ei ollut omilla vanhemmillanikaan. Isovanhemmillakaan ei ollut mitään säännöllistä ohjelmaa työelämän lisäksi.
Päivätyötä tekevistä suurin osa teki töitä klo 8-16. Lapsenlapsen ottaminen hoitoon klo 18 ei sotkenut aikatauluja millään tavalla. Mutta jo omassa nuoruudessani alkoi "päivätyö" muuttua siten, että työvuoro saattoi olla mitä tahansa klo 7-18 välillä. Jos siitä meni vielä kaupan kautta kotiin, laittoi pikaisesti ruuan ja yritti ehtiä työväenopiston posliinimaalauskurssille, niin eipä olisi voinut klo 18 ottaa ketään hoitoon.
Työelämäkin on muuttunut stressaavammaksi ja sen vastapainoksi halutaan jotain muuta kuin vain olemista. Harrastuksia ja matkustelua. Tavataan ystäviä. Monen isovanhempi-ikäisen arki on ihan yhtä kiireistä kuin lapsiperheissäkin. Joillain saattaa olla vielä omatkin vanhemmat elossa ja enemmän tai vähemmän peräänkatsottavina. Omat isovanhempani eivät käyneet koskaan ulkomailla, kotikylänsä ulkopuolellakin taisivat käydä alle 20 kertaa koko elämänsä aikana. Ja kun aina oltiin kotosalla, ystävät ja naapurit saattoivat piipahtaa kahville milloin tahansa. Ei tarvinnut erikseen kalenterista varata, että tuolloin Eilan kanssa konserttiin, tuolloin Marttan kanssa lounaalle, tuollon Einarin kanssa viikonlopuksi Tallinnaan ja nuo kaksi viikkoa meneekin Malediiveillä.
Mä väittäisin, ettei isovanhempien haluttomuus hoitaa lapsenlapsia johdu yksinomaan itsekyydestä vaan jaksamisesta. Ja nimenomaan henkisestä jaksamisesta. Kun koko viikko on menty pää kolmantena jalkana, viikonloppuna halutaan olla ihan rauhassa, koska pinna ei kestä, jos siinä on vielä jaloissa pyörimässä muutama kiukutteleva lapsenlapsi.
/img-s3.ilcdn.fi/824c9f3f3a220cdc6a69f83c855aded1968b0566782246969ee6daf1f585f10a.jpg)
