Pikku riita piristää parisuhdetta :)

["hih"]

Aika uskomatonta, mutta totta meidän tapauksessa ainakin. Pitkä yli 15v parisuhde jo yhdessä ja hyvin tasaisia luonteita olemme molemmat. Meillä ei koskaan riidellä raivoamalla ja aika vähässä riidat muutoinkin on. Erimielisyyksiä tietty on, mutta niistä edetään mökötys/valitus/muutama tiukempi sana- linjalla.

Nyt sitten joulun jälkeen pitkästä aikaa riideltiin niin, että molemmat lopulta itkivät. Syy oli todella mitätön, lähinnä kai purkautui pikkulapsiperheen yleinen väsymys. Mutta se tunnekuohu, mikä molemmille tuli sen jälkeen, kun sovittiin! Ei olla aikoihin rakasteltu näin paljon, ollaan toisissamme kiinni, kuin teinit aina kun tilaisuus koittaa. Ihanaa pikkutuhmaa kuiskuttelua salaa lapsilta.... mä olen niin onnellinen nyt! Miten voi aina vaan rakastua uudelleen samaan mieheen? Rakastan häntä kovin paljon toki aina, mutta ihana rakkauden ryöppy syntyi tästä riidasta.

Eipä tällä aloituksella mitään erityistä tarkoitusta ole, kunhan ihmettelen, että näin voi käydä riidan seurauksena.

 

[Happygirl-91]

no se on totta. Kaikesta, ihan kaikesta pitää pystyä kysymään, keskustelemaan ja avautumaan ja riidat kuuluu elämään. Mun mies ei vieläkään voi käsittää miten multa lähtee niin kova ääni kun huudan. Ekan kerran huusin sille parin kk:n seurustelun jälkeen kun hän herätti aamulla turhaan, ja se ihmetteli et miten noin kovan huudon jälkeen tyyppi voi vielä painaa pään tyynylle ja koittaa nukkua.. Tempperamentilleen ei voi mitään =D

 

[pitkässä suhteessa]

Ihanalta kuulostaa! Ollaan miehen kanssa (ens vuonna tulee 14v yhteiseloa täyteen) myös koettu toi,en muista onko ollu joku tietty riita mutta meillä oli yhdessä vaiheessa tietynlainen kyllästymis-vaihe. Varmaan sellanen kausi millon jotkut eroaa. Ei edes riidelty erikoisen paljoa (ollaan molemmat räiskyviä luonteita) mutta eipä ollu kivaa yhdessä. Sellanen puolisen vuotta meni niin että molemmat lähinnä haki tilaisuuksia olla poissa kotoa/muiden kavereiden kanssa. Sit jos oltiin koko ilta kotona molemmat niin molemmat oli silti yksin.. Ei vieläkään tiedetä/osata sanoa mikä tilanteen "katkaisi" mut sen jälkeen rakastuttiin uudelleen,yhdessäolo kiinnosti,oltiin lähes aina kiinni toisissamme.. Toinen lapsikin siitä syntyi

Itse olen sitä mieltä että jos molemmat on päästään terveitä,ei ole vakavia päihdeongelmia,väkivaltaisuutta tms niin hyvin harvoin oikea ratkaisu on ero. Pitkää parisuhdetta vois verrata lapsen kehitykseen/kasvuun: Vaiheesta toiseen. Eli välillä on tasasempaa ("helpompaa"),sit tulee taas joku _vaihe_. Niin se menee parisuhteessakin: On rakastumis-,irtautumis-,kyllästymis- ja muita vaiheita.

 

[Vaimo-Rakas]

Tämä on totta. Joku kriisi/riita/matalapaineinen vaihe usein pelkästään lujittaa suhdetta. Tuollaisessa tilanteessa kun tulee sitten puitua asioita vielä syvällisemmin, sanotaan nekin asiat jotka ovat hiertäneet. Jos vastoinkäyminen ei ole mikään maata kaatava juttu mutta aiheuttaa kuitenkin kunnon ilmanpuhdistuksen, se vain lähentää.
Meillä oli tuossa marraskuussa tilanne jossa todella jouduttiin nostamaan vanhojakin asioita pöydälle, puimaan monia asioita monelta kantilta, punnitsemaan asioita ja suhteemme tilaa. Paljon vaati työtä ja vaatii vieläkin, mutta tuo kyseinen tapaus oli sellainen että siitähän noustiin nelivedolla ylös.
Tunteita oli laidasta laitaan, mutta vahvin niistä oli rakkaus ja halu selvittää asiat. Ja ne voitettiin. Meille sattui loma juuri oikeaan aikaan joten aikaakin oli yökaudet puhua ja olla.
Huutaminen, raivoaminen ja syyttely ei johda mihinkään vaan se että voi todeta mikä on vikana itsessä, mikä on vikana toisessa ja yhdessä käydä ne asiat läpi.
Arvostan älyttömästi juuri näitä pitkiä liittoja jotka eivät ole kertakäyttökamaa. Vaan se TAHTO joka on papin edessäkin luvattu pitää kutinsa vaikka tulisi vaikeuksiakin eteen.

 

[Vaimo-Rakas]

Ja tuollaisten tilanteiden jälkimainingit ne vasta parhaita on, ns. sovintoseksi, se läheisyys, leikinlasku jo sovitusta asiasta (paras tunne kun siitä voi laskea jo nauraen leikkiä) ja se älytön teinimäinen kujeilu.