Itsellä on joo taustalla teoria ja käytäntötietoa holdingista aiemmassa työssäni kouluikäisten/nuorten kanssa. Oman uhmaikäiseni kanssa olen tätä tietoa soveltanut sylissäpitoon siten, että kun tulee tuollainen ap:n kuvailema raivari, niin menemme lapsen sängylle pötköttämään. Kierrän jalat lapsen jalkojen ympärille ettei pääse potkimaan ja kädet kierrän lapsen käsiin siten, että ei kykene lyömään eikä raapimaan. Kyllä ainakin minä pidän nelivuotiastani vielä helposti yhdellä kädelläkin kiinni tässä ja voin samalla silitellä päätä rauhoittavasti. Aluksi huuto joo lisääntyy, mutta tämä kuitenkin osoittaa lapselle sen, ettei hänen tarvitse itse selviytyä raivaristaan vaan aikuinen ottaa häneltä tuon vallan pois ja auttaa häntä. Meillä raivari kestää näissä tilanteissa puolesta tunnista puoleen toista tuntiin, johon sisältyy aina myös rauhoittumisen jälkeen rentoutuminen, silittely ja raivarin aiheesta juttelu. Joskus lapsi rentoutuu siten, että nukahtaa syliin.
Ei tätä tietenkään meilläkään tehdä jokaisesta uhmakohtauksesta, koska pitää oikeasti olla aikaa hoitaa kiinnipito loppuun kun sen aloittaa. En kuitenkaan olisi raivarissa ottanut tukasta kiinni, koska lapsi vain kokeilee tahtojaan ja sinua, kuinka reagoit. Usein meillä mennään huutaen potalle, hammaspesulle ja sänkyyn. Mutta sängyssä sitten rauhoitutaan nukkumaan. Lapselle osoitetaan ettei hän huutamalla ja riehumalla saa pidennettyä iltapuuhia minuuttiakaan, vaan ne tehdään joko kauniisti tai huutamalla, mutta tehdään kuitenkin.
