Pino äideille, jotka haluavat/ovat "saaneet" sektion pelon vuoksi

[Pelkosektio]

Tehdäänkö pelkosektiopino? Ja toivotaan, ettei ala varoittelu siitä, kuinka sektio on iso kirurginen toimenpide ja kuinka alatiesynnytys on lapselle paras vaihtoehto.

Itse olen menossa sektioon sen vuoksi, että pelkään järjettömän paljon lapsen vahingoittumista alatiesynnytyksessä.

 

[vieras]

Tehdäänkö pelkosektiopino? Ja toivotaan, ettei ala varoittelu siitä, kuinka sektio on iso kirurginen toimenpide ja kuinka alatiesynnytys on lapselle paras vaihtoehto.

Itse olen menossa sektioon sen vuoksi, että pelkään järjettömän paljon lapsen vahingoittumista alatiesynnytyksessä.

Ja minä pelkäisin tuhatkertaa enemmän kaikkea sektiossa. Alakautta on synnytetty tuhansia vuosia luonnollista. Sektio on lapselle paljon suurempi riski.

 

[vieras]

Täällä! Jos maille siunaantuu joskus vielä toinen lapsi, EN TODELLAKAAN aio synnyttää alateitse. Oli synnytyspelkoinen jo ennen esikoistamme, minua rohkaistiin luottamaan synnytyksen luonnolliseen kulkuun, ja niin moni asia meni päin seiniä. Terveyteni oli todellisessa vaarassa, ja olen jälkeenpäin miettinyt, kuinka lähellä oli se, että en olisi jaksanut ponnistaa lasta ulos vaan esim. menettänyt tajuntani hirveän verenhukan tähden. En saanut verenhukkaan mitään apua ennekuin 1,5 vrk synnytyksestä, kun olin jo tajunnan rajamailla. Eivät kiireessä olleet kiinnittäneet huomiota hoidontarpeeseeni, eivätkä ehtineet lukea papereitani. Alapää oli myös KAUAN niin tuusan pärein', etten enää ikinä aio kokea samaa. Vaikka sektiohaava olis kuinka kipeä, en usko sen vetävän vertoja omille kivuilleni synnytyksen jälkeen. en voinut edes istua 3 viikkoon.

 

[vieras]

Tehdäänkö pelkosektiopino? Ja toivotaan, ettei ala varoittelu siitä, kuinka sektio on iso kirurginen toimenpide ja kuinka alatiesynnytys on lapselle paras vaihtoehto.

Itse olen menossa sektioon sen vuoksi, että pelkään järjettömän paljon lapsen vahingoittumista alatiesynnytyksessä.

Ja minä pelkäisin tuhatkertaa enemmän kaikkea sektiossa. Alakautta on synnytetty tuhansia vuosia luonnollista. Sektio on lapselle paljon suurempi riski.

ONKOS LUETUN YMMÄRTÄMIVAIKEUKSIA?

 

[vieras]

Pyysin sektiota toisen lapsen kohdalla, koska ensimmäinen synnytys ei vaan onnistunut. Jos olisin edes saanut selityksen siitä mikä meni vikaan ja ehdotuksen, mitä voisi tehdä, mutta asia kuitattiin sillä, että näin vaan joskus käy. No, sektio oli helppo, lapsi terveempi kuin esikoinen ja toivuin huomattavasti nopeammin. Tosin nyt pitää muistaa, että eka synnytys ei ollut helppo minulle eikä lapselle. Normaalisti varmaan toipuminen on nopeampaa.

Sektiota joutuin perustelemaan niin neuvolassa kuin kahteen otteeseen sairaalassa, mutta lopulta sain sen aika helposti. Kaipa niiden pitää aina ne perustelut kertoa ja kuulla. Synnytyksen jälkeen sitten sainkin kommentteja hoitajilta. Selän takana kuulin kommentteja, miten pelkään kipua ja aina nuo pelkosektiolaiset on ihan outoja. Kipu ei ollut mulle syy ja mitä sitten, jos olisikin ollut. Ihmisellä pitää olla oikeus valita.

 

[harmaa]

Mulla on 4 lasta, kolmen ensimmäisen synnytykset meni ok, vaikkakaan eivät kovin nopeita olleet (11h, 18h ja 9h), sain joka kerralla epiduraalin ja se auttoi tosi hyvin.
Neljäs synnytys oli ihan kamala, kesti noin vuorokauden, ensimmäinen epiduraaliannos auttoi mutta sen vaikutuksen loputtua kipu oli ihan sietämätöntä, kohdunsuun tilanne ei edistynyt mihinkään ja menin tajuttomaksi muutamaan otteeseen (kipu vaan oli liikaa), tärisin ihan kamalasti ja pelkäsin kuolevani... Lopulta sain suolaa, sokeria ja jotain muuta suoraan suoneen ja tärinä loppui ja synnytys lähti taas edistymään.
Pelottavinta on ettei kukaan tiedä mistä kaikki tämä johtui, synnytyssalissa oli 3 lääkäriä ja 4 kätilöä/sh:ta.

Jos joskus saan viidennen lapsen en todellakaan uskalla synnyttää alakautta...

 

[Gekkolisko]

Mulle on tehty sektio synnytyspelon vuoksi. Ennen sitä 3 alatiesynnytystä, mutta neljättä en enää alateitse suostunut synnyttämään.

 

[Ap]

Juu, kyllähän tuota sektiota saa olla perustelemassa vähän joka käänteessä, mutta ei pelolleen mitään voi.

Mä löysin HUS:n sivuilta kirjasen, jossa oli sektion sektion edut ja haitat listattu ja eduiksi mainittu mm., että sektio on lapselle turvallinen, itse olen vedonnut monessa käänteessä ko. tekstiin. Vaikka sittenkin saa kyllä kuulla vaikka ja mitä.

Jännä muuten, miten ammattilaisten on vaikea ymmärtää, ettei pelkää synnytyskipua vaan ihan jotain muuta.

 

[harmaa]

Juu, kyllähän tuota sektiota saa olla perustelemassa vähän joka käänteessä, mutta ei pelolleen mitään voi.

Mä löysin HUS:n sivuilta kirjasen, jossa oli sektion sektion edut ja haitat listattu ja eduiksi mainittu mm., että sektio on lapselle turvallinen, itse olen vedonnut monessa käänteessä ko. tekstiin. Vaikka sittenkin saa kyllä kuulla vaikka ja mitä.

Jännä muuten, miten ammattilaisten on vaikea ymmärtää, ettei pelkää synnytyskipua vaan ihan jotain muuta.

Mä kyllä pelkään nimenomaan sitä kipua, sitä että se menisi taas "yli" ja taju lähtee. Ja sitä tunnetta kun pelkää kuolevansa.

 

[Ap]

No joo, mulla ei ole takana yhtään alatiesynnytystä eikä tule olemaankaan, ellei tulokas päätä syntyä matkalla sairaalaan etuajassa. Mutta siis mulle kaikki puhuu synnytyspelkotapaamisissa lähinnä kivusta ja kivunlievityksestä, mikä on hieman ärsyttävää, kun suurin huoleni on, että vauva vaurioituu tai kuolee alatiesynnytyksess.

 

[Ap]

Niin ja harmaalle vielä, että toi sun juttusi oli kyllä kamalaa luettavaa...

 

[vieras taas]

Kannattaa miettiä itselleen syyt selviksi, koska itsensä kanssa joutuu elämään pidempään kuin sairaalan haastattelijan. Sektiohaava näkyy peilistä ja jos on huijannut itseään, se muistuttaa kyllä. Oman päätöksen jälkeen kannattaa nuo muut perusteltavat ottaa mahdollisimman kevyesti. Sektio on annettava, kuuntelet vain syyt miksi ei suositella, mutta oikeasti kenellekään muulle ei kuulu, miksi kukakin sen haluaa. No joo, itsekin tulin tippa silmässä sairaalan haastattelusta ja neuvolan tätiin en sektiokeskustelujen jälkeen enää luottanut, mutta asiaan ei kannattaisi laittaa niin paljoa tunnetta mukaan.

 

[Sektiosynnyttäjä]

Täällä! en voinut edes istua 3 viikkoon.

ja minä en päässyt sektion jälkeen sängystä ylös omin voimin 3 kuukauteen, että siinä sulle perspektiiviä kipuun... Paskaa ei voinut punnata kuukauteen, kun sektiohaava oli niin järjettömän kipeä.

Mutta siis joo, mulle on tehty pelkosektio. Toista lasta ei tule. Ei alakautta eikä sektiolla. Molempi pahempi.

 

[eevin äiti]

ekan synnytys oli kamala! siihen sen kummemmin palaamatta nyt... toista odottaessa kävin pelkopolilla koko odotusajan, ei auttanut pelko. pelkäsin lapsen ja itseni puolesta. pakko oli luovuttaa, kun alkoi tuntua et saan kohta b-luokan kansalaisen paperit. mm. hoitajat alko sanoon, et heillä on ainakin ollut toinen synnytys helpompi, et kyl se sullakin. aivan niinkun en olisi sitä ennen kuullut...

 

[idunnor]

Saattaa olla että haluan seuraavassa raskaudessa sektion ja pelkopolille aion mennä heti kun pääsen. Edellinen synnytys(ensimmäiseni) meni todella huonosti minun ja vauvan kannalta ja päättyi hätäsektioon. Jätti pahan pelon, mutta sen näkee sitten mihin päädyn ja mihin lääkärit suostuvat...

 

[Gekkolisko]

Kannattaa miettiä itselleen syyt selviksi, koska itsensä kanssa joutuu elämään pidempään kuin sairaalan haastattelijan. Sektiohaava näkyy peilistä ja jos on huijannut itseään, se muistuttaa kyllä. Oman päätöksen jälkeen kannattaa nuo muut perusteltavat ottaa mahdollisimman kevyesti. Sektio on annettava, kuuntelet vain syyt miksi ei suositella, mutta oikeasti kenellekään muulle ei kuulu, miksi kukakin sen haluaa. No joo, itsekin tulin tippa silmässä sairaalan haastattelusta ja neuvolan tätiin en sektiokeskustelujen jälkeen enää luottanut, mutta asiaan ei kannattaisi laittaa niin paljoa tunnetta mukaan.

Joo, se on totta, et jos sektion haluaa pelon vuoksi, kannattaa todellakin pohtia ne pelon syyt sekä leikkauksen mahdolliset seuraukset tarkkaan. Sektion on iso leikkaus, siinä on riskinsä, haavatulehdukset sun muut, ja tosiaan ikuinen leikkausarpi.

Itse olin TÄYSIN varma kun sektiota halusin. Ja päätin taistella sen itselleni, vaikkakin siihen suhtauduttiin sairaalassa todella vastahakoisesti. sain perustella haluani sairaalassa ja muuallakin, kavereille ja jopa miehelleni, ja kaikki koittivat käännyttää mut pois siitä.

Mutta ei, itseni tuntien tiesin, että sektio on mulle paras vaihtoehto. Ja vaikka sain leikkauksen jälkeen pahan ja pitkäkestoisen haavatulehduksen, niin hetkeäkään en ole koskaan missään vaiheessa sektiopäätöstäni katunut. Se oli mulle kaikilta kanteilta paras vaihtoehto neljännen ja viimeisen lapsemme syntymätavaksi.

 

[vieras]

Täällä! en voinut edes istua 3 viikkoon.

ja minä en päässyt sektion jälkeen sängystä ylös omin voimin 3 kuukauteen, että siinä sulle perspektiiviä kipuun... Paskaa ei voinut punnata kuukauteen, kun sektiohaava oli niin järjettömän kipeä.

Mutta siis joo, mulle on tehty pelkosektio. Toista lasta ei tule. Ei alakautta eikä sektiolla. Molempi pahempi.

No, sulla on kyllä ollut harvinaisen kivulias sektiohaava. Silti haluan ennemmin mahaan kipeän haavan, kuin kokea sen alapään pirstaloitumisen. Vaikka ehkä pystyinkin istumaan 3 viikon jälkeen, en vieläkään ikävän hankaukselle alttiin alapääarven vuoksi voi polkea kuntopyrää/ polkupyörää (synnytyksestä pitkälle yli 6 kk). Paskoin laksatiivien voimalla myöskin 3-4 viikkoa, en tod voinut ponnistaa. Ja koska haavat oli auki (huonosti tehdyt ompeleet repesi osittain) ei virtsaaminenkaan onnistunut kuin ihme asennoissa käsisuihkun avulla ekat todella pitkän aikaa. Lisäksi seksi ei tuntunut miltään hyvin hyvin pitkään aikaan (sitten kun sitä pystyi alkaa harrastamaan), koska paikat myös levähti niin mukavasti...

 

[Ap]

Mä olen kans aivan varma sektiosta, esikoinenkin syntyi sektiolla. Ja mulle toipuminen edellisestä sektiosta ei ollut mitään kamalaa, toki olin kipeä, mutta toimintakykyinen.

 

[idunnor]

Täällä! en voinut edes istua 3 viikkoon.

ja minä en päässyt sektion jälkeen sängystä ylös omin voimin 3 kuukauteen, että siinä sulle perspektiiviä kipuun... Paskaa ei voinut punnata kuukauteen, kun sektiohaava oli niin järjettömän kipeä.

Mutta siis joo, mulle on tehty pelkosektio. Toista lasta ei tule. Ei alakautta eikä sektiolla. Molempi pahempi.

No, sulla on kyllä ollut harvinaisen kivulias sektiohaava. Silti haluan ennemmin mahaan kipeän haavan, kuin kokea sen alapään pirstaloitumisen. Vaikka ehkä pystyinkin istumaan 3 viikon jälkeen, en vieläkään ikävän hankaukselle alttiin alapääarven vuoksi voi polkea kuntopyrää/ polkupyörää (synnytyksestä pitkälle yli 6 kk). Paskoin laksatiivien voimalla myöskin 3-4 viikkoa, en tod voinut ponnistaa. Ja koska haavat oli auki (huonosti tehdyt ompeleet repesi osittain) ei virtsaaminenkaan onnistunut kuin ihme asennoissa käsisuihkun avulla ekat todella pitkän aikaa. Lisäksi seksi ei tuntunut miltään hyvin hyvin pitkään aikaan (sitten kun sitä pystyi alkaa harrastamaan), koska paikat myös levähti niin mukavasti...

Mulle pahinta sektion jälkeen ei niinkään ollut se itse haava ja kipu vaan yllätys siitä että kuinka riippuvainen ihminen onkaan vatsalihaksista ja mitä se tarkoittaa kun et pysty niitä käyttämään... Mm. juurikin isommalla hädällä käyminen oli muutaman kk ihan toivotonta kun ponnistaa et voi tai että et pysty nousemaan pystyyn kuin ihme asennossa jne.
Mutta noistakin seikoista huolimatta mitä luultavammin sektion haluan.

 

[sektiosynnyttäjä]

No, sulla on kyllä ollut harvinaisen kivulias sektiohaava. Silti haluan ennemmin mahaan kipeän haavan, kuin kokea sen alapään pirstaloitumisen. Vaikka ehkä pystyinkin istumaan 3 viikon jälkeen, en vieläkään ikävän hankaukselle alttiin alapääarven vuoksi voi polkea kuntopyrää/ polkupyörää (synnytyksestä pitkälle yli 6 kk). Paskoin laksatiivien voimalla myöskin 3-4 viikkoa, en tod voinut ponnistaa. Ja koska haavat oli auki (huonosti tehdyt ompeleet repesi osittain) ei virtsaaminenkaan onnistunut kuin ihme asennoissa käsisuihkun avulla ekat todella pitkän aikaa. Lisäksi seksi ei tuntunut miltään hyvin hyvin pitkään aikaan (sitten kun sitä pystyi alkaa harrastamaan), koska paikat myös levähti niin mukavasti...

Joo, ei tän varmaan ollut tarkoitus olla mitään kilpalaulantaa siitä, kellä on ollut suurimmat kivut... Mutta tosiaan tuo, että sun vatsalihakset katkaistaan + 6 muuta kerrosta läpäistään... se vaikeuttaa elämän todella pitkäksi aikaa. Ihan normaalit toiminnot on hankalia. Juurikin vessareissut ja seksi. Nyt, 8 vuoden jälkeen kartan mukulakivikatuja autoillessani, sillä haavaan jäi pahat kiinnikkeet ja tärinä sattuu vieläkin. Joskus yöllä herään, kun vaihdan asentoa nopeasti, esim. oikeisen itseni, niin haava-alueelle sattuu ihan järkyttävästi, lääkäri pisti senkin kiinnikkeiden piikkiin.

Että jos kuvittelee, että sektiosta toipuu helpommalla, luulen, että on hakoteillä ja pahasti.

 

[Peesi tälle]

No, sulla on kyllä ollut harvinaisen kivulias sektiohaava. Silti haluan ennemmin mahaan kipeän haavan, kuin kokea sen alapään pirstaloitumisen. Vaikka ehkä pystyinkin istumaan 3 viikon jälkeen, en vieläkään ikävän hankaukselle alttiin alapääarven vuoksi voi polkea kuntopyrää/ polkupyörää (synnytyksestä pitkälle yli 6 kk). Paskoin laksatiivien voimalla myöskin 3-4 viikkoa, en tod voinut ponnistaa. Ja koska haavat oli auki (huonosti tehdyt ompeleet repesi osittain) ei virtsaaminenkaan onnistunut kuin ihme asennoissa käsisuihkun avulla ekat todella pitkän aikaa. Lisäksi seksi ei tuntunut miltään hyvin hyvin pitkään aikaan (sitten kun sitä pystyi alkaa harrastamaan), koska paikat myös levähti niin mukavasti...

Joo, ei tän varmaan ollut tarkoitus olla mitään kilpalaulantaa siitä, kellä on ollut suurimmat kivut... Mutta tosiaan tuo, että sun vatsalihakset katkaistaan + 6 muuta kerrosta läpäistään... se vaikeuttaa elämän todella pitkäksi aikaa. Ihan normaalit toiminnot on hankalia. Juurikin vessareissut ja seksi. Nyt, 8 vuoden jälkeen kartan mukulakivikatuja autoillessani, sillä haavaan jäi pahat kiinnikkeet ja tärinä sattuu vieläkin. Joskus yöllä herään, kun vaihdan asentoa nopeasti, esim. oikeisen itseni, niin haava-alueelle sattuu ihan järkyttävästi, lääkäri pisti senkin kiinnikkeiden piikkiin.

Että jos kuvittelee, että sektiosta toipuu helpommalla, luulen, että on hakoteillä ja pahasti.

Mulle ainakin vatsalihasten toiminta on huomattavasti tärkeämpää, kuin välilihan alueen mahdollinen kiristely. Sektion jälkeen ei tunto palaudu välttämättä ikinä, ja juuri nuo mahdolliset kiinnikkeet hankaloittavat oloa lopun ikää. Puhumattakaan leikkauksen jälkeisistä veritulpista ym. riskeistä, keskimäärin sektio on aina vaarallisempi ja toipuminen hitaampaa.