Pinnan venyvyys...

[äiti 2000]

Miten te muut rentoudutte, kun tuntuu et pinnaa kiristää harva se päivä. Olen ollut kotona kohta viisi vuotta ja haikailen töihin. Tosin tiedän kyllä, ettei töissä sen helpommalla pääse. Kolmen lapsen kanssa on vaan joskus niin hankalaa.

 

[Jensku]

mä rentoudun kerran kk kun pääsen jollekin kaverille ja sit ehkä vielä tanssimaan ja välillä ihan kävelylenkki kaverin kanssa piristää kummasti :flower:

 

[hannele70]

Itelläni on vain yksi lapsi...mutta hänenkin kanssa meinaa hermot mennä.Olen huomannut että lenkkeilessä olo piristyy ja jaksaa huomattavasti paremmin.En käy juuri ulkona muuten...siis ravintolassa ,joskus elokuvissa.Sinun täytyy, jos vain mahdollista niin päästä kotoa välillä ulos yksin tai kavereiden kanssa ja jättää lapset miehelle tai muille .

 

[tuulia]

\

Miten te muut rentoudutte, kun tuntuu et pinnaa kiristää harva se päivä. Olen ollut kotona kohta viisi vuotta ja haikailen töihin. Tosin tiedän kyllä, ettei töissä sen helpommalla pääse. Kolmen lapsen kanssa on vaan joskus niin hankalaa.

Mä oon kans ollu 2000 vuoden keväästä saakka kotona. Välillä oli hankalampi aika, mutta nyt on kyllä aikas mukavaa. Rentoudun illalla lueskelemalla, joskus käyn päiväseltään kaverin kanssa kaupungilla vaikka kahvilla... Eipä noita rentoutumiskeinoja kauheesti oo. En kyllä halua lähteä töihin

 

[äeppä-73]

Fazerin sininen...hmmmm.Kun illalla koko jengi nukkuu, istun tellun ääreen ja huitasen vähän sinistä ja kyllä helpottaa...

 

[Heinävauvan äiti]

En voi muuta kuin hattua nostaa teille viisikin vuotta kotona viihtyneet. Itse hoivailen puolivuotiasta ja olen välillä ollut niin kyllästynyt. Eniten kai olen vähän yksinäinen, vaikka yritän kyllä mennä ihmisten ilmoille lapsen kanssa. Pääsen myös menemään ilman vauvaa jos ja kun haluan, vaikka aika vähän olen niin tehnyt.
Ihmettelen vain, että miten te muut viihdytte kotona vuodesta toiseen? Olenko vain niin itsekäs? Äitiyttä on takana vain puoli vuotta, joten meneekö tähän olotilaan sopeutumiseen vain aikaa? Onko muilla vastaavia fiiliksiä? Olis kiva, että lapsella olisi sisarus, mutta millä ilveellä selviän kahden kanssa?

Tiedän et pääsen helpolla, koska lapsi on terve jne. mut silti.
Taaskin tänään kun syötiin sosetta, niin vauvan oli pakko imeskellä ruokalappua vähän väliä ja soseet leviää sitten joka paikkaan, ja aargghh! Ja tätä sit joka päivä, monta kertaa päivässä. Välillä olen kade isille, joka tulee muutamaksi tunniksi paikalle ja jaksaa sit täysillä leikkiä jne.

 

[tuulia]

\

En voi muuta kuin hattua nostaa teille viisikin vuotta kotona viihtyneet. Itse hoivailen puolivuotiasta ja olen välillä ollut niin kyllästynyt. Eniten kai olen vähän yksinäinen, vaikka yritän kyllä mennä ihmisten ilmoille lapsen kanssa. Pääsen myös menemään ilman vauvaa jos ja kun haluan, vaikka aika vähän olen niin tehnyt.
Ihmettelen vain, että miten te muut viihdytte kotona vuodesta toiseen? Olenko vain niin itsekäs? Äitiyttä on takana vain puoli vuotta, joten meneekö tähän olotilaan sopeutumiseen vain aikaa? Onko muilla vastaavia fiiliksiä? Olis kiva, että lapsella olisi sisarus, mutta millä ilveellä selviän kahden kanssa?

Tiedän et pääsen helpolla, koska lapsi on terve jne. mut silti.
Taaskin tänään kun syötiin sosetta, niin vauvan oli pakko imeskellä ruokalappua vähän väliä ja soseet leviää sitten joka paikkaan, ja aargghh! Ja tätä sit joka päivä, monta kertaa päivässä. Välillä olen kade isille, joka tulee muutamaksi tunniksi paikalle ja jaksaa sit täysillä leikkiä jne.

Kyllä kai se pinnakin venyy tässä kotona ollessa. JA oppii nauttimaan asioista, joka pienet sotkut ei enää nypi niin paljoo. Mutta mun mielestä asia on niin, että jos sulla itellä ei oo hyvä olla vauvan kans kotona, niin sitten on parempi mennä töihin äitiysloman jälkeen.
Musta on ainakin tuntunut että nyt kahden kanssa asiat melkeinpä sujuu helpommin.

 

[Lehmikki harmaana]

\

En voi muuta kuin hattua nostaa teille viisikin vuotta kotona viihtyneet. Itse hoivailen puolivuotiasta ja olen välillä ollut niin kyllästynyt. Eniten kai olen vähän yksinäinen, vaikka yritän kyllä mennä ihmisten ilmoille lapsen kanssa. Pääsen myös menemään ilman vauvaa jos ja kun haluan, vaikka aika vähän olen niin tehnyt.
Ihmettelen vain, että miten te muut viihdytte kotona vuodesta toiseen? Olenko vain niin itsekäs? Äitiyttä on takana vain puoli vuotta, joten meneekö tähän olotilaan sopeutumiseen vain aikaa? Onko muilla vastaavia fiiliksiä? Olis kiva, että lapsella olisi sisarus, mutta millä ilveellä selviän kahden kanssa?

Tiedän et pääsen helpolla, koska lapsi on terve jne. mut silti.
Taaskin tänään kun syötiin sosetta, niin vauvan oli pakko imeskellä ruokalappua vähän väliä ja soseet leviää sitten joka paikkaan, ja aargghh! Ja tätä sit joka päivä, monta kertaa päivässä. Välillä olen kade isille, joka tulee muutamaksi tunniksi paikalle ja jaksaa sit täysillä leikkiä jne.

Peesaan täysin sinua! Mulla vauva on vasta vajaa 3 kk, mutta kaipaan välillä tosi pahasti töihin... Tosin rakastan työtäni ja sillä on ehkä osuutta asiaan! Yritän kuitenkin ottaa tästä äitiyslomasta vauvan kanssa mahdollisimman paljon irti, sillä vauva on kuitenkin vauva niin lyhyen aikaa

 

[kuminauha]

Peesaan edellisiä. Oma vauva jo 8kk ja vähän ahdistaa välillä. Töihin ei kuitenkaan ole kiire sillä siellä paineet kasvavat työtahdin kiihtyessä. Palaan heinäkuussa töihin. Huomaan että jumpassa mieli rauhottuu, jos jaksan kaksi tuntia yhteen menoon niin toisen loppupuolella on jo vähän tyttöä ikävä. Onneksi mies hoitaa paljon mutta eipä sitä yksin tule mihinkään lähdettyä.Toisaalta enemmän haluaisin tavata kavereita mutta kaikilla on lapset ja työ. Onneksi lapsen hymy ja kujeet pelastaa paljon. Ja kesää kohti mennään!

 

[Rupuska]

Ja niinku mikä pinna.. Kenties kestää kauemmin kuin nuorempana ettei karju kuin elukka mutta joskus on pakko revitella ääneen. Ihaninta on olla yksin edes hetki vaikka saunan lämmityksessä tai katsella myöhään TVä. Parasta on kahvihetki ja kahvin rauhassa juominen vaikka huoltsikalla jos ei sillä hetkellä kyläpaikkaa minne karata. Viides vuosi lähti kotona olemista ja isompien kans lipsahti kans 5 ennen kuin työt kutsuivat. Pikku hiljaa olen alkanut katsella ajan kans koulutus ja työilmoituksia. Aikaa on "kotona lusmuiluun" enää 1.5v- jos ei polla leviä ennen sitä... :kieh: :kieh: B)

 

[juanuska]

Hei.Minulla on 1.5 vuotias tyttö.Olen hoitovapaalla toistaiseksi ja vaikka meni 8 vuotta ennenkuin meitä onnisti tuntuu joskus että kun pinna menee muistais et voitais olla ilman.Joskus pinna palaa tosi vähästä,on sellaisia päiviä.Olen alkanut opiskella muutamana iltana viikossa ja kerra viikossa käyn kuorossa.Ja kyllä ainakin kerran kuussa pitää päästä shoppailee.Se piristää mieltä ihan kummasti vaikka ois kotoa poissa muutaman tunnin.Ei kukaan jaksa olla koko ajan lapsen kanssa vaikka rakkaita ovatkin.

 

[mamma -73]

Neljän lapsen äitinä, (nuorin 1 vuotta) pinna satunnaisesti palaa heh.. totta puhuen huonoja päiviä on ja niin kuuluukin olla. Kun on monta lasta arjen pyörittäminen on työpäivä, joten tällähetkellä on mukava olla kotona, koska työtä riittää. En tiedä millä ajalla tekisin arki hommat, jos olisin töissä. Vaikka kyllä huonoina päivinä, ajattelen töihin menoa. Mut ajatus hoito rumbasta ja kiireestä, saa minut toisiin ajatuksiin. Musta tuntuu, että jokaisella kotiäitillä on jaksamista arjen kanssa. Ne kuviot kotona ei ole mitään ihmeellisiä, mutta monesti huominen päivä on parempi. Onneksi kevät on tulossa !

 

[Miuski]

Mäkin kyllä ihailen ja kunnoitan täysillä teitä, jotka jaksatte vuodesta toiseen kotiäiteinä!! Itse olen mennyt molemmilta äitiyslomilta suoraan töihin. Vähän pakosta kyllä, kun ei ole ollut vakkaripaikkaa, mistä lomalle jäädä, niin työtarjoukset on ollut pakko ottaa heti vastaan.

Miten saisi semmoisen kivan puolivälin? Että ehtisi olemaan lastensa kanssa vähän enemmän eikä aina olisi niin tulenpalava kiire, mutta silti pääsisi toisinaan töihin nauttimaan aikuisten arvostusta ja saamaan positiivista palautetta muustakin kuin maukkaasta perunamuusista. Teen työtä kolmessa vuorossa ja tässä jää vähän enemmän aikaa lapsille. Parisuhde on kyllä välillä varsin heikolla hoidolla.. Ei kai voi saada kaikkea?

 

[Augustina]

Usein täällä netissä rentoudun tai ihan telkkaria katsomalla. Pääsen myös tasaisin väliajoin vapaalle, esim. yksin kaupungille tai viettämään iltaa kavereiden kanssa.

 

[NeitiNäpsä]

\

Miten te muut rentoudutte, kun tuntuu et pinnaa kiristää harva se päivä. Olen ollut kotona kohta viisi vuotta ja haikailen töihin. Tosin tiedän kyllä, ettei töissä sen helpommalla pääse. Kolmen lapsen kanssa on vaan joskus niin hankalaa.

Käyn sauvakävelyllä, nettailen ja kirjoittelen kirjeitä. Joku hyvä leffa illalla rentouttaa mukavasti. Tai jos oikein on "hirveä" päivä, soitan jollekkin kaverille.
Itselläni myös 3 lasta.

 

[webmama]

Minä olin kotona 2,5v ja nyt työelämässä taas. Meillä on 3 lasta ja jokaisella kova tahto, kova ääni ja hurja temperamentti. En vaihtaisi kotiäitipäiviäni mihinkään, mutta voin todeta, että oli aika mainio ajoitus lähteä töihin ja onnenpotku, että vielä sain uuden duunin. Tämä on jossain määrin "rentoutumista" ja pinnan kasvattamista. Nyt taas jaksaa.

 

[pilvikirsikka]

Esikoisen kohdalla tunsin olevani todella yksin, uudella paikkakunnalla uudessa tilanteessa ilman keskusteluseuraa. Ja mies se kuuluisa- aina töissä. Menin töihin melko pian äitiysloman jälkeen.

Toisen lapsen kanssa tilanne on ollut aivan eri, työtä riittää aamusta iltaan ja lapsista on seuraa toisilleen. Minun ei tarvitse istua lattialla legokasan äärellä. Olen läsnä tiskaillen, siivoten, pianoa soittaen, yhdessä ulkoillen, lapsille lukien ja lorutellen. Muutimme myös omakotitaloon, joten ihan oikeeta työtäkin (ruohon leikkuuta, kitkemistä, lumitöitä jne.) on aina tarjolla.

Elämme yhdessä, en leiki, siten tämä homma sujuu. Pinna napsahtaa toki monta kertaa päivässä. Välillä tunnen huonoa omatuntoa siitä ja siitä myös etten juuri leiki heidän kanssaan. Mutta toisaalta- he saavat elää vapaasti ilman aamuherätyksiä ja äiti on aina tavattavissa.

Pikaiset piipahduksen kirjan sivulle, nettiin tai sanomalehden pariin sekä tietysti jonkin saippuasarjan seuraaminen sivusilmällä kerran päivässä ovat myös sellaisia pika-omia-hetkiä.

 

[Minä vaan]

Lapsen kanssa pääset helpommalla, kun niitä on useampi. Eka kun oli pieni, niin tuntu, ettei oo mitään tekemistä. Nyt kun on kolmas nautin äitiydestä täysillä. Lapsista on seuraa toisilleen.

 

[NETTALIINI]

Meillä toimi hienosti ensimmäisen mukelon jälkeen miehen kanssa vuoronvaihto - mies teki täyttä päivää toimistoaikaan ja itse tein osa-aikaista työtä illoin ja viikonlopuin, mies hoiti lasta sen aikaa ihan issekseen. Parasta oli, kun ei tarvinnut viedä tyttöä hoitoon ja isikin todella tutustui kotivanhemman arkeen. Nyt on toinen tuloillaan pikapuoliin (37+2) ja uskon myös, että helpommalla hermojen suhteen pääsee sitten kahden kanssa, kun se toinenkin vähän ensin kasvaa.
Luksusta on päästä vessaan tai suihkuun ihan yksin ja rauhassa, kesällä häärätä puutarhassa (mukelo auttaa kovasti kasvien irtivedossa) ja näin talvella ihan vaan hetki istua ja hörpätä ne kahvit! Kaikilla meillä hermot menee, kai se kuuluu asiaan. En silti antaisi kyllä päivääkään pois!