Että olen ainoa äiti, joka ajattelee monta kertaa päivässä muutakin kuin lapsiaan, käy juopottelemassa ja polttaa silloin myös tupakkaa.
On pian 30, mutta ei omista vielä yhtään marimekon raitapaitaa, värjää hiuksiaan ja omistaa enemmän lantio-kuin kainalo farkkuja.
Ei nauti pätkääkään hiekkalaatikon reunalla seisoskelusta, haluaa vetää pussikalja kännit lämpimänä kesäiltana, vihaa yli kaikkensa mommoittumista ja sitä miten oma itseys katoaa kaikilta naisihmisiltä sillä siunaaman hetkellä kun se nelikilonen tuupataan ulos haaroista, sen jälkeen on vain meidän vaipat, meidän ruokailuajat, meidän päiväunet, meidän ripulipaskat, meidän ratastelulenkit ja meidän pilttimme =x.
Sitä että vituttaa olla outolintu teidän täydellisten joukossa, vituttaa aina kun huomaa meittivänssä muutakin kuin sitä miten monessa puuhamaassa ja särkänniemessä ehditään kesän aikana käymään.
Vituttaa kun mietii jotain omaakin itselle ja miehelle.
Sitä että on äiti vaikka kaikesta päätellen ei pitäisi...=(
