Pitääkö molempien riidan osapuolista pyytää ilkeilyt anteeksi riidan jälkeen, oli aloittaja kuka tahansa?

["pöh"]

Meillä oli tilanne, että minä aina aamukärttyisänä ihmisenä töykeilin miehelle ja tämä suuttui siitä. Mielestäni asiasta ei olisi tullut suuttua ja miehen pitäisi muutenkin tähän päivään mennessä olla jo tietoinen, että olen aina aamulla äkäinen. Mies alkoi sitten haukkua sen jälkeen minua mennen henkilökohtaisuuksiin. Itse haukuin miestä takaisin mennen myöskin henkilökohtaisuuksiin. Lopulta minä pyysin mieheltä kaiken anteeksi aamun töykeilyt ja henkilökohtaisuuksiin menneet haukkumiset. Nyt kun odotin mieheltä anteeksi pyyntöä hänen ilkeistä sanoistaan, hänen mukaansa hänen ei kuulu pyytää anteeksi mitään, koska hän ei aloittanut riitaa. Mun oikeuskäsityksen mukaan kyllä riidan päätteeksi kaikkien riidan osapuolten kuuluu pyytää toisiltaan anteeksi, oli aloittaja ollut kuka tahansa. Ei se, että toinen on aloittanut riidan oikeuta toista sanomaan/ tekemään ihan mitä tahansa vastuutta ja pyytämättä myöhemmin anteeksi. Pelkään vauvamme saavan ihan väärän käytösmallin, jos mies ei ymmärrä tätä pian. Kommentoikaa, mitä tekisitte?

 

["Minna"]

Meillä kumpkin pyytää anteeksi. Huolimatta siitä että kuka aloitti. Riitaan tarvitaan aina vähintään kaksi, ja kumpikin ehtii kyllä väärin toimimaan (sanomaan) riidoissa.

Kun kumpikin pyytää anteeksi, tulee kummallekin hyvä mieli, ja riita saadaan oikeasti kuopattua.

 

["..."]

Riippuu mitä sanoo. Eli jos toinen selkeästi haastaa riitaa, ja siihen vastaa äkäisesti, ei vastaajsn tarvitse pyytää anteeksi. Mutta jos ärsyyntyy niin paljon, että sanoo jotain tosi törkeää tai asiatonta, pitää myös ärsytetyn pyytää anteeksi.

 

[V.ieras]

Kyllä meillä molemmat pyytää anteeksi huolimatta siitä, kumpi riidan aloitti. Vaikka niin, siihenkin tarvitaan kaksi että riita syttyy. Ei se ole mikään riita jos yksinään mössöttää.
Henkilökohtaisuuksin ei kyllä passaa mennä.

 

["..."]

Kyllä meillä molemmat pyytää anteeksi huolimatta siitä, kumpi riidan aloitti. Vaikka niin, siihenkin tarvitaan kaksi että riita syttyy. Ei se ole mikään riita jos yksinään mössöttää.
Henkilökohtaisuuksin ei kyllä passaa mennä.

Ei ole reilua. Jos toinen tahallaan ärsyttää toista ja mäkättää, on ihan ymmärrettävää, että hermostuu ja vastaa ärhäkämmin. Ei sitä tarvitse anteeksi pyytää.

 

[tufftuff]

Minulle lapsena opetettiin, että sanat "anteeksi" ja "kiitos" eivät maksa mitään eikä haittaa vaikka niitä sanoisi sopimattomissakin tilanteissa... Joten minä pyydän anteeksi myös riidan jälkeen, vaikken "olisi aloittanut" (tulee mieleen lasten riidat "toi aloitti!!!")

 

[vierass]

Kyllä aikuisen ihmisen pitää hillitä itseään ja pysyä vaikka hiljaa jos ei osaa olla "töykeilemättä". Vielä typerämpää on vaatia että siitä ei saa suuttua ja hullummaksi vaan menee että rupeat vaatimaan anteeksipyyntöä tilanteesta jonka olet itse aiheuttanut. Minä, minääää...

 

[ap.]

Miten toista voi ärsyttää tahallaan, jos on aamukärttyinen ihminen? Miksi toinen ottaa sen niin kovin itseensä, että suuttuu? Olisi suuttumatta. Voisi ajatella, et tuo nyt on aamuisin tuommoinen, et antaa olla en provosoidu.

 

[ajatuksia]

Molemmat pyytää anteeksi huonoa käytöstä. Mutta jos toinen on joka ikinen aamu pahalla tuulella ja oikeuttaa huonon käytöksen sillä verukkeella että "minä nyt vain satun olemaan aamuäreä", se ei ole mielestäni enää reilua muita perheenjäseniä kohtaan. Aamuäreä hillitköön itseään. Ei kaikkien muiden päivää voi aina pilata.

 

[leijona76]

Molemmat pyytää anteeksi huonoa käytöstä. Mutta jos toinen on joka ikinen aamu pahalla tuulella ja oikeuttaa huonon käytöksen sillä verukkeella että "minä nyt vain satun olemaan aamuäreä", se ei ole mielestäni enää reilua muita perheenjäseniä kohtaan. Aamuäreä hillitköön itseään. Ei kaikkien muiden päivää voi aina pilata.

Samaa mieltä. Ei voi lykätä vastuuta omasta käytöksestä muille ja ihmetellä kun ei toiset jaksakaan ymmärtää aina.

 

[ajatuksia]

Ap miten se sun aamuäreys ilmenee? Millaista käytöstä sun miehesi pitäisi sietää joka aamu provosoitumatta?

 

[leijona76]

Ja kyllä,meillä usein pyydetään anteeksi puolin ja toisin riippumatta siitä kuka alotti. Oli alottaja aikunen tai lapsi.

 

[ap.]

Jos toinen on aamutoimien tiellä on pakko hieman sanoa, että nyt on kiire, kun kerta on kiire. Lähdemme pikapikaa aamuisin vauvan kanssa ulos päiväunille vaunulenkille, koska pikkuinen nukahtaa heti ruuan jälkeen ruokapöytään, jos ei ole nopea. Lisäksi sanoin miehelle kommentin, et oliko nyt ihan järkevää vaihtaa pikkukakkonen pois ja pistää nauhotetut lasten ohjelmat 2 min takia päälle. Äiti käväisi keittiössä tänä aikana ja valmisteli muutenkin lähtöä kiireisenä. Mies otti sen täykeilynä. Tänään meni riitelyn vuoksi sitten siten, että vauva oli nukahtaa ruokapöytään ja oli kärttyinen ja itkevä vaunuissa aluksi. Normaalisti kaikki menee leppoisasti kiireestä huolimatta silloi, kun mies on töissä.

 

[Joxu]

Ap:n varmaan parempi olla tästä eteenpäin eri huoneessa aamusin, kun ei kerran pysty olemaan miehen kanssa samassa huoneessa. Äksyilköön yksinään, niin ei muitten päivä mee turhaan päin persettä. Mun mielestä sulla on peiliin katsomisen paikka.

 

[ap.]

Ap miten se sun aamuäreys ilmenee? Millaista käytöstä sun miehesi pitäisi sietää joka aamu provosoitumatta?

Ei se joka aamu ole tuota, mitä tuossa yllä selitin, mutta usein kyllä. Aamulla olen kärttyinen mm. siten myös, että en halua kenenkään puhuvan mulle silloin, kun käyn pikaisesti vain pissalla tai vaihdan vauvan kakkavaipan, koska teen sen tavallaan puoliunessa, koska menen pikaisesti sen jälkeen takaisin nukkumaan. Jos joku alkaa siinä keskustelemaan mulle ja vielä kysymään jotain jossa mun on pakko itsekin vastata puhumalla, herään ja en enää saa unta ja syntyy pahempi univaje. Sitten oon loppupäivän kärttyinen, kun en ole saanut nukkua edes sitä pikkuaikaa. Haluaisin siis nukkua aina aamu-unisena pitkään, mutta tämä ei ole luonnollisesti pikkuvauvan kanssa nyt mahdollista. Eli pitää ainaa mun nukkua edes se aika mikä on mahdollista eikä pälistä turhuuksia silloin.

 

[leijona76]

Jos toinen on aamutoimien tiellä on pakko hieman sanoa, että nyt on kiire, kun kerta on kiire. Lähdemme pikapikaa aamuisin vauvan kanssa ulos päiväunille vaunulenkille, koska pikkuinen nukahtaa heti ruuan jälkeen ruokapöytään, jos ei ole nopea. Lisäksi sanoin miehelle kommentin, et oliko nyt ihan järkevää vaihtaa pikkukakkonen pois ja pistää nauhotetut lasten ohjelmat 2 min takia päälle. Äiti käväisi keittiössä tänä aikana ja valmisteli muutenkin lähtöä kiireisenä. Mies otti sen täykeilynä. Tänään meni riitelyn vuoksi sitten siten, että vauva oli nukahtaa ruokapöytään ja oli kärttyinen ja itkevä vaunuissa aluksi. Normaalisti kaikki menee leppoisasti kiireestä huolimatta silloi, kun mies on töissä.

Oliko pakko sanoa niistä lastenohjelmista? Ehkä se toinen nyt vaan kuuli sun puheissa töykeän sävyn. Kyllä tuokin ukko tekee välillä ajattelemattomia kuten minäkin enempiä ajattelematta, niitä voi sivuuttaakin ja olla hiljaa vain. Etenkin kiireessä on parempi olla vain hiljaa ja toimia.

 

["Minna"]

Jos toinen on aamutoimien tiellä on pakko hieman sanoa, että nyt on kiire, kun kerta on kiire. Lähdemme pikapikaa aamuisin vauvan kanssa ulos päiväunille vaunulenkille, koska pikkuinen nukahtaa heti ruuan jälkeen ruokapöytään, jos ei ole nopea. Lisäksi sanoin miehelle kommentin, et oliko nyt ihan järkevää vaihtaa pikkukakkonen pois ja pistää nauhotetut lasten ohjelmat 2 min takia päälle. Äiti käväisi keittiössä tänä aikana ja valmisteli muutenkin lähtöä kiireisenä. Mies otti sen täykeilynä. Tänään meni riitelyn vuoksi sitten siten, että vauva oli nukahtaa ruokapöytään ja oli kärttyinen ja itkevä vaunuissa aluksi. Normaalisti kaikki menee leppoisasti kiireestä huolimatta silloi, kun mies on töissä.

Eli kummassakin oli vikaa. Sinä motkotit, miestä ymmärrettävästi ärsytti.

 

[ap.]

Ap:n varmaan parempi olla tästä eteenpäin eri huoneessa aamusin, kun ei kerran pysty olemaan miehen kanssa samassa huoneessa. Äksyilköön yksinään, niin ei muitten päivä mee turhaan päin persettä. Mun mielestä sulla on peiliin katsomisen paikka.

On kyllä muutama kerta käynnyt mielessä, että mies voisi nukkua olohuoneessa. Pienen vauvan kanssa en voi siirtyä olohuoneeseen luonnollisestikaan yöksi. Vauva nukkuu siis
meidän makkarissa.

 

[leijona76]

Ei se joka aamu ole tuota, mitä tuossa yllä selitin, mutta usein kyllä. Aamulla olen kärttyinen mm. siten myös, että en halua kenenkään puhuvan mulle silloin, kun käyn pikaisesti vain pissalla tai vaihdan vauvan kakkavaipan, koska teen sen tavallaan puoliunessa, koska menen pikaisesti sen jälkeen takaisin nukkumaan. Jos joku alkaa siinä keskustelemaan mulle ja vielä kysymään jotain jossa mun on pakko itsekin vastata puhumalla, herään ja en enää saa unta ja syntyy pahempi univaje. Sitten oon loppupäivän kärttyinen, kun en ole saanut nukkua edes sitä pikkuaikaa. Haluaisin siis nukkua aina aamu-unisena pitkään, mutta tämä ei ole luonnollisesti pikkuvauvan kanssa nyt mahdollista. Eli pitää ainaa mun nukkua edes se aika mikä on mahdollista eikä pälistä turhuuksia silloin.

Oletko sä koskaan rauhassa ja asialllisesti keskustellu tästä miehen kanssa? Että miksi ja mitä? Toisaalta minusta ei voi vaatia sitäkään että toinen aina taipuu toisen haluun ja väistyy. On vauvan äitinä unenvaje joo, silti ei voi olettaa että muut pyörii vain sen mukaan ja luvan kanssa saa ränttyillä sitten.

 

[voi ei]

Ap ei ansaitse miestä.

 

[ap.]

Oliko pakko sanoa niistä lastenohjelmista? Ehkä se toinen nyt vaan kuuli sun puheissa töykeän sävyn. Kyllä tuokin ukko tekee välillä ajattelemattomia kuten minäkin enempiä ajattelematta, niitä voi sivuuttaakin ja olla hiljaa vain. Etenkin kiireessä on parempi olla vain hiljaa ja toimia.

Ehkä tosiaan kannattaa ensi kerta toimia vain hiljaa. Mies itse kävelee melkein mun läpi, jos oon tiellä ja hänellä on kiire. Musta vaan jotenkin tuntuu, et hän suuttuisi, jos itse kävelisin vain hänen läpi, jos ei väisty. Pitää varmaan kumminkin testata tätäkin.

 

[FreezeCat]

Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta .

Eli silloin molemmat sekä aloittaja että sen jatkaja pyytävät anteeksi.

 

[ap.]

Oletko sä koskaan rauhassa ja asialllisesti keskustellu tästä miehen kanssa? Että miksi ja mitä? Toisaalta minusta ei voi vaatia sitäkään että toinen aina taipuu toisen haluun ja väistyy. On vauvan äitinä unenvaje joo, silti ei voi olettaa että muut pyörii vain sen mukaan ja luvan kanssa saa ränttyillä sitten.

Oon puhunut tästä asiallisestikin. Oon sanonut et mulle ei kannata aamulla puhua, kun en ole oikeasti vielä herännyt, ellei tyyliin talo pala tai ambulanssi ole tulossa. On mies ehkä hieman tajunnutkin, eli tekee omat arjen aaumutoimet itsenäisesti hiljaisuudessa, eikä ala puhumaan mulle aamulla, kun käyn vain pissalla tai vaihtamassa vaipan.

 

[ap.]

Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta .

Eli silloin molemmat sekä aloittaja että sen jatkaja pyytävät anteeksi.

Olen minäkin edelleenkin tätä mieltä myös.

Aamukärttyisyyttä voisin koittaa toki vähentää. En vain tiedä onko se mahdollista jos ei anneta nukkua. Ymmärrän ettei vauvan kanssa voi nukkua pitkään, mutta en ymmärrä sitä, että mies herättää ennen, kuin vauvan kanssa on herättävä.

 

[FreezeCat]

Olen minäkin edelleenkin tätä mieltä myös.

Aamukärttyisyyttä voisin koittaa toki vähentää. En vain tiedä onko se mahdollista jos ei anneta nukkua. Ymmärrän ettei vauvan kanssa voi nukkua pitkään, mutta en ymmärrä sitä, että mies herättää ennen, kuin vauvan kanssa on herättävä.

:hug: - ymmärrän mainiosti sen, että vauvan kanssa ja vähäisillä yöunilla sitä ei ole herttaisimmillaan aamusta mutta...koska tiedät itse tuon asian niin...yritäpä jatkossa himmailla tilannetta sivuummalle eli teet vain ne omat ja vauvan aamutoimet parhaasi mukaan ja annat tilaa miehellesikin siinä hänen suorittaa omansa . Puhutte vielä keskenänne rakentavasti ja ennen kaikkea sovitte tämän aamuisen . Huomenna on aamu uusi - ja parempi .