Eiks nykyään lapsilla ole mitään eroa sisäleikkien ja ulkoleikkien välillä? Ei vissiin, kun tänkin talon lapsiperheiden meininkiä kuuntelee. Meillä ainakaan sisällä EIKÄ RAPPUKÄYTÄVÄSSÄ ei saanut juosta siksi, että siitä aiheutuu muihin asuntoihin ihan hemmetinmoinen jytinä ja sama sääntö oli kaikilla kerrostaloissa asuvilla kavereillakin, ja perhepäivähoidossa myös (vaikkei ollutkaan kerrostalossa). Sisällä ei myöskään pomputeltu palloa, hypitty, eikä leikitty mitään, mihin sisältyy mm. tavaroiden heittelyä. Piilonenkin oli jossain perheissä määritelty ulkoleikiksi. Tähän porukkaan mahtuu aikalailla ihan kilpaurheilijoiksikin päätyneitä ihmisiä, että se liikunnan ilon tappamisesta. Ja lattiat oli liukkaat, sisällä ahdasta, lemmikkejä jotka villiintyi riehumisesta ja pienempiä lapsia, niin törmäilyä ja vaaratilanteista syntyi, ja sisällä on kaikkea helposti särkyvää tavaraakin. Kyllä motoriikkaakin kehittää paremmin juoksennella ulkona epätasaisella alustalla kuin tasaisella lattialla.
Jos haluttiin leikkiä juoksuleikkejä niin sit mentiin ulos, piste ja loppu. Sisällä riehumisesta seurasi jäähyä (joka silloin tunnettiin nurkkaanlaittamisen nimellä). Ihan hyvä kannuste muuten ulkoiluun lapsille, että siellä saa meuhkata vapaasti ja sisällä pitää ottaa rauhallisemmin.
Ihmetyttää toi ajatus, että jos lapsilla yrittää ylläpitää jotain normaaleja sääntöjä, ne muuttuu epäluoviksi ja liikkumattomiksi sohvaperunoiksi joilla ei ole minkäänlaista mielikuvitusta, ainakin mun arkikokemukseni siitä mimmoisia lapsia minkäkinlaisista perheistä on tullut, on ihan ristiriidassa tuon kanssa! Jos lapsi oikeasti on luova ja liikunnallisesti suuntautunut, niin ei ne kyvyt kyllä noin helposti ole nitistettävissä vaan lapsi toteuttaa niitä niissä rajoissa, missä se on mahdollista. Tietty jos sisällä juokseminen kielletään eikä lasta viedä ikinä ulos, niin ei se hyvä ole, mutta ei tuohon ole mikään ratkaisu antaa lasten mellastaa missä tahansa miten vaan.