Pistetään pystyyn palstauskis pino

Käytännössä kuitenkin saatanalliset voimat ja henkivallat ovat noidankin "taustalla" sillä maailmassa on vain kahdenlaisia henkivaltoja, pahoja demonisia ja toisaalta hyviä Jumalan henkivaltoja.

Kaikki, mikä ei mene Jumalan ja Jeesuksen piikkiin, menee saatanan piikkiin.

Eikö mikään muu todella voi olla hyvää kuin Jeesus tai Jumala nimellä kulkeva? Kaiken elävän ja elottoman arvostaminen, kunnioittaminen ja kenties jossain määrin 'palvominen' on pahaa ja saatanallista, koska siinä ei palvota Jeesusta tai kristinuskon Jumalaa?

Musta on hassua miten uskovat ihmiset todella usein ottavat kauheasti nokkiinsa siitä että heidän näkemyksiään sanotaan mustavalkoisiksi, mutta aika usein itse kuitenkin rajaavat kaiken tällaiseen joko-tai -asetteluun jossa millekään muulle kuin raamatun sanalle ei ole sijaa

 

Jokaikinen ihminen on automaattisesti saatanan puolella. Koska ihminen tekee pahaa, edes kerran elämässään. Jumala on absoluuttisen hyvä. Jeesus kuoli tuon pahan puolesta, kantoi jokaisen pahan teon ristillä. Ja ihmisellä on mahdollisuus ottaa tuo Jeesuksen sovitustyö vastaan tai hylätä se.

Noinhan se kristinuskossa menee. Mä vaan ajattelen asian niin, että kukaan muu ei voi - eikä pidäkään voida - sovittaa mun pahoja tekojani vaan mun pitää vastata tekemisistäni itse. Myös niiden sovittamisesta.

Ja JUURI noin se ilman Jeesusta menee. Miten sä sovitat omat pahat tekosi?

 

Näinhän se on. Oikeastaan aika käsittämätön ajatus, ja myös ajatus pelastuksesta. Sitä en ole ikinä tajunnut, ehkä mun ei pidäkään.
Mä olen muuten se wicca jonka kanssa juttelit silloin yksi ilta

Arvasinkin, että olet Mulle myös ajatus pelastuksesta on aika vieras. Raamatussa mun mielestä Vanha Testamentti on ihan jees, mutta Uusi Testamentti ja nimenomaan se pelastus ei ajatuksena oikein nappaa. Tarkoitan siis sitä, että ei kuullosta kovin mukavalta ajatukselta, että voit maanpäällisessä elämässäsi tehdä vaikka millaisia hirmutekoja, mutta jos ennen kuolemaasi alat nk seurata Jeesusta, niin hirmutekosi annetaan anteeksi.

Ymmärrän että tuollaista on vaikea käsittää. Mitä nyt oon katellut kaikenmaailman sarjamurhaajista juttua, niitten elämästä lapsuudesta lähtien sinne vankilaan niin kyllä niistä moni on niin pihalla ja paatuneita että ihme on jos sellainen ihminen AIDOSTI osaisi jotain katua. Mä luotan siihen että Jumala on oikeudenmukainen ja moni hirmutöidentekijä on niin pahan vallassa että taitaa siihen myös jäädä. Ei se auta että kuolinvuoteella vaan huutelee Herraa, kyllä siinä pitää olla sydän mukana. Kuinka monella paatuneella massamurhaajalla on edes koko omaatuntoa.

 

Ja JUURI noin se ilman Jeesusta menee. Miten sä sovitat omat pahat tekosi?

Seuraavassa elämässä.
*muoks* Siis ne, mitä en tässä elämässä ehdi sovittaa. Ja elämähän pitää elää pääsääntöisesti niin, että mitään sovitettavaa ei ole.

 

Eikö mikään muu todella voi olla hyvää kuin Jeesus tai Jumala nimellä kulkeva? Kaiken elävän ja elottoman arvostaminen, kunnioittaminen ja kenties jossain määrin 'palvominen' on pahaa ja saatanallista, koska siinä ei palvota Jeesusta tai kristinuskon Jumalaa?

Musta on hassua miten uskovat ihmiset todella usein ottavat kauheasti nokkiinsa siitä että heidän näkemyksiään sanotaan mustavalkoisiksi, mutta aika usein itse kuitenkin rajaavat kaiken tällaiseen joko-tai -asetteluun jossa millekään muulle kuin raamatun sanalle ei ole sijaa

Täysi peesi =)

 

Käytännössä kuitenkin saatanalliset voimat ja henkivallat ovat noidankin "taustalla" sillä maailmassa on vain kahdenlaisia henkivaltoja, pahoja demonisia ja toisaalta hyviä Jumalan henkivaltoja.

Kaikki, mikä ei mene Jumalan ja Jeesuksen piikkiin, menee saatanan piikkiin.

Eikö mikään muu todella voi olla hyvää kuin Jeesus tai Jumala nimellä kulkeva? Kaiken elävän ja elottoman arvostaminen, kunnioittaminen ja kenties jossain määrin 'palvominen' on pahaa ja saatanallista, koska siinä ei palvota Jeesusta tai kristinuskon Jumalaa?

Musta on hassua miten uskovat ihmiset todella usein ottavat kauheasti nokkiinsa siitä että heidän näkemyksiään sanotaan mustavalkoisiksi, mutta aika usein itse kuitenkin rajaavat kaiken tällaiseen joko-tai -asetteluun jossa millekään muulle kuin raamatun sanalle ei ole sijaa

Ei, kyllä minä arvostan suuresti luontoa ja Jumalan luomaa maailmaa, jokaista ihmistä. Jokainen on Jumalan suuri taideteos. En mä millään Raamatulla siteeraa arkielämässä . Mutta totuus on kristinuskossa hyvin yksinkertainen, niin yksinkertainen, että todellakin lapsikin sen voi ymmärtää .

 

Jokaikinen ihminen on automaattisesti saatanan puolella. Koska ihminen tekee pahaa, edes kerran elämässään. Jumala on absoluuttisen hyvä. Jeesus kuoli tuon pahan puolesta, kantoi jokaisen pahan teon ristillä. Ja ihmisellä on mahdollisuus ottaa tuo Jeesuksen sovitustyö vastaan tai hylätä se.

Noinhan se kristinuskossa menee. Mä vaan ajattelen asian niin, että kukaan muu ei voi - eikä pidäkään voida - sovittaa mun pahoja tekojani vaan mun pitää vastata tekemisistäni itse. Myös niiden sovittamisesta.

Tästä mä olen hyvin samaa mieltä ja tämän takia myös minun ajatusmaailmaani vastaan sotii monien uskontojen perusidea tästä sovituksesta. Pakko sanoa että myös muslimien 'tarkoitus pyhittää keinot' meininki on mun oikeustajuuni täysin käsittämätöntä. Pyhä sota jne. meinigit siis..

 

Ja JUURI noin se ilman Jeesusta menee. Miten sä sovitat omat pahat tekosi?

Seuraavassa elämässä.
*muoks* Siis ne, mitä en tässä elämässä ehdi sovittaa. Ja elämähän pitää elää pääsääntöisesti niin, että mitään sovitettavaa ei ole.

Mitään sovitettavaa ei ole? Miten esim eilinen? Ajattelitko kenestäkään mitään pahaa? Sanoitko yhtään pahaa sanaa? Pahoititko kenenkään mieltä?

 

Eikö mikään muu todella voi olla hyvää kuin Jeesus tai Jumala nimellä kulkeva? Kaiken elävän ja elottoman arvostaminen, kunnioittaminen ja kenties jossain määrin 'palvominen' on pahaa ja saatanallista, koska siinä ei palvota Jeesusta tai kristinuskon Jumalaa?

Musta on hassua miten uskovat ihmiset todella usein ottavat kauheasti nokkiinsa siitä että heidän näkemyksiään sanotaan mustavalkoisiksi, mutta aika usein itse kuitenkin rajaavat kaiken tällaiseen joko-tai -asetteluun jossa millekään muulle kuin raamatun sanalle ei ole sijaa

Tottakai kaikkea elämää, luontoa saa ja tuleekin kunnioittaa. Onhan se Jumalan työtä. Mutta palvomaan sitä ei pidä ruveta.

 

Mitään sovitettavaa ei ole? Miten esim eilinen? Ajattelitko kenestäkään mitään pahaa? Sanoitko yhtään pahaa sanaa? Pahoititko kenenkään mieltä?

En ajatellut kenestäkään mitään pahaa. En sanonut yhtään pahaa sanaa. En pahoittanut - ainakaan tarkoituksellisesti - kenenkään mieltä. Mä elän jokaisessa hetkessä oman uskoni mukaisesti juuri siksi, että jos jotain sovitettavaa syntyy, mun on itse se tehtävä.

 

Ja JUURI noin se ilman Jeesusta menee. Miten sä sovitat omat pahat tekosi?

Seuraavassa elämässä.
*muoks* Siis ne, mitä en tässä elämässä ehdi sovittaa. Ja elämähän pitää elää pääsääntöisesti niin, että mitään sovitettavaa ei ole.

Mitään sovitettavaa ei ole? Miten esim eilinen? Ajattelitko kenestäkään mitään pahaa? Sanoitko yhtään pahaa sanaa? Pahoititko kenenkään mieltä?

Miksi pahoja ajatuksia pitäis hyvitellä jotenkin? Eihän niistä ole haittaa kenellekään muulle kuin korkeintaan itselle.

Pahat sanat ja toisen mielen pahoittaminen sovitetaan pyytämällä anteeksi.

 

Näinhän se on. Oikeastaan aika käsittämätön ajatus, ja myös ajatus pelastuksesta. Sitä en ole ikinä tajunnut, ehkä mun ei pidäkään.
Mä olen muuten se wicca jonka kanssa juttelit silloin yksi ilta

Arvasinkin, että olet Mulle myös ajatus pelastuksesta on aika vieras. Raamatussa mun mielestä Vanha Testamentti on ihan jees, mutta Uusi Testamentti ja nimenomaan se pelastus ei ajatuksena oikein nappaa. Tarkoitan siis sitä, että ei kuullosta kovin mukavalta ajatukselta, että voit maanpäällisessä elämässäsi tehdä vaikka millaisia hirmutekoja, mutta jos ennen kuolemaasi alat nk seurata Jeesusta, niin hirmutekosi annetaan anteeksi.

Vanhan Testamentin tarinoista useat ovat kyllä aika aivottomia. Tosin allekirjoitan kymmenestä käskystä ainakin viidennen Siellä on kyllä upeita juttuja, ainakin Korkea Veisu No, UT:n hommeleista en minäkään käsitä juuri mitään. En sitä armojuttua, perisyntejä enkä mitään Jeesuksen tappamisia. Vaan ei kai mun tarvitsekaan.

 

Jokaikinen ihminen on automaattisesti saatanan puolella. Koska ihminen tekee pahaa, edes kerran elämässään. Jumala on absoluuttisen hyvä. Jeesus kuoli tuon pahan puolesta, kantoi jokaisen pahan teon ristillä. Ja ihmisellä on mahdollisuus ottaa tuo Jeesuksen sovitustyö vastaan tai hylätä se.

Noinhan se kristinuskossa menee. Mä vaan ajattelen asian niin, että kukaan muu ei voi - eikä pidäkään voida - sovittaa mun pahoja tekojani vaan mun pitää vastata tekemisistäni itse. Myös niiden sovittamisesta.

Tästä mä olen hyvin samaa mieltä ja tämän takia myös minun ajatusmaailmaani vastaan sotii monien uskontojen perusidea tästä sovituksesta. Pakko sanoa että myös muslimien 'tarkoitus pyhittää keinot' meininki on mun oikeustajuuni täysin käsittämätöntä. Pyhä sota jne. meinigit siis..

Komeita sanoja. Mutta miten te KÄYTÄNNÖSSÄ sovitatte pahat tekonne? Tässä elämässä tai niissä seuraavissa joihin uskotte?

 

Ristikuningatar: Sulle vielä kysymys noista armolahjoista ja ku muutenkin tunnut tietävän paljon. Että eikös raamatussa sanota ettei Jumala armolahjaansa kadu. Elikkä jos mä uskovaisena olen saanut joskus armolahjoja ja sit elänyt kuitenkin huonoa elämää, mut palannu takaisin, niin onko mulla vielä ne lahjat kuitenkin tallella? Joo tyhmä kysymys :ashamed:

 

Jokaikinen ihminen on automaattisesti saatanan puolella. Koska ihminen tekee pahaa, edes kerran elämässään. Jumala on absoluuttisen hyvä. Jeesus kuoli tuon pahan puolesta, kantoi jokaisen pahan teon ristillä. Ja ihmisellä on mahdollisuus ottaa tuo Jeesuksen sovitustyö vastaan tai hylätä se.

Noinhan se kristinuskossa menee. Mä vaan ajattelen asian niin, että kukaan muu ei voi - eikä pidäkään voida - sovittaa mun pahoja tekojani vaan mun pitää vastata tekemisistäni itse. Myös niiden sovittamisesta.

Ja JUURI noin se ilman Jeesusta menee. Miten sä sovitat omat pahat tekosi?

Juu, tais tulla joskus tv 7:ltä taannoin yksi mieleenpainunut dokkari eräästä mafiososta joka kertoi olleensa Idän uskontojen ja filosofioiden kannattaja. Jossain vaiheessa kun elämä meni tosi pohjalle niin siitä aiemmin niin paljon voimaa antaneesta uskonnosta ei ollutkaan mitään iloa kun uskonto perustui täysin siihen että energiat ja jumaluus on löydettävä omasta sisimmästä. Miten toimii tuollainen uskonto kun ihminen on niin heikko ettei löydä mitään energioita itsestään? Eikö se ole ihanan lohduttavaa tietää että Jumala ulkopuolelta kannattelee heikoimmalla hetkellä kun Häneltä apua pyytää? Se on koko kristinuskon voimauttava ydin.

 

Näinhän se on. Oikeastaan aika käsittämätön ajatus, ja myös ajatus pelastuksesta. Sitä en ole ikinä tajunnut, ehkä mun ei pidäkään.
Mä olen muuten se wicca jonka kanssa juttelit silloin yksi ilta

Arvasinkin, että olet Mulle myös ajatus pelastuksesta on aika vieras. Raamatussa mun mielestä Vanha Testamentti on ihan jees, mutta Uusi Testamentti ja nimenomaan se pelastus ei ajatuksena oikein nappaa. Tarkoitan siis sitä, että ei kuullosta kovin mukavalta ajatukselta, että voit maanpäällisessä elämässäsi tehdä vaikka millaisia hirmutekoja, mutta jos ennen kuolemaasi alat nk seurata Jeesusta, niin hirmutekosi annetaan anteeksi.

Vanhan Testamentin tarinoista useat ovat kyllä aika aivottomia. Tosin allekirjoitan kymmenestä käskystä ainakin viidennen Siellä on kyllä upeita juttuja, ainakin Korkea Veisu No, UT:n hommeleista en minäkään käsitä juuri mitään. En sitä armojuttua, perisyntejä enkä mitään Jeesuksen tappamisia. Vaan ei kai mun tarvitsekaan.

 

Komeita sanoja. Mutta miten te KÄYTÄNNÖSSÄ sovitatte pahat tekonne? Tässä elämässä tai niissä seuraavissa joihin uskotte?

Riippuu ihan siitä pahasta teosta. Mieluiten sovitus suoraan sille, jota se paha teko on koskenut. Jos se ei ole mahdollista, pitää tehdä hyviä tekoja. Yksi hyvä teko päivässä ei ainakaan haittaa, vaikka ei just sillä hetkellä olisi mitään sovitettavaa.

 

Komeita sanoja. Mutta miten te KÄYTÄNNÖSSÄ sovitatte pahat tekonne? Tässä elämässä tai niissä seuraavissa joihin uskotte?

Riippuu ihan siitä pahasta teosta. Mieluiten sovitus suoraan sille, jota se paha teko on koskenut. Jos se ei ole mahdollista, pitää tehdä hyviä tekoja. Yksi hyvä teko päivässä ei ainakaan haittaa, vaikka ei just sillä hetkellä olisi mitään sovitettavaa.

Melko lakihenkistä uskoa sinulla. Tehdään hyviä tekoja ja laskeskellaan ollaanko nyt kokonaisuudessa hyvän vai pahan puolella. Onko velat maksettu?

 

Ristikuningatar: Sulle vielä kysymys noista armolahjoista ja ku muutenkin tunnut tietävän paljon. Että eikös raamatussa sanota ettei Jumala armolahjaansa kadu. Elikkä jos mä uskovaisena olen saanut joskus armolahjoja ja sit elänyt kuitenkin huonoa elämää, mut palannu takaisin, niin onko mulla vielä ne lahjat kuitenkin tallella? Joo tyhmä kysymys :ashamed:

Ei ole tyhmä kysymys! Kyllä mä kans ajattelen, että ei Jumala kadu armolahjojansa, ja niinhän Raamattukin sanoo. Hienoa, että oot palannut takaisin Jumalan tykö ! Pyydä Jumalalta, että Hän täyttäisi sua Pyhällä Hengellään ja että armolahjat saisivat taas virittyä toimimaan. Niiden tarkoitus on rakentaa srk:aa ja uskovaa itseään !

 

Melko lakihenkistä uskoa sinulla. Tehdään hyviä tekoja ja laskeskellaan ollaanko nyt kokonaisuudessa hyvän vai pahan puolella. Onko velat maksettu?

Onneksi ei sentään tarvitse laskeskella mitään Muiden auttaminen ja ilahduttaminen nyt vaan kuuluu elämänkatsomukseeni, ei pahojen tekojen tekeminen.

 

Komeita sanoja. Mutta miten te KÄYTÄNNÖSSÄ sovitatte pahat tekonne? Tässä elämässä tai niissä seuraavissa joihin uskotte?

Riippuu ihan siitä pahasta teosta. Mieluiten sovitus suoraan sille, jota se paha teko on koskenut. Jos se ei ole mahdollista, pitää tehdä hyviä tekoja. Yksi hyvä teko päivässä ei ainakaan haittaa, vaikka ei just sillä hetkellä olisi mitään sovitettavaa.

Melko lakihenkistä uskoa sinulla. Tehdään hyviä tekoja ja laskeskellaan ollaanko nyt kokonaisuudessa hyvän vai pahan puolella. Onko velat maksettu?

Niin ja oikeastaan, mitä varten sä "kilvoittelet"? Mihin joudut jos sulla on noita pahoja tekoja enemmän, kuin hyviä?

 

Komeita sanoja. Mutta miten te KÄYTÄNNÖSSÄ sovitatte pahat tekonne? Tässä elämässä tai niissä seuraavissa joihin uskotte?

Yritän elää elämäni niin etten tee kenellekään mitään pahaa. Jos loukkaan jotakuta tai pahoitan jonkun mielen, teen jollekin vääryyttä tms., pyydän anteeksi. Yritän muutenkin olla niin hyvä ihminen kuin vaan voin olla, ihan oman hyvinvointinikin takia. En mä saa mitään nautintoa siitä että toiset kärsii. Ehkä ongelmana kristinuskoon nähden mun katsantokannassa on se, että mä en tunne että jokaista ajatusta, sanaa ja henkäystä tarvitsee hyvittää, vain ne millä on suurempaa merkitystä

 

Niin ja oikeastaan, mitä varten sä "kilvoittelet"? Mihin joudut jos sulla on noita pahoja tekoja enemmän, kuin hyviä?

Mun ei tarvitse laskea niitä. Pointti on siinä, että kaikilla teoilla - niin hyvillä kuin pahoillakin - on seurauksensa ja niistä seurauksista vastaa itse. Ei ole sitä pelastajaa, joka vastaisi niistä mun puolestani. Mitä mulla jää tässä elämässä oppimatta, sen joudun oppimaan seuraavassa. Ja jos en siinäkään opi, niin sitä seuraavassa.

 

Jokaikinen ihminen on automaattisesti saatanan puolella. Koska ihminen tekee pahaa, edes kerran elämässään. Jumala on absoluuttisen hyvä. Jeesus kuoli tuon pahan puolesta, kantoi jokaisen pahan teon ristillä. Ja ihmisellä on mahdollisuus ottaa tuo Jeesuksen sovitustyö vastaan tai hylätä se.

Noinhan se kristinuskossa menee. Mä vaan ajattelen asian niin, että kukaan muu ei voi - eikä pidäkään voida - sovittaa mun pahoja tekojani vaan mun pitää vastata tekemisistäni itse. Myös niiden sovittamisesta.

Ja JUURI noin se ilman Jeesusta menee. Miten sä sovitat omat pahat tekosi?

Juu, tais tulla joskus tv 7:ltä taannoin yksi mieleenpainunut dokkari eräästä mafiososta joka kertoi olleensa Idän uskontojen ja filosofioiden kannattaja. Jossain vaiheessa kun elämä meni tosi pohjalle niin siitä aiemmin niin paljon voimaa antaneesta uskonnosta ei ollutkaan mitään iloa kun uskonto perustui täysin siihen että energiat ja jumaluus on löydettävä omasta sisimmästä. Miten toimii tuollainen uskonto kun ihminen on niin heikko ettei löydä mitään energioita itsestään? Eikö se ole ihanan lohduttavaa tietää että Jumala ulkopuolelta kannattelee heikoimmalla hetkellä kun Häneltä apua pyytää? Se on koko kristinuskon voimauttava ydin.

On, se on todella lohduttavaa. Että vaikka välillä on niin heikko ja surkee, tietää, että on Isä, joka rakastaa mua just tällaisena. Hän tuntee ja tietää mut sisintäni myöten. Ja silti rakastaa, vaikka olenkin välillä todella "tuhma".

 

Yks Raamatun mielenpainuvimpia kohtia on se sanoma että "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sekin että uskovaisia aina haukutaan niin heikoiksi kun uskovat johonkin satuolentoon. Kaiken ydin onkin siinä että saamme olla heikkoja.