Pimeneekö naisella pää, jos ei saa lasta vaikka olisi toivonut, enemmän kuin mitään muuta maailamassa?

[Viivi]

Lapsettomuus on sellainen asia että ei sitä voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut. Omalla kohdalla oli onnea matkassa ja saatiin vuosien yrittämisen jälkeen lapsi, mutta sitä aikaa jolloin yritettiin en unohda koskaan. Kyllä kärsin masennuksesta ja elämänilo oli kadoksissa ihan kokonaan. Olisimme kyllä varmasti lopulta päätyneet adoptioon koska halusimme perhettä niin kovasti.

 

[Terveisiä maalta]

Onneksi on muitakin tapoja toteuttaa vanhemmuutta, kuin biologinen äitiys/isyys. Ja kriisi lapsettomuus on ihan varmasti, sen käsittely ja läpikäyminen on varmaan vähän erilaista, riippuen siitä onko lapsettomuuteen selkeä "syy" ja oliko kohtalo kenties etukäteen tiedossa (esim. jonkun sairauden seurauksena) vai tuleeko lapsettomuus yllätyksenä ja ehkä niin, ettei sen syy ikinä selviä. Omassa läheisessä sukulaisperheessä lapsettomuuden tuskaa lievittää neljä sijoitettua lasta. Ja parempaa kotia nämä lapset eivät olisi voineet saada.