Pinoon: onko muita joita ahdistaa ajan nopea kulku : (

dfgh
Mulla iski toi, kun tuntu et aika alko menee pikavauhtia, kun esikoinen synty. Kun seuraa sitä lapsen nopeaa kehitystä tajuaa, miten elämä vaan kulkee eteenpäin ja kohta on vanhus.
 
Kukka
Mulla on tässä vaiheessa, kun ikää on 35 v. ja miehellä kohta 40 täynnä, tullut oikein toden teolla ymmärrys elämän rajallisuudesta - kuinka äkkiä sitä onkaan ihminen vanhus! Viimeinen 10 vuotta on mennyt hirmuista vauhtia, seuraavat 10 vuotta menevät varmaan vielä nopeammin. Ja sitten juhlitaan miehen 5-kymppisiä... ja siitä kaarretaan kohti loppua : (
 
No joo on alkanut ahdistaa. Vielä vuosi sitten en kerennyt moisia aatteleen kun nuorin täytti 2v ja oli koiranpentu. Nyt on enemmän aikaa kun koko ajan helpompaa lasten kanssa. Sanoinkin miehelle että vauva-aika siittä ihanaa kun ei sellaisia mieti.
 
No just tällä hetkellä toivon että seuraavat pari kuukautta menee suht nopeasti että vauva kasvais vähän ohi tästä yöhuutovaiheestaan.. Mutta yleisesti kyllä mietin monesti haikeana miten nopeasti lapset kasvaa ja kohta sitä on itse jo ihan vanha. Ei sinänsä mikään ihan huono juttu, mutta tuntuu että pitäisi elämästä saada enemmän irti kuin tällä hetkellä kun on niin kovin väsynyt valvomisesta. Onneksi tää toivon mukaan helpottaa kohta niin jaksaa katsoa vähän valoisammin maailmaa :)
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kukka:
Mulla on tässä vaiheessa, kun ikää on 35 v. ja miehellä kohta 40 täynnä, tullut oikein toden teolla ymmärrys elämän rajallisuudesta - kuinka äkkiä sitä onkaan ihminen vanhus! Viimeinen 10 vuotta on mennyt hirmuista vauhtia, seuraavat 10 vuotta menevät varmaan vielä nopeammin. Ja sitten juhlitaan miehen 5-kymppisiä... ja siitä kaarretaan kohti loppua : (
Samanmoisia ajatuksia. Minä 34, mies 36...ja tuntuu, että viime 10 v. tosiaan mennyt HUJAUKSESSA. Aika menee niin äkkiä :/
 
Välillä. Se aika kulkee niin armottomasti eteenpäin ja tuntuu ettei ajan kyytiin osaa heittäytyä, niin että eläisi hetken kerrallaan. Katsellessaan lapsiaan, sen ajankulun satuttavuuden tuntee.
Sen haikean luopumisen, minkä ajankulu elämälle sanelee.
Kuinka äsken olivatkaan pieniä nuo lapset, vauvanpehmeitä ja maidontuoksuisia. Nauravaisia taaperoita, jotka kiipesivät syliin lohdutettaviksi.. ja nyt tempovat kukin tahollaan napanuoraa löyhemmäksi. Siinä se ajankulu sattuu, vaikka samanaikaisesti yksittäisen päivän aika kuluu väliin niin hitaasti, sitä odottaa että tulisi ilta ja saisi lapset nukkumaan. Ja yön unettomina tunteina sitä odottaa, että tulisi edes sitten se aamu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Välillä. Se aika kulkee niin armottomasti eteenpäin ja tuntuu ettei ajan kyytiin osaa heittäytyä, niin että eläisi hetken kerrallaan. Katsellessaan lapsiaan, sen ajankulun satuttavuuden tuntee.
Sen haikean luopumisen, minkä ajankulu elämälle sanelee.
Kuinka äsken olivatkaan pieniä nuo lapset, vauvanpehmeitä ja maidontuoksuisia. Nauravaisia taaperoita, jotka kiipesivät syliin lohdutettaviksi.. ja nyt tempovat kukin tahollaan napanuoraa löyhemmäksi. Siinä se ajankulu sattuu, vaikka samanaikaisesti yksittäisen päivän aika kuluu väliin niin hitaasti, sitä odottaa että tulisi ilta ja saisi lapset nukkumaan. Ja yön unettomina tunteina sitä odottaa, että tulisi edes sitten se aamu...
Kuinka kauniisti kirjoitettu. Sain vedet silmiini...
 
me
Mullakin tippa silmäkulmassa, kauniisti kirjoitettu.. Minä mietin tätä asiaa tänään, mietin jo, että käynkö avaamassa keskustelun. Mutta joku toinen oli samoissa aatoksissa.. Vauvan syntymästä on kohta vuosi. Ikinä, ei IKINÄ ole mennyt vuosi näin nopeasti. Ja jos nämä vuodet ja vuosien kulku tästä vielä "nopeutuu", niin :( ja vielä kerran :(.

Pitäis vaan osata elää hetkessä!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja heliht:
Että lapset olisi aina pieniä. Että saisin aina pitää ne käden ulottuvilla, kysyä miten voisin auttaa jayrittää auttaa.
Että saisin yrittää, siinä onnistumatta, pelastaa ne maailmalta ja niiltä pettymyksiltä ja tysinäisyyden tunteita joita kenties tulevat kohtaamaan.
Kumpa saisin edes kaksi päivää yhden päivän sijaan..kutistettuna.
Rakkaat lapset...tämä on lähes silkkaa itsekkyyttä..
Kaikki maailman Lapset :heart: :heart:
 
annupannu harm.
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Välillä. Se aika kulkee niin armottomasti eteenpäin ja tuntuu ettei ajan kyytiin osaa heittäytyä, niin että eläisi hetken kerrallaan. Katsellessaan lapsiaan, sen ajankulun satuttavuuden tuntee.
Sen haikean luopumisen, minkä ajankulu elämälle sanelee.
Kuinka äsken olivatkaan pieniä nuo lapset, vauvanpehmeitä ja maidontuoksuisia. Nauravaisia taaperoita, jotka kiipesivät syliin lohdutettaviksi.. ja nyt tempovat kukin tahollaan napanuoraa löyhemmäksi. Siinä se ajankulu sattuu, vaikka samanaikaisesti yksittäisen päivän aika kuluu väliin niin hitaasti, sitä odottaa että tulisi ilta ja saisi lapset nukkumaan. Ja yön unettomina tunteina sitä odottaa, että tulisi edes sitten se aamu...
Voi kuinka kivasti kirjoitettu :) Vaikka ihan herkistikin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja me:
Mullakin tippa silmäkulmassa, kauniisti kirjoitettu.. Minä mietin tätä asiaa tänään, mietin jo, että käynkö avaamassa keskustelun. Mutta joku toinen oli samoissa aatoksissa.. Vauvan syntymästä on kohta vuosi. Ikinä, ei IKINÄ ole mennyt vuosi näin nopeasti. Ja jos nämä vuodet ja vuosien kulku tästä vielä "nopeutuu", niin :( ja vielä kerran :(.

Pitäis vaan osata elää hetkessä!!!
Jokainen sanasi, IHAN JOKAINEN, oli niinkuin minun!!!!
laita yv:tä jos siltä tuntuu..
 

Yhteistyössä