Pinna paloi täysin - nyt morkkis. Rikollinen?

Henkilökohtaisesti olen itse pienenä saanut "kipeitä hiuksia" pariin otteeseen ja täysin aiheesta - oma riskaaminen loppui siihen. Muistan näitä tilanteita hyvin, väittäköön ja ajatelkoon kukin mitä tahtoo. En koe kokeneeni väkivaltaa MISSÄÄN muodossa, tai olevani traumatisoitunut tai väärinkohdeltu. Itseasiassa ymmärsin menneeni liian pitkälle ja hommalle tuli stoppi tällä tavoin kun en vanhempieni sanaa muuten uskonut - pitkä pinna heilläkin.

No mitä kauheeta teit silloin?

 

Meidän tytön uhmakohtaukset olleet täsmälleen samanlaisia!! Erittäin hermoja raastavia :hug: :hug: Meillä helpottunut jo hieman, mutta n. pari kertaa kuussa voi vielä saada tuollaisia (2,5v sai joka päivä ) :hug: :hug: Pakkohan se lapsi on jotenkin pysäyttää kun mikään ei mene perille eikä mitään ota vastaan.

 

Itsellä on joo taustalla teoria ja käytäntötietoa holdingista aiemmassa työssäni kouluikäisten/nuorten kanssa. Oman uhmaikäiseni kanssa olen tätä tietoa soveltanut sylissäpitoon siten, että kun tulee tuollainen ap:n kuvailema raivari, niin menemme lapsen sängylle pötköttämään. Kierrän jalat lapsen jalkojen ympärille ettei pääse potkimaan ja kädet kierrän lapsen käsiin siten, että ei kykene lyömään eikä raapimaan. Kyllä ainakin minä pidän nelivuotiastani vielä helposti yhdellä kädelläkin kiinni tässä ja voin samalla silitellä päätä rauhoittavasti. Aluksi huuto joo lisääntyy, mutta tämä kuitenkin osoittaa lapselle sen, ettei hänen tarvitse itse selviytyä raivaristaan vaan aikuinen ottaa häneltä tuon vallan pois ja auttaa häntä. Meillä raivari kestää näissä tilanteissa puolesta tunnista puoleen toista tuntiin, johon sisältyy aina myös rauhoittumisen jälkeen rentoutuminen, silittely ja raivarin aiheesta juttelu. Joskus lapsi rentoutuu siten, että nukahtaa syliin.
Ei tätä tietenkään meilläkään tehdä jokaisesta uhmakohtauksesta, koska pitää oikeasti olla aikaa hoitaa kiinnipito loppuun kun sen aloittaa. En kuitenkaan olisi raivarissa ottanut tukasta kiinni, koska lapsi vain kokeilee tahtojaan ja sinua, kuinka reagoit. Usein meillä mennään huutaen potalle, hammaspesulle ja sänkyyn. Mutta sängyssä sitten rauhoitutaan nukkumaan. Lapselle osoitetaan ettei hän huutamalla ja riehumalla saa pidennettyä iltapuuhia minuuttiakaan, vaan ne tehdään joko kauniisti tai huutamalla, mutta tehdään kuitenkin.

Typerää. Meillä oli eka jäähy käytössä(pitkään) lisäsi vaan lapsen kierroksia ja päätyi siihene tt ähän alkoiriehumaan todenteolla, tähän käytimme kiinnipitoa, aika kauan, sittn kyllästyttiin siihen ei ollut mitään järkeä pitää tuntia kiinni riehuvasta lapsesta. Muutimme homman huonejäähyksi ja kas rauhoittumiseen tarvittiinenään muutama minuutti!

Mikä oli sisi järkevin vaihtoehto
1.holding=1tunti
2.jäähy+holding vähintään se 1tunti
3. huonejäähy n.4-7minuuttia.

Meillä kiinnipito siis vain ja ainoastaan pahensi! en siis voi suositella.

 

Meillä kohta 3-v tyttö myös saa joskus (tosin aika harvoin, ehkä kerran kahdessa viikossa) tuollaisen itku-raivo-kohtauksen, ja usein ihan ilman mitään näkyvää syytä.
Yleensä annan jonkin aikaa raivota vaikkapa lattialla pahimmat raivot pois, ja touhuilen itse samassa huoneessa. Jossain vaiheessa kysyn haluaako tulla syliin siksi aikaa että paha mieli menee pois. Yleensä lopulta haluaa tulla syliin raivoamaan ja saa ihan tosissaan kyllä piää kiinni ettei satuta itseään.

Yritän jutella lapselle samalla jotain rauhoitavaa. Vaikka itseä ärsyttää ja tuntuu että lapsi raivoaa ihan turhaan, niin eihän hän sitä tahallaan tee. Monesti jos vaikka illalla/yöllä tytölle tulee tällainen kohtaus, ja pyydän olemaan hiljaa, niin oikein näen kuinka koettaa pinnistellä itkemättä, ennenkuin ratkeaa uudelleen ja karjuu "en pysty!"... Ihan tervettä minusta ja oikein että rajutkin tunteet tulevat ulos =)

 

Mitä, jos tossa tilanteessa lapsen sitoisi omalla vartalolla paikoilleen?Ottaisi syliin ja jaloilla pitäisi jalat paikoillaan ja käsillä kädet?

kuulin vastikään ettei tuokaan ole sallittua nykyisin. lasta ei saa väkipakolla pitää kiinni, se on vapaudenriistoa