Pitääkö miehen/vaimon rakastaa uusperheen toisen puolison lapsia?
- Viestiketjun aloittaja queen
- Ensimmäinen viesti
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Eikö lapset ole kaikkein tärkeimmät? Mun mielestä kellään ei ole pakkoa rakastaa toisen lapsia, mutta mimmoinen vanhempi ottaa itselleen puolison joka ei kykene rakastamaan hänen lapsiaan?
Ei rakastamaan voi kukaan pakottaa, jos se tunne ei itsestään tule. Välittää voi, ja hyvin PITÄÄ kohdella.
C
clivia
Vieras
Ei pidä ja aniharvoin niin käy.
KUmppaninsa lapsista voi kuitenkin pitää ja kohdella pitää kaikkia hyvin.
KUmppaninsa lapsista voi kuitenkin pitää ja kohdella pitää kaikkia hyvin.
no ei pidä, ainakaan sillä tavalla miten mä käsitän sen rakastamisen.
välittää mun mielestä pitää ehdottomasti ja tietysti kohdella yhtä hyvin kuin omiakin lapsia.
Enkä mä myöskään ole rupeamassa miehen lasten äidiksi, niillä on jo äiti.
välittää mun mielestä pitää ehdottomasti ja tietysti kohdella yhtä hyvin kuin omiakin lapsia.
Enkä mä myöskään ole rupeamassa miehen lasten äidiksi, niillä on jo äiti.
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Ei sitä voi oikeasti vaatia toiselta....Rakkaus on ihan eri asia, kuin se että pitää huolta jne..Mä en voi väittää tuntevani rakkautta mieheni lasta kohtaan, kokemusta on omien 2 lapsen rakastamisesta..Samaa tunnetta oikeesti turha odottaa..Ja hyvin moni valehtelee jos väittää oikeesti rakastavansa miehensä/vaimonsa edellisen suhteen hedelmää samoin kuin omaa lastaan.
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja queen:
Syyllistämisen joo. Älä kysy, jos saa vastata vaan yhdellä tavalla. Se on mun mielipide, ole mitä mieltä itse tahdot. En voisi olla ihmisen kanssa, joka ei rakastaisi mun lapsia.
M
mamma
Vieras
V
vieras
Vieras
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja queen:
Ei sen tarvi ollakaan. En vain huolis sellaista ukkoa joka ei mun lapsia rakastais. Simple as that.
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja queen:
No se taas on sun mielipide. Mun mielipide on siinä asiassa ihan toisinpäin.
M
mie
Vieras
No ei tietenkään voi ketään pakolla rakastaa, mutta toimeen pitää tulla ja välittää niinku aikuisen kuuluu tehdä 
Ja voin kertoa että mulla oli tosi karmea uusperhe systeemi. Kymmenessä vuodessa mulle ei tullu koskaan nimeä, vaan oli toi ja kukahan :/ yms. että rakasta siinä sitte :/
Ja voin kertoa että mulla oli tosi karmea uusperhe systeemi. Kymmenessä vuodessa mulle ei tullu koskaan nimeä, vaan oli toi ja kukahan :/ yms. että rakasta siinä sitte :/
Kyllä minä noita ukon pentuja rakastan, en varmaan samalla tavalla kuin jos oisivat omia. Rakkautta ei voi pakottaa, mut kyllä sydämensä voi pitää avoimena. Eikä sen rakkauden tarvii samanlaista olla kuin omiin lapsiin. Minusta se hyväksyntä, huolehtiminen, helliminen, välittäminen on rakkautta. Ei sen tartte olla mikään elämää suurempi tunne. Myönteisten tunteiden valehteleminen on minusta typerää, kielteisistä voi vaieta. Toisaalta jos vihaa ja inhoaa puolisonsa lapsia, niin miten syvää on rakkaus puolisoon, jos ei hyväksy tämän lasta. Tarkoitan siis lapsi-ikäistä lasta, en aikuista lasta.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja zizilisko:
Niin, ja mulla ei tule rakkautta sellaista miestä kohtaan joka ei rakastais myös mun lapsia
V
vieras
Vieras
yleensä aika tekee tehtävänsä.yhdessä olo ja tutustuminen luo kiintymystä joka usein muuttuu rakkaudeksi.
M
mamma
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
kyllä sen vaan tietää kun lasten isästä erosin kun ajatteli vaan itseään ja vapauttaan, vaikkei nyt mikään juoppo eikä työtä vieroksuva ollutkaan. Se ei vaan ollut isätyyppi ja muakin yritti vetää tähän yksilökeskeisyyteen vaikka itse olen luonteeltani perhekeskeinen.
