Pitääkö molempien riidan osapuolista pyytää ilkeilyt anteeksi riidan jälkeen, oli aloittaja kuka tahansa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pöh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tottakai kumpikin pyytää anteeksi omia tyhmyyksiään, huolimatta siitä kumpi aloitti.

Mitä aamuäreyteen ja sen ymmärtämiseen tulee, mulle se aamuäreän vaimona ei aina ole niin helppoa. Toki mies kertoi jo heti suhteen alkuun ettei aamut ole hänen aikaansa mutta kahden aikuisen perheessä sitä oli helppo antaa toisen hoitaa aamunsa niin kuin tykkää, ei ollut mun ongelma jos miehestä ei ollut keskustelemaan, ylösnousemisensa vaikeaa ja lähti töihin viimetipassa ärtyneenä. Mutta nyt kun on useampi lapsi ja molemmat aikuiset töissä, haluaisin tasaisemmin jakaa aamuvastuuta vaikka miehen mielestä se ei ole oikeudenmukaista. Koska aamut ovat hänelle vaikeampia, kuuluu ne pääosin minun hoidettavikseni. Niinä aamuina kun mies on itse laittamassa lapsia kouluun ja hoitoon, unohtuu matkasta yhtä ja toista koska mies ei aamulla jaksa ajatella. Viimekädessä vika on mun koska en ole illalla pakannut tavaroita tarpeeksi selkeästi että ne väkisin tulisivat mukaan.

Sama juttu viikonloppuisin, eli mä herään 6-7 välillä ensimmäisen lapsen kanssa. Mies herää kymmenen korvissa ja silloinkin tarvii oman aamurauhansa. Jos hän jostain syystä joutuu heräämään jo tätä ennen niin silloin hän on todella ärsytysherkkä ja kiukkuinen. Pakko myöntää että pari tuntia hereillä olleena mun ei ole myöskään niin helppoa siinä aina hymyillen kuunnella kuinka "täällä ei ikinä saa nukkua rauhassa".

Myöhemmin päivällä mies kyllä myöntää jos on aamulla sanonut pahasti tai toiminut väärin, mutta jotenkin pistää tuossa silti syyn sille ettei hän ole aamuihmisiä. Ja että mun pitäisi tietää se hyvin ja olla välittämättä hänen sanoistaan tai tekemisistään niin ei tulisi turhia riitoja. Mun mielestä taas aamuäreätkin voisivat vähän huomioida puolisoaan ja jos heille itselle aamut on vaikeita niin ei se toisellakaan ole niin kiva aina katsella sitä norsunv***lla olevaa naamaa ja varoa sanomisiaan, hoitaa itse kaikki vain tämän takia.
 
Aamuäreän vaimolle ja aloittaja miehelle sama neuvo: käskekää niiden puolisoidenne kasvaa aikuiseksi. En tajua, miten joku jaksaa katsoa tuollaista teinimäistä kärttyilyä aamusta toiseen.
 
Rupesin miettimään, että jos munkin mies ois aamuaäreä saatais kumpikin olla aamut rauhassa ja kaikki ois varmaan täydellistä.

Kotihommista: Mä teen pääaiasiassa kaiken yksin ja se ottaa päähän.
 
Toiselle ei pitäisi olla epäystävällinen, ei, vaikka kuinka selittelisi itselleen että kun on aamuäreä. Ei kukaan jaksa olla minkään äreän ja epäystävällisen ihmisen kanssa olla. On aika muuttua.
 
Rupesin miettimään, että jos munkin mies ois aamuaäreä saatais kumpikin olla aamut rauhassa ja kaikki ois varmaan täydellistä.

Kotihommista: Mä teen pääaiasiassa kaiken yksin ja se ottaa päähän.

Mietippä jos sinä et olisi aamuäreä. Saisitte kummatkin olla aamut rauhassa ja kaikki ois varmaan täydellistä.

Se että teet pääasiassa kotihommat yksin tarkoittanee että miehellä on muita vastuualueita perheen pyörittämisessä. Vai olenko väärässä?
 
Onko jotkut täällä oikeasti sitä mieltä, että mies saa ilman anteeksipyyntöä haukkua minut vaikka maanrakoon mennen pahasti henkilökohtaisuuksiin, jos minä olen ensin suututtanut miehen aamuäreänä kiireessä?

Nyt riitelimme taas ja mies ei suostu pyytämään anteeksi ja pitää minua ainoana syypäänä. Lisäksi olen nyt muka marttyyri?????!!!!!! Miten hemmetissä ilkeistä sanoista vihainen ja loukkaantunut voi olla marttyyri!!!!
 
Onko jotkut täällä oikeasti sitä mieltä, että mies saa ilman anteeksipyyntöä haukkua minut vaikka maanrakoon mennen pahasti henkilökohtaisuuksiin, jos minä olen ensin suututtanut miehen aamuäreänä kiireessä?

Nyt riitelimme taas ja mies ei suostu pyytämään anteeksi ja pitää minua ainoana syypäänä. Lisäksi olen nyt muka marttyyri?????!!!!!! Miten hemmetissä ilkeistä sanoista vihainen ja loukkaantunut voi olla marttyyri!!!!

Sä et nää ittessäs mitään vikaa, niin ei miehen kannata pyytää anteeksi. Jatkat sitä äreilyä kumminkin ja oikeutat sen itsellesi.
 
Onko jotkut täällä oikeasti sitä mieltä, että mies saa ilman anteeksipyyntöä haukkua minut vaikka maanrakoon mennen pahasti henkilökohtaisuuksiin, jos minä olen ensin suututtanut miehen aamuäreänä kiireessä?

Nyt riitelimme taas ja mies ei suostu pyytämään anteeksi ja pitää minua ainoana syypäänä. Lisäksi olen nyt muka marttyyri?????!!!!!! Miten hemmetissä ilkeistä sanoista vihainen ja loukkaantunut voi olla marttyyri!!!!

Jos ei näe itse omassa toiminnassaan mitään vikaa, mutta loukkaantuu heti jos toinen antaa takaisin niin silloin saattaa olla vähän marttyyri?

Jos sua aamuäreänä vituttaa noi aamut, niin voitko kuvitella että sun miestä voi taas vituttaa sun aamukiukuttelu? Sori mutta tästä ketjusta on ikävästi saanut kuvan ettet säkään mitenkään oikeasti ole pahoillasi omasta osuudestasi riitoihin vaan lähinnä katsot että sullä on aamuäreytesi vuoksi oikeus käyttäytyä ihan miten vaan ja toisen on vain ymmärrettävä tilanne eikä hän saa siitä loukkaantua.

Mä luulen että jos sä oikeasti myöntäisit olevasi miehellesi ärsyttävä kumppani joka aamu ja käyttäytyväsi häntä kohtaan väärin, pyytäisit sitä anteeksi ihan tosissasi ja pyrkisit parantamaan tapasi niin ehkä miehenkin olisi helpompi antaa anteeksi ja samalla pyytää anteeksi omaa käytöstään.
 
Onko jotkut täällä oikeasti sitä mieltä, että mies saa ilman anteeksipyyntöä haukkua minut vaikka maanrakoon mennen pahasti henkilökohtaisuuksiin, jos minä olen ensin suututtanut miehen aamuäreänä kiireessä?

Nyt riitelimme taas ja mies ei suostu pyytämään anteeksi ja pitää minua ainoana syypäänä. Lisäksi olen nyt muka marttyyri?????!!!!!! Miten hemmetissä ilkeistä sanoista vihainen ja loukkaantunut voi olla marttyyri!!!!

Mistä tällä kertaa riitelitte? Millaisia ilkeitä sanoja hän käytti? Pyysitkö sinä tällä kertaa anteeksi ja mistä hänen pitäisi pyytää anteeksi?
 
Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta :).

Eli silloin molemmat sekä aloittaja että sen jatkaja pyytävät anteeksi.

Onko näin? Oikeasti?
Meillä usein mies alkaa haukkumaan, kun teet näin ja näin ja kun olet niin ärsyttävä ja koko suku on ärsyttävä ja jatkaa, vaikka en sano mitään. Tai jos sanon, niin yltyy entisestään ja jos en sano, niin olen tietysti väärässä ja ärsytän tahallani. Ihan sama miten teen, aina on väärin.
Mies ei tee koskaan väärin, on aina oikeassa. Myöntää , jos on tehnyt väärin. Juu, myöntää kyllä, mutta hetken päästä kuitenkin mennään siihen , että hänen väärin tehty onkin jonkun muun syyn, miksi hän ajautui siihen.
Minä en todellakaan tiedä edes vuosien jälkeen, kannattaako pysyä hiljaa vai puhua asiasta. Mies suuttuu joka tapauksessa.
Minä olen se, joka väärässä, pilannut miehen elämän ja kaikki ongelmat, mitä perheessä (tai miehellä) on, johtuu minusta. Minä olen kuulemma laiska enkä tee mitään enkä yritä mitään. Mies on meillä kuitenkin se, joka on kotona, minä töissä ja opiskelen ja teen näitten jälkeen vielä kaikki kotityöt.
Okei, joten kai olen se laiska, eteenpäin pyrkimätön, joka ei tee mitään. Ja riitaan tarvitaan aina kaksi.
Se, mitä olen oikeasti, on tossukka, joka ei tajua omaa parastaan.
 

Yhteistyössä