pikkukakkonen saapui, kuinka kauan kestää "tottua uuteen perheeseen?"

[kahden äiti]

Uutenavuotena synnytin ihanan pienen tytön, kovasti odotetun, perheeseemme johon kuului ennestään minä, mies ja esikoinen 1v4kk. Esikko on ottanut vauvan ihan mainiosti vastaan, oli vaan kovin kipeä just kun oltiin osastolla, ja sen takia oltiin päivä ylimääräistäkin sairaalassa, mulle eka kerta olla 3 päivää erossa esikoisesta ja varsinkin kun oli kovassa kuumeessa ja reppana enkä päässyt hänen hoitoon osallistumaan, oli paikka kova.
Nyt on kuitenkin terve, ollaan vauvan kanssa kotona ja totutellaan uuteen elämään-- vauva nukkuu suurimmaksi osaksi tietty, ja koska mieskin on isyyslomalla, on kaikki mennyt ihan mainiosti.

Onkohan mulla joku pieni baby blues tai jotain, koska oon kovin itkuinen, ja musta tuntuu että olen jotenkin "hylännyt" esikoisen, vaikka olen/ ollaan annettu jopa extrasti huomiota nyt vauvan tultua, otettu mukaan vauvan "hoitoon"- kerrottu ja näytetty ja annettu hellästi koskea, otettu aina syliin tahtoessa ja muutenkin koitettu kovasti että esikoisella ei olisi yhtään hylätty olo. Mut mulla on kamalan riittämätön olo... Lähinnä silloin, kun vauva on nukkunut pitkään, ja mulla alkaa olla jo ikävä, ni tuntuu että se että ikävöin vauvaa, olis jotenki esikoiselta pois?? Kun en ajattelekaan koko aika häntä. Esikoinen meni nyt illalla kasin jälkeen nukkumaan tänään, ja melkein samantien vauva heräsi syömään, ja ilostuin kovasti ja ajattelin että "ihanaa ku pääsee olemaan nyt ihan rauhassa vauvan kanssa ja imettää"-- ja sit tuli vihanen olo itelle et miksei muka esikoinenkin saisi olla siinä...

Kuinka kauan teillä on mennyt tottua uuden vauvan tultua? Onko kellään muulla ollu syyllistä oloa siitä että nauttii vauvasta niin?

 

[v]

mulla meni vähän toisinpäin... tavallaan. oli kova ikävä esikoisen luo niin en osannut nauttia vauvasta. ikä eroa suunnileen saman verran kuin teilläkin.

 

[Emma]

Mulla oli tuollaista samanlaista, viikon kaks oli pahimmillaan ja siitä se alkoi helpottamaan.

 

[ap]

Joo itse asiassa mulla on "molemmat" tunteet vaihdellen. Välil tuntuu et esikoinen on se "ainoo oikea, ensimmäinen ja täydellinen" ja että vauva on muukalainen, mut pian onki sit taas ihan pumpulissa miten ihanaa vastasyntyneen kanssa on...
Mut "kiva" kuulla et muillaki on ollut samoja tunteita, ehkä tää tästä menee sit ohi ja perhedynamiikka alkaa taas pelata...

 

[juu]

kolmen lapsen äitnä uskon että käyt nyt läpi niitä tunteita mitä äitiys nyt kahden kanssa on. En voi sanoa, että kaikilla mutta hyvin monella muullakin äidillä on tämä asia mennyt näin. Ja aika pian opit siihen ns. uuteen elämään. Mulla meni muutama viikko. Sanoin sairaalassa synnytyksen jälkeen että lähden heti kun mahdollista; ei täällä ruveta nyt makoileen kun toinen lapsi odottaa kotia.

 

[=)]

Sanoisinko että isyysloman loputtua sä alat tottumaan siihen uuteen tilanteeseen Meillä lapsilla vuosi ikäeroa ja se kolme viikkoa mitä mies oli kotona oli kyllä semmosta totuttelua että voi morjens Mutta kyllä se alkaa siitä sitte suttaantua :heart:

 

[Poikien äiti]

Ihan normaalia on. Meillä on ikäeroa 1v2kk ja minulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia.
Itse olin kanssa varsin itkuinen ja koin riittämättömyyden tunnetta. Mutta lienee ihan normaalia, kun on väsynyt synnytyksestä, maito nousee ja muutenkin hormoonit sekaisin.

Mulla oli ihan kamala ikävä esikoista, mutta en kuitenkaan kotona osannut viettää aikaa hänen kanssaan ja turvautuikin kovasti isäänsä. Tunsin oloni hyljätyksi. Kuitenkin olin niin kovin kiinni vauvassa, joka oli niin viaton, pieni ja avuton.
Murehdin sitä, etten itse ollut tarpeeksi esikoisen kanssa ja toisaalta sitä, että isä tuntui taas olevan liikaa esikoisen kanssa eikä huomioinut pikkuista ollenkaan. Mikään ei ollut hyvä.

Mutta tosiaan pienempi on nyt 2,5kk ja täällä on mennyt kaikki kivasti.
Onneksi se oma mieliala tasoittuu, kunhan vähän aikaa kuluu.

Tsemppiä sinne ja nauti uudesta nelihenkisestä perheestäsi!

 

[ap]

Kamalasti kiitos kaikille vastauksista!