Pimeänpelon "aiheuttaminen"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja unitus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

unitus

Vieras
Mietin tässä syntyjä syviä. ;)

Monet lapset pelkäävät pimeää. Johtuuko se siitä että heillä on vauvasta saakka ollut huoneessaan yölamppu, ja siihen on sitten totuttu (totutettu)? Vai sattuuko sellaistakin, että vaikka lasta olisi nukutettu pienestä saakka yhtä pimeässä huoneessa kuin vanhemmillaankin on, lapsi alkaa siitä huolimatta jossain vaiheessa pelätä pimeää? Mistä se mahtaa johtua - kummitusjutuista tms.?

Vauva tuskin luonnostaan osaa pelätä pimeää. Onhan siellä kohdussakin pimeää...

Tällaisia pohtii mahdollisesti tuleva äiti. Kokeneemmilla olisi tähän varmaankin vastaus. :)
 
mielikuvituksen herääminen voi aih. pimeänpelkoa... Mutta uskon kyllä, että se osittain voi olla myös ihan synnynnäistä itsesuojeluvaistoa. Kohdussahan ei ole aivan pimeää, sinne pääsee valoa vatsan läpi.
 
meidän perheessä on nukuttu aina pimeässä.ilman yölamppuja silti meidän tyttö alkoi jo hyvin pienenä pelätä pimeää.esim.kun oppi ryömimään ja leikkimään niin ei mennyt karanneen pallon perään pimeään huoneeseen.tytöllä nyt ikää 3v7kk ja pelko on edelleen hyvin vahva.kotona pitää olla valot joka huoneessa eikä halua illalla pimeällä olla ulkona.luulen että pelko on tullut ihan itsesästään ilman että yövalolla olis jotain tekemistä.
 
Meillä on ollu säädettävä himmennysvalo öisin molemmilla lapsilla. Lähinnä siksi, että näkee itsekin huoneessa, jos yölla tarvii vaihtaa vaippaa tms. Edelleen ollu pieni valo, kun nukkuvat samassa huoneessa, ikää lapsilla 4 v ja 1 v 7 kk.

Esikoinen siis nyt 4 v, eikä pelkää pimeää, päinvastoin menee mielellään pimeään huoneeseen, ottaa taskulampun ja leikkii sillä, tai sitten menee pimeään metsästämään muka jotain eläimiä.
Lapsen kanssa voi mennä myös itse pimeään huoneeseen, huomaa ettei siellä ole pelättävää, usein aikuisetkin voivat pelätä pimeää, asumme maalla ja täällä oli kaamosaikana tosi pimeää ulkona, ei ole katuvaloja kuin muutama.

Mielikuvitus tekee joskus pelkoja, pelkäävät milloin mitäkin.
 
Meillä se ainakin tuli itsestään. Tai siis ei pimeänpelko vaan lähinnä sitä, että 4v halusi yövalon. Pimeänpelkoa tuli pikkasen sen jälkeen kun Kaapossa ja Paulissa käsiteltiin aihetta, hoksasi siitä hirviöt yms. mitä pimeässä voisi olla.
 
Olen kyllä aina sanonut, ettei pimeässä ole mitään pelättävää, kai se on vähän lohduttanut. Tykkään portaattomasti säädetysta yövalosta, on tosi himmeä, kun vaan vähän päällä.
 
meillä alkoi pimeänpelko 2,5 vuotiaana siitä kun kuuli muiden lasten pihuvan kummituksista. Päiväkodissa (aloitti hoidon 2v.3kk) leikittiin karhu nukkuu leikkiä, se pelotti poikaa. Nyt pelkää että pimeässä on kummituksia tai karhuja. Siis yhdistän pimeän pelon kyllä mielikuvituksen kehittymiseen... yövaloja meillä ei ole koskaan ollut tai muutenkaan ei ole vältelty pimeää.
 

Similar threads

Yhteistyössä