pitääkö lapsen aina tuntea biologinen isä?

[sisko]

sanotaan että se on lapselle hyväksi tietää juurensa.
entäs näissä lapsettomuustapauksissa missä tarvitaan lahjotettuja soluja? eli spermaa tässä tapauksessa. luovuttaja on biologinen isä,vaikkei muuta ole kun runkannut.

sitten toinen tilanne,kun raskaus alkaa vaikka yhdenillan aktista. siittäjä ei välttämättä edes tiedä että on lapsen saanut alkuun,varsinkaan jos naisella ollut monta kumppania lyhyellä aikavälillä,eikä itsekään tietoinen isästä,eikä ehkä haluakkaan tietää. kasvattaa ehkä lapsen seurustelukumppaninsa kanssajota mahdollisesti pettänyt.

ja kolmas,kun pari yhdessä saa aikaiseksi lapsen ja isä/siittäjä lähtee pois lapsen ollessa vauva. nainen tapaa uuden miehen joka haluaa lapsen kasvattaa omanaan.

onko siis aina oikeesti niin tärkeetä tuntea se biologinen isä?
sen ymmärrän jos lapsi muistaa isänsä,eli erotapauksessa. joskushan se ns.kasvatti isä on paras vaihtoehto. entä näitä luovutussoluilla aikaan saatuja lapsia,pitääkö heitä kannustaa etsimään bioisä kun ovat täysiikäisiä?

ihan muuten vaan mietin ja kysyn mielipidettä,ei oo muutakaan tekemistä..=)

 

[Dorde]

kyllä se henkinen side on joskus tärkeämpi ja voimakkaampi kuin biologinen.

 

[Kowalski]

Ei mun mielestä pidä tietää.
Mutta lapsettomuushoitojen seurauksena syntyneille lapsille (siis heidän vanhemmilleen suositellaan että kertovat) ainakin suositellaan kerrottavaksi että he ovat tällaisten hoitojen tulos, joten ehkä se rehellisyys olisi paras keino myös noissa muissa mainitsemissasi vaihtoehdoissa. Ei lapsen välttämättä tarvitse tuntea sitä biologista isää, mutta uskallan vaan kuvitella millainen myrsky syntyy sitten jos ja kun lapsi saa joskus murrosiässä tai nuorena aikuisena tietää että isä ei olekaan hänen isänsä :|

 

[olava]

Meillä esikoinen on biologisen isäsä nähny viimeksi yli 6 vuotta sitten (tyttö nyt 9) ei tahdo muistaa koko miestä, lahja tulee jouluna ja synttärinä, elarit kerran kuussa, joskus juttelen kyseisen miehen kanssa mesessä, siinäpä se. Tyttö kutsuu nykyistä avopuolisoani isäksi, heillä on se henkinen yheys. Joskus tyttö mainitsee et mulla on biologinenkin isä, mutta ei paljoa enempää. Mun mielestä biologista isää ei tarvita, kyllä se henkinen isä on paljon tärkeämpi

 

[Tauon tulos]

Jaa. No minä sain tietää isäni nimen 15 vuotiaana, kun sitä riittävän tiukasti äidiltäni tivasin. Tieto oli minulle hyvin tärkeä!

Sitten kun minulla oli kaksi omaa lasta, niin päätin ottaa yhteyttä biologiseen isääni. Isäni ei siis tiennyt olemassa olostani, mutta on halunnut tavata minut nyt jo muutaman kerran.

Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista lasta, sisaruspuoliani siis. Ja heilläkin on lapsia. Äitini ei tiedä vieläkään, että olen nyt tapaillut isääni. Heillä oli lyhyt suhde silloin 35 vuotta sitten, kun minä sain alkuni. Äiti ei halunnut sotkea isäni kuvioita pitkäaikaisemman kumppanin kanssa, jonka kanssa isäni päätti palata yhteen tauon jälkeen ja on siis edelleen naimisissa hänen kanssaan.