Pitääkö keksiä ammatti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ilman ammatttia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ilman ammatttia

Vieras
Kun olen 40v ja vain peruskoulun käynyt ei mahd.muuhun opiskeluun ja kun kysytään ammattia ja kotiäiti ei ole ammatti muut ovat sairaanhoitajia,fysioterapeutteja tms.niin pitääkö mun keksiä ammatti ettei katsota kieroon kun olen koko ikäni vain ollut kotirouva ja kotiäiti.
 
Samaa olen pähkäillyt. Tosin olen käynyt monia lyhempiä kouluja ja kursseja. Olen harrastanut asioita aina aktiivisesti ja kehittänyt taitoja itsenäisesti. En ole mielestäni siis VAIN kotiäiti.

t: 26-vuotias peruskoulun käynyt kotiäiti
 
Koska kaikki katsovat kieroon että on vain kotiäiti koska kaikilla muilla ammatti ja työpaikka ovat vain esim.hoitovapaalla ja palaavat töihin.En jaksa hävetä itseäni enää ja mies joutuu noloon tilanteeseen selittelemään.En halua nähdä hänen selittelevää katsettaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jokapaikanhöylä:
Samaa olen pähkäillyt. Tosin olen käynyt monia lyhempiä kouluja ja kursseja. Olen harrastanut asioita aina aktiivisesti ja kehittänyt taitoja itsenäisesti. En ole mielestäni siis VAIN kotiäiti.

t: 26-vuotias peruskoulun käynyt kotiäiti

Sitten vaan näitä taitoja kehiin. Naapurissa "vain kotiäiti", nykyään kunnallispoliitikko JA kotiäiti.
 
Kamalaa jos sun mieskin muka häpeää sua! Eikö hän ole ylpeä omasta monitaituristaan? Toiset maksaa samoista palveluista ulkopuoliselle, et ole yhtään sen vähäisempi kuin (jo aiemmin listatut) kodinhoitaja, perhepäivähoitaja, siivooja, kokki, taloudenhoitaja ja vapaa-ajan ohjaaja.

Jos haluut hienon tittelin niin oisko hyvä nimi esim. pientalousyksikön palvelukoordinattori ;) ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Koska kaikki katsovat kieroon että on vain kotiäiti koska kaikilla muilla ammatti ja työpaikka ovat vain esim.hoitovapaalla ja palaavat töihin.En jaksa hävetä itseäni enää ja mies joutuu noloon tilanteeseen selittelemään.En halua nähdä hänen selittelevää katsettaan.

Olen kauan aikaa sitten lakannut ajattelemasta että pitäisi jotain selitellä itsestä tai puolisosta. Itse en koskaan kysele ihmiseltä ensimmäisenä ammatista tai koulutuksesta. Minulle on ihmisessä tärkeää ihan muut asiat... mutta minähän olenkin tunteellinen filosofi.

Tiedän luonteeltaan erittäin rasittavia ihmisiä jotka eivät muusta halua puhua kuin työstä, rahasta, koulutuksesta jne. Todella tyhjää tuntuu olevan heidän elämänsä loppujen lopuksi. Itse haluan tehdä asioita sydämelläni ja löytää ne itselleni oikeat jutut.

 
mut sun pitäisi olla tyytyväinen et sun mies on pystyny elättämään perheen kaikki nää vuodet...itse kyl tossa tilanteessa kouluttautuisin kotona olon lisäksi varmuudeksi jos et ole satavarma et miehen tulotr riittää kun lapset lentää pesästä....yli nelikymppisen kouluttamattoman on mahdotonta melkein saada töitä...
 
No mul niin paljon psyykkisiä vaikeuksia masennusta yms.oppimisvaikeutta ettei koulutus ole mulle mahdollinen,eikä sitä hyvin ole eletty jotenkuten pystynyt elättämään tiedän etten töitä tai ammattia ikinä saa.
 
No en mä ole tämä asia vaivaa mua niin ja häpeän itseäni kun olen niin eri paria mieheni kanssa.Hän akateeminen ja fiksu mietin eroa jotta hän sais kaltaisensa naisen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No mul niin paljon psyykkisiä vaikeuksia masennusta yms.oppimisvaikeutta ettei koulutus ole mulle mahdollinen,eikä sitä hyvin ole eletty jotenkuten pystynyt elättämään tiedän etten töitä tai ammattia ikinä saa.

Minulla sama homma koulujen kanssa. Matemaattisia vaikeuksia lähinnä itselläni joiden vuoksi vaikea suorittaa juuri mitään kouluja läpi. Onneksi luovalla alalla olen lahjakas ja herättänyt taidoillani jopa kiinnostusta ihmisissä. :) Yrittäjäksi olen kyllä liian ujo. :/

Olen ollut ikäni koulukiusattu niin siitä juontaa koulukammoni.
 
Olet taas saman ongelman kanssa täällä, sinua on jo yritetty moneen kertaan auttaa, mutta mikään ei mene läpi. Voin sanoa: älkää vaivautuko ihmiset, kerää vaan sympatioita kerta toisensa jälkeen. Perusongelmasi on epäitsenäisyytesi ja täydellinen riippuvuutesi miehestäsi. Kerroit aiemmin että saisit työkyvyttömyyseläkkeen, mutta miehesi ei hyväksy sitä - tuo jo kertoo epäitsenäisyydestäsi että annat miehesi päättää asioistasi. Viimeksi eilen kerroit että haluat vaihtaa varakkaampaan mieheen, vaikka itselläsi ei ole tuloja, ei ammattia, ei mitään. Mielestäni sinun pitäisi itsenäistyä ja aikuistua ennenkuin sinua kukaan voi auttaa.
 
Eikö miehesi hyväksy työkyvyttömyyseläkettäsi oman imagon menetyksen pelossa? Ymmärrän että sinulle suoduilla lahjoilla voi olla vaikeaa itsenäistyä... kun oppimisvaikeuksia ym. Eikö sellaisen ihmisen ole ihan oikeutettua kerätä sympatioita vai pitäisikö jäädä yksin kaiken kanssa? Nykyajattelu on juuri tuollaista että "Voi voi jos et pärjää. Mitäs olet tuollainen! Turha tulla meille urputtamaan" Vähän ymmärrystä ihmiset ottaa huomioon ettei kaikilla ole kykyjä opiskella ja hankkia ammattia kovinkaan helposti!
 
Niin no sillä eläkkeelä en itseäni pysty elättämään eli siksi mun on roikuttava mieheni kanssa vai olisko parempi että sossu elättäs?Juu ei anna ottaa eläkettä ettei mene maine.Ei ole helppo elää miehen kanssa joka ei enää rakasta mut on pakko kun ei pysty itseä elättämään.
 

Yhteistyössä