A
Aamuäreän vaimo
Vieras
Tottakai kumpikin pyytää anteeksi omia tyhmyyksiään, huolimatta siitä kumpi aloitti.
Mitä aamuäreyteen ja sen ymmärtämiseen tulee, mulle se aamuäreän vaimona ei aina ole niin helppoa. Toki mies kertoi jo heti suhteen alkuun ettei aamut ole hänen aikaansa mutta kahden aikuisen perheessä sitä oli helppo antaa toisen hoitaa aamunsa niin kuin tykkää, ei ollut mun ongelma jos miehestä ei ollut keskustelemaan, ylösnousemisensa vaikeaa ja lähti töihin viimetipassa ärtyneenä. Mutta nyt kun on useampi lapsi ja molemmat aikuiset töissä, haluaisin tasaisemmin jakaa aamuvastuuta vaikka miehen mielestä se ei ole oikeudenmukaista. Koska aamut ovat hänelle vaikeampia, kuuluu ne pääosin minun hoidettavikseni. Niinä aamuina kun mies on itse laittamassa lapsia kouluun ja hoitoon, unohtuu matkasta yhtä ja toista koska mies ei aamulla jaksa ajatella. Viimekädessä vika on mun koska en ole illalla pakannut tavaroita tarpeeksi selkeästi että ne väkisin tulisivat mukaan.
Sama juttu viikonloppuisin, eli mä herään 6-7 välillä ensimmäisen lapsen kanssa. Mies herää kymmenen korvissa ja silloinkin tarvii oman aamurauhansa. Jos hän jostain syystä joutuu heräämään jo tätä ennen niin silloin hän on todella ärsytysherkkä ja kiukkuinen. Pakko myöntää että pari tuntia hereillä olleena mun ei ole myöskään niin helppoa siinä aina hymyillen kuunnella kuinka "täällä ei ikinä saa nukkua rauhassa".
Myöhemmin päivällä mies kyllä myöntää jos on aamulla sanonut pahasti tai toiminut väärin, mutta jotenkin pistää tuossa silti syyn sille ettei hän ole aamuihmisiä. Ja että mun pitäisi tietää se hyvin ja olla välittämättä hänen sanoistaan tai tekemisistään niin ei tulisi turhia riitoja. Mun mielestä taas aamuäreätkin voisivat vähän huomioida puolisoaan ja jos heille itselle aamut on vaikeita niin ei se toisellakaan ole niin kiva aina katsella sitä norsunv***lla olevaa naamaa ja varoa sanomisiaan, hoitaa itse kaikki vain tämän takia.
Mitä aamuäreyteen ja sen ymmärtämiseen tulee, mulle se aamuäreän vaimona ei aina ole niin helppoa. Toki mies kertoi jo heti suhteen alkuun ettei aamut ole hänen aikaansa mutta kahden aikuisen perheessä sitä oli helppo antaa toisen hoitaa aamunsa niin kuin tykkää, ei ollut mun ongelma jos miehestä ei ollut keskustelemaan, ylösnousemisensa vaikeaa ja lähti töihin viimetipassa ärtyneenä. Mutta nyt kun on useampi lapsi ja molemmat aikuiset töissä, haluaisin tasaisemmin jakaa aamuvastuuta vaikka miehen mielestä se ei ole oikeudenmukaista. Koska aamut ovat hänelle vaikeampia, kuuluu ne pääosin minun hoidettavikseni. Niinä aamuina kun mies on itse laittamassa lapsia kouluun ja hoitoon, unohtuu matkasta yhtä ja toista koska mies ei aamulla jaksa ajatella. Viimekädessä vika on mun koska en ole illalla pakannut tavaroita tarpeeksi selkeästi että ne väkisin tulisivat mukaan.
Sama juttu viikonloppuisin, eli mä herään 6-7 välillä ensimmäisen lapsen kanssa. Mies herää kymmenen korvissa ja silloinkin tarvii oman aamurauhansa. Jos hän jostain syystä joutuu heräämään jo tätä ennen niin silloin hän on todella ärsytysherkkä ja kiukkuinen. Pakko myöntää että pari tuntia hereillä olleena mun ei ole myöskään niin helppoa siinä aina hymyillen kuunnella kuinka "täällä ei ikinä saa nukkua rauhassa".
Myöhemmin päivällä mies kyllä myöntää jos on aamulla sanonut pahasti tai toiminut väärin, mutta jotenkin pistää tuossa silti syyn sille ettei hän ole aamuihmisiä. Ja että mun pitäisi tietää se hyvin ja olla välittämättä hänen sanoistaan tai tekemisistään niin ei tulisi turhia riitoja. Mun mielestä taas aamuäreätkin voisivat vähän huomioida puolisoaan ja jos heille itselle aamut on vaikeita niin ei se toisellakaan ole niin kiva aina katsella sitä norsunv***lla olevaa naamaa ja varoa sanomisiaan, hoitaa itse kaikki vain tämän takia.