Toggle sidebar

Pikku-Kakkonen (tai kolmonen) vuodelle 2012

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hemuli 83
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Yritän malttaa olla testaamatta ennen kunnon kiertopäiviä, eli vasta ensi viikon puolivälin paikkeille pitäisi odotella. Kuukautisethan minulla olisi odotettavissa vasta ensi viikon torstaina tai perjantaina. Nyt esikoisen syntymän jälkeen mulla oli aluksi kaksi tosi pitkää kiertoa, sitten kesän mittaan sellaista 25 vrk ja nyt syksyn mittaan se on vakiintunut 28-29 vuorokaudeksi. Ennen esikoisraskautta mulla oli yleensä melko lyhyenpuoleinen kierto, mutta vaihteli jonkin verran 25-29 vrk. Useimmiten siis tuosta lyhyemmästä päästä.

Mulla oli esikoisesta ennen plussaa aika paljonkin sellaisia oireita, että "tiesin" olevani raskaana, vaikka se yllättävältä tuntuikin. Nenäverenvuotoa (ei ole ollut vuosiin muuten), nenän tukkoisuutta, tuo yhtäkkinen turvotus, sormista ja varpaista veti suonta (minulla ei ikinä vedä suonta normaalisti), hajuaisti herkistyi ja iski kauhea janontunne -- kaikki tuo siinä viikolla ennen plussaa, joten nytkin odottelen, tuleeko mitään merkkejä. Tässä tämän viikon aikanahan niitä voisi alkaa ilmaantua, jos niikseen tulee. Olen aina ollut kauhean herkkä hormoneille ja muillekin kemikaaleille, joten ehkä siksikin oletan, että reagoin tosi voimakkaasti myös HCG:n ilmestymiseen kropassani.
 
Pikaiseen nyt vain kirjoittelen, aavistukseni osuivat oikeaan. Eilen testasin kiertopäivä 33/32? negan ja tänään 34/32 tuli täti :( Uutta kierrosta sitten vaan. Mietin jo eetä pitäiskö ottaa möllerit ja greippimehut nyt käyttöön seuraavassa kierrossa. Esikoista ja kuopusta yrittäessä join greippimehua kun luin sen vahvistavan kohdun limakalvoa :D
 
Mulla dpo 8 ja aamulla vessassa paperiin tuli kirkasta, hennon vaaleanpunaista vuotoa. Eilen illalla oli maha jotenkin oudosti kipeä tai painava. Voisi kenties olla kiinnittymisvuotoa? Ainakin oli tosi jännän väristä, ihan sellaista kauniin pinkkiä tyyliin Hello Kitty. :-D

Ei auta kuin malttaa odotella ja katsella nyt vielä tilanteen kehittymistä. Kp 22 tänään siis.
 
Pahoittelut tädistä tyttöjenäipälle! Meilläkin sama tilanne, että toivoisimme toisen lapsen ennen kun kuopus täyttää kolme. Minäkin tein hullun lailla töitä sen rahan eteen, ja tässä välissä en ole tehnyt yhtä paljon töitä. Mutta ei siitäkään kannata stressata, eihän sitä kuitenkaan pysty vaikuttamaan tiettyä enempää. Mulla on nyt kp 9 ja olen pari päivää mittaillu ovista. Itse luulen että se tulee vasta myöhemmin, joskus kp 20, mutta mittailen silti. Flunssa tahtoo nyt iskeä päälle, ja olo on sen takia aika väsynyt.

Harrastan itse kestävyysurheilua. Gyne sanoi että minulla vaikuttaa liian matala rasvaprosentti tähän raskautumiseen. Olen nyt ottanut muutama kuukausi tosi kevyesti harjoittelun suhteen, ja yrittänyt syödä enemmän. Tosin en tiedä kuinka paljon pitäisi tähän raskautumiseen "satsata".. Tarkoitan sitä, että seuraava kausi lähestyy, ja pitäisikö minun alkaa satsaamaan täysillä siihen, vai ottaa kevyesti koska haluan vauvan. Mitä sitten jos en tulekaan raskaaksi? Eli pitääkö lopettaa osittain oman elämän elämisen. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Mietin myös sitä, että voihan se olla että tulisin raskaaksi vaikka treenaisin täysillä...

Toivotaan pampula että se oli sitä kiinnitysvuotoa, ja että saisit plussan pian :)
 
Ymmärrän Liitäjä kyllä mistä puhut! Itse en ole toisen lapsen saatuani käynyt töissä ollenkaan ja nyt on vaakakupissa joko vauva ennen kuin kuopus täyttää kolme tai sitten jos en tule raskaaksi ajoissa niin töihinpaluu, eli koko vauvahaave pitää työntää sivuun muutamaksi vuodeksi :/ En halua tässä välissä palata töihin ja totuttaa lapsia päivähoitoon "turhaan" jos tulenkin raskaaksi ja jään syksyllä/talvella äitiyslomalle, mutta mitä pidempään tässä kestää niin sitä pidempään joudumme kitkuttelemaan pienillä tuilla ja yhden ihmisen tuloilla. Äitiyspäivärähä toisi tähän helpotusta sitten aikanaan. Väkisinkin sitä miettii että odotanko turhaan, elämmekö turhaan tiukoilla, olisiko järkevämpää palata kuitenkin nyt töihin ja mitä jos en raskaudukaan niin kaikki tämä sitkuttelu on ollut "turhaa". Kuitenkin ajattelen että tämä on minulle ja etenkin lapsille arvokasta aikaa kun saadaan olla kotona eikä pahempaa kiirettä ole minnekään, meillä on oma rytmi jonka mukaan mennään ja josta voidaan välillä myös vähän joustaa :) JA jos nyt ei onnistu niin kyllä haluan silti sen kolmannen lapsen joskus vielä, toivottavasti se tapahtuisi vaan pian :)
Ja pampulalle tsemppiä :)
 
Se siitä mun kärsivällisyydestä ja maltista sitten. Luoja ties mikä sai mut tekemään tänään (kp 23, dpo 8 tai 9) testin ja vielä iltapäivällä niin että olin edellisen kerran käynyt pissalla puolitoista tuntia sitten... ja hennon hento plussa tuli SILTI! Iik.

Nyt vaan odotellaan ainaskin sunnuntaihin, vahvistuuko ja sitten tietysti sitä, että pysyykö myös kyydissä. Uhhuh. Onneksi voi tänne kertoa, kun on niin kova hinku saada kertoa jollekin mutta ei IRL vielä viitsi. Kun vielä nolottaa tämä oma malttamattomuus.
 
Vau! Varovaiset onnittelut Pampula ja tarrasukkia matkaan :) Itsekin oon ollu aina hätäinen testaamaan, ja kakkosesta testi näyttikin tosi ajoissa ensin haamua (aika selvää kuitenkin) ja sitten plussaa. Nytkin olen testaillut tosi tosi ajoissa ja pettynyt vaan :/ nyt on testit loppu kotoa enkä aio niitä tilata lisää vaan yritän odotella seuraavan kierron ihan rauhassa ja haen testin apteekista vasta jos tulee selviä oireita :D vakuuttavasti vannon mutta eihän sitä taas koskaan tiedä.. Mukava lukea vaihteeksi tuollaisia uutisia vaikka pienen kateuden piston tunnenkin.. :)
 
Taisin nuolaista ennen kuin tipahtaa. Testi oli siis Clearblue Plus ja näyttäisi siltä, että tuo mulle tullut pystyviiva on just sellainen hämäysviiva, joka siihen nettikeskustelujen mukaan usein tulee, vaikka oikeasti tulos on nega. Viiva siis ilmestyi kyllä heti, mutta on ohut. Plaah. :-(
 
Pampula älä vielä kuitenkaan pety :) testasit niin ajoissa että hyvin voit saada vielä sen plussan, oottelet vaan muutaman päivän ja testaan jollain toisella testillä.. Toivotaan :)
 
Heips hetkeen teille,täällä on ollu monenlaista tapahtumaa ettei oo muka kerinny kirjottaan. Täti on nyt kylässä ja lisäksi oon tiukalla paastolla,vauva haaveita ei oo unohdettu vaikka sainkin todella tärkeän opiskelupaikan.. Tuossa hetken jo mietittiin että pitäiskö siirtää 3 vuodella että saisin koulun läpi ensin.. No jaksaako sitä sitte enää kun nuorimmainen on jo 6? Mitä mieltä ootte? Eiköhän niitä opiskeluja saa nykyään rukattua elämäntilanteen mukaan. Koulu sais kyllä sitte odottaa välivuoden.. Niin siis mikäli vauva nyt tässä 3v sisällä syntyis. Ja se opiskelu paikka on tosi tärkeä, saisin sen jälkeen sitte heti vakituisen työn, unelma ammatti vielä. Nyt olen tehnyt pääasiassa pätkää. Joko teistä muuten joku on plussannut?
 
Liittyisin seuraanne... Eli meillä on 2v tyttö ja nyt ollaan mietitty että pitäisikö sitä toista alkaa yrittää (kun ei kuitenkaan tiedä koska onnistuu). Meillä kanssa mielessä toi 3v ja kela tuet. Esikoinen on hoidossa ja minä töissä ja opiskelen mutta tulot murto-osa siitä mitä ennen äitiyslomaa. Laskin että huhtikuussa viimeistään pitäisi raskautua. Aika tiukka aikataulu siis. En tiedä mitä tehdään jos ei siihen onnistu. Toisena asiana painaa minun opiskeluni. Syksyllä olisi tarkoitus alkaa kirjoittaa gradua. Jos onnistun valmistumaan niin sitten haluan kyllä työn enkä varmisti tuli jäämään kotiin hetkeksi (ikää kuitenkin jo on kun olen kaikkea mahdollista tehnyt ja viimeeksi raskaus / kotona olo viivytti opiskeluja 1,5v). Ja sitten on ikä kysymys edessä..ei ehkä niinkään minulla mutta mieheni on vanhempi ja tidän että hän ei halua olla "vanha" isä). Raskaus alkoi viimeeksi tokalla kierrolla (ekalla oli kemiallinen).

Minua itseäni ahdistaa ehkä eniten ajatus synnytyksestä ja vauva ajasta. Voi kuulostaa kamalalta mutta mitä isompi tyttäreni on sitä ihanampi hän on. en kaipaa vauva aikaa yhtään enlä ole ikinä halunnut edes vauvaa vaan lapsen. Myös synnytys oli henkisesti aika järkyttävä kokemus ja siitä ehkä seurasi tunteeni sen jälkeisestä ajasta. Tavallaan haluaisin kokea kaiken uudelleen senkin takia että ehkä kaikki voisi nyt mennä paremmin.

Pampulalle: mä en ikinä saanut clearbluella muuta kun ohuen viivan ja raskaana kuitenkin oltiin.


Minkä ikäisiä teidän muiden lapset on?
 
Moikka melkein-kaima. :-)

Alkuperäinen kirjoittaja Pampula84:
Minua itseäni ahdistaa ehkä eniten ajatus synnytyksestä ja vauva ajasta. Voi kuulostaa kamalalta mutta mitä isompi tyttäreni on sitä ihanampi hän on. en kaipaa vauva aikaa yhtään enlä ole ikinä halunnut edes vauvaa vaan lapsen.
Pampulalle: mä en ikinä saanut clearbluella muuta kun ohuen viivan ja raskaana kuitenkin oltiin.


Minkä ikäisiä teidän muiden lapset on?
Click to expand...

Meillä on esikoinen nyt vuoden ja 3 kuukautta ja mullahan on siis "kiire" myös mun iän (pari kuukautta nelikymppisiin) takia. Mulla on ollut vähän samanlaisia ajatuksia vaikka kyllä vauva-ajasta tykkäsinkin, mutta meillä esikoinen nukkui todella katkonaisesti kolmen kuukauden ikäisestä yhdeksänkuiseksi, mikä mua hieman hirvittää. Sain tuona aikana yhden kerran yli viisi tuntia putkeen unta ja kaksi tai kolme kertaa kolme tuntia, muuten herättiin tunnin tai kahden välein rinnalle. Esikoisen kanssa kun kuitenkin muuten sai löhötä silloin kun hän oli vauva, mutta jos saadaan toinen, on sitten jaksettava olla esikoisen kanssa. Samoin raskausaika oli minusta ihanaa, mutta muistan sen järkyttävän väsymyksen, ja välillä mietityttää, että mitenhän sen jaksaa kun ja jos ei saakaan enää samalla tavalla vain istua sohvannurkassa miehen passattavana toisella kierroksella.

Tein tänä aamuna aamuvirtsasta Predictorin testin ja negahan se oli. Ei se ollut yllätys, koska eilen illalla alkoivat aivan järkyttävät kuukautiskivut. Jouduin huutamaan miehen jatkamaan esikoisen iltapesua, kun kivun takia alkoi heikottaa ja ryntäsin toiseen vessaan -- kipukohtaus oli niin kova, että oksennuskin tuli. Vuoto ei kuitenkaan ole vielä alkanut, mutta kirjoitin miehelle ostoslistaan siteitä, kun kauppaan lähti. Ei kai sitten muuta kuin seuraavaa kierrosta putkeen. Nyt olisi tullut lasketuksi ajaksi melkein sama kuin esikoisella eli aika tarkkaan kaksi vuotta ikäeroa... Mies nauroi mulle eilen, että hän ei osaa ajatella noin pitkälle aina. :-D
 
Viimeksi muokattu:
Harmi jos nyt menkat alkavat...

Toivottavasti kivut vähenevät. Mulla kuukautiskivut vähenivät huomattavasti synnytyksen myötä (aikaisemmin oksentelin yms) mutta nyt kivun sietokyky on ihan olematon. Kun vähänkin nipistää on pakko ottaa särkylääkettä tai kaikkien päivä menee pilalle :)


Meilläkään ei mies osaa laskea... :) Kuulemma sellainen 3v olisi aika hyvä ikäero mutta oli ihan shokissa kun kerroin että jos siihen tähdätään niin pitäisi aloittaa tekemään asian eteen jotain...
 
Minä toivoin että kävisi niin kuin luvataan, että synnytyksen jälkeen kivut hellittävät, mutta katin kontit. Ihan yhtä kipeä olen kerran kuussa kuin ennenkin. :-(

Olen kyllä miettinyt tuotakin että olenko myös tullut herkemmäksi. Voi hyvin olla.

Nyt ne kivutkin sitten lopahtivat eikä vuoto ole alkanut. Ärsyttää, kun nyt sitten vaan toivoisi, että alkaisi uusi kierto niin pääsisi taas aloittamaan "puhtaalta pöydältä". Viides yrityskierto nyt sitten edessä. Ehdin näillä näkymin täyttää 40 ilman tietoa toisesta lapsesta, jos sellaista on tulossakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pampula:
Minä toivoin että kävisi niin kuin luvataan, että synnytyksen jälkeen kivut hellittävät, mutta katin kontit. Ihan yhtä kipeä olen kerran kuussa kuin ennenkin. :-(

Olen kyllä miettinyt tuotakin että olenko myös tullut herkemmäksi. Voi hyvin olla.

Nyt ne kivutkin sitten lopahtivat eikä vuoto ole alkanut. Ärsyttää, kun nyt sitten vaan toivoisi, että alkaisi uusi kierto niin pääsisi taas aloittamaan "puhtaalta pöydältä". Viides yrityskierto nyt sitten edessä. Ehdin näillä näkymin täyttää 40 ilman tietoa toisesta lapsesta, jos sellaista on tulossakaan.
Click to expand...


Mulla oli viime kierto just tollainen että oli vähän kipuja ja sitten pientä tuhrua ja sit taas ei mitään. Lopulta alkoi sitten 4 päivää myöhässä.

Odottelu on kyllä yrityksen ärsyttävin asia. Ekan kanssa sitä jaksoi jännittää päiviä ja ties mitä mutta nyt ei. Musta on varmaan tullut aika kärsimätön. Kun on juttelut toisen lapsen saaneille niin kyllä siinä kuulemma on aika iso ero esikoiseen verrattuna. ei lepoa, löhöilyä tai erityiskohtelua mieheltä. Eikä "tekemisessä" kuulemma ole romantiikkaa vaan ajatuksella "pakko tehdä se lapsi nyt".

Mua ahdistaa jo etukäteen töissä kertominenkin kun asia tuskin toisen kohdalla kestää kauaa piilossa ja nyt olen vielä töissä pienessä tiimissä jossa muut miehiä ja yksi vielä elää villiä nuoruutta. Viimeeksi oli ainut lapseton nainen tiimissä. Tosi fiksua ahdistua asioista kuukausia (vuosia) etukäteen :)

Näin maanantaina työmotivaatio näyttää olevan hukassa..
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Pampula84:
Mulla oli viime kierto just tollainen että oli vähän kipuja ja sitten pientä tuhrua ja sit taas ei mitään. Lopulta alkoi sitten 4 päivää myöhässä.

Odottelu on kyllä yrityksen ärsyttävin asia. Ekan kanssa sitä jaksoi jännittää päiviä ja ties mitä mutta nyt ei. Musta on varmaan tullut aika kärsimätön. Kun on juttelut toisen lapsen saaneille niin kyllä siinä kuulemma on aika iso ero esikoiseen verrattuna. ei lepoa, löhöilyä tai erityiskohtelua mieheltä. Eikä "tekemisessä" kuulemma ole romantiikkaa vaan ajatuksella "pakko tehdä se lapsi nyt".

Mua ahdistaa jo etukäteen töissä kertominenkin kun asia tuskin toisen kohdalla kestää kauaa piilossa ja nyt olen vielä töissä pienessä tiimissä jossa muut miehiä ja yksi vielä elää villiä nuoruutta. Viimeeksi oli ainut lapseton nainen tiimissä. Tosi fiksua ahdistua asioista kuukausia (vuosia) etukäteen :)

Näin maanantaina työmotivaatio näyttää olevan hukassa..
Click to expand...

Heh, mulla vapaapäivä. Esikoinen nukkuu päikkäreitä nyt.

Mulla vielä se juttu, että esikoistahan aloin odottaa heti. En ehtinyt edes miettiä mitään ovulaation ajoituksia tai kiertopäivien laskemisia, kun raskaustesti näytti plussaa. Kierukan pois ottamisesta meni alle kuukausi positiiviseen raskaustestiin. Siksi tämä nyt tuntuu jotenkin ehkä pahemmalta kuin oikeasti onkaan. Pelottaa, että näinkö nyt kahdessa vuodessa hedelmällisyyteni on romahtanut tai haihtunut kokonaan, paniko tuo esikoisraskaus ja pitkä imetys koneen köhimään, onko mulla nyt sitten jo liikaa ikää jne. Järki tietysti sanoo, ettei tämä neljä (vielä kaiken lisäksi oikeastaan vasta kolme, koska eka kuussa herättiin toimimaan aika myöhään) kuukautta yritystä ole vielä yhtään paha, mutta...

Minä voin kyllä sanoa, että toisen lapsen yrityspäätös teki meillä hyvää parisuhteen hoidolle vällyjen alla. Siinä oli se pitkä valvomiskausi takana, joten enpä ollut kauheasti jaksanut vaimona aviollisia velvollisuuksiani miettiä (eikä mies onneksi painostanut), eli ihan suoranaista taukoa oli kertynyt -- tunnustan -- kuukausiakin... mutta kun sitten syksyllä saatiin hanat auki tän toinen lapsi -projektin yllyttämänä, on se tuntunut ihan kivalta noin muutenkin. :-)

Se hyvä puoli tässä on, että näissä yritysketjuissa on harvinaisen hieno tsemppi päällä naisten kesken. Tällaista kannustavaa yhteishenkeä toivoisi muissakin elämäntilanteissa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Pampula:
Heh, mulla vapaapäivä. Esikoinen nukkuu päikkäreitä nyt.

Mulla vielä se juttu, että esikoistahan aloin odottaa heti. En ehtinyt edes miettiä mitään ovulaation ajoituksia tai kiertopäivien laskemisia, kun raskaustesti näytti plussaa. Kierukan pois ottamisesta meni alle kuukausi positiiviseen raskaustestiin. Siksi tämä nyt tuntuu jotenkin ehkä pahemmalta kuin oikeasti onkaan. Pelottaa, että näinkö nyt kahdessa vuodessa hedelmällisyyteni on romahtanut tai haihtunut kokonaan, paniko tuo esikoisraskaus ja pitkä imetys koneen köhimään, onko mulla nyt sitten jo liikaa ikää jne. Järki tietysti sanoo, ettei tämä neljä (vielä kaiken lisäksi oikeastaan vasta kolme, koska eka kuussa herättiin toimimaan aika myöhään) kuukautta yritystä ole vielä yhtään paha, mutta...

Minä voin kyllä sanoa, että toisen lapsen yrityspäätös teki meillä hyvää parisuhteen hoidolle vällyjen alla. Siinä oli se pitkä valvomiskausi takana, joten enpä ollut kauheasti jaksanut vaimona aviollisia velvollisuuksiani miettiä (eikä mies onneksi painostanut), eli ihan suoranaista taukoa oli kertynyt -- tunnustan -- kuukausiakin... mutta kun sitten syksyllä saatiin hanat auki tän toinen lapsi -projektin yllyttämänä, on se tuntunut ihan kivalta noin muutenkin. :-)

Se hyvä puoli tässä on, että näissä yritysketjuissa on harvinaisen hieno tsemppi päällä naisten kesken. Tällaista kannustavaa yhteishenkeä toivoisi muissakin elämäntilanteissa.
Click to expand...


Toi on kyllä totta että yrityspäätös piristää makkari puuhia kummasti. :) Täälläkin oli kertynyt tuota taukoa... Meillä oli kyllä valvomiset jo selätetty (oli kyllä kauheeta kun ei saanut nukkua).

Pitäisi osata vaan olla ajattelematta asiaa ja sitten yhtäkkiä muistaa että menkat onkin jo x viikkoa myöhässä. Mä ostin silloin esikoisen aikaan sen sylki ovis testin kun kuulosti jotenkin niin hassulta enkä uskonut että se voi oikeasti toimia. Musta oli jotenkin hauska seurata niitä tuloksia joten enköhän mä sen kohta kaiva esiin taas ihan huviksi :) Mun hermoja helpottaa aina jos voi tehdä jotain asian eteen..piirrellä taulukoita yms.

Tuskin hedelmällisyydelle on mitään radikaalia parin vuoden sisällä tapahtunut. Se on vaan niin tuuria että tärppääkö vai ei. Yksi tuttu sai esikoisen 41-v, toisen 43-v ja sitten tuli vahinko vauva kun hän oli melkein 48. Että näin...

Musta on hauskaa jakaa omia hölmöjä ajatuksia muiden kanssa ja on niin kiva huomata ettei ehkä ole ihan yksi niiden kanssa

Se on kyllä totta että harvoin naiset on näin ystävällisiä toisiaan kohtaan..
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Pampula84:
Toi on kyllä totta että yrityspäätös piristää makkari puuhia kummasti. :) Täälläkin oli kertynyt tuota taukoa... Meillä oli kyllä valvomiset jo selätetty (oli kyllä kauheeta kun ei saanut nukkua).

Pitäisi osata vaan olla ajattelematta asiaa ja sitten yhtäkkiä muistaa että menkat onkin jo x viikkoa myöhässä. Mä ostin silloin esikoisen aikaan sen sylki ovis testin kun kuulosti jotenkin niin hassulta enkä uskonut että se voi oikeasti toimia. Musta oli jotenkin hauska seurata niitä tuloksia joten enköhän mä sen kohta kaiva esiin taas ihan huviksi :) Mun hermoja helpottaa aina jos voi tehdä jotain asian eteen..piirrellä taulukoita yms.

Tuskin hedelmällisyydelle on mitään radikaalia parin vuoden sisällä tapahtunut. Se on vaan niin tuuria että tärppääkö vai ei. Yksi tuttu sai esikoisen 41-v, toisen 43-v ja sitten tuli vahinko vauva kun hän oli melkein 48. Että näin...

Musta on hauskaa jakaa omia hölmöjä ajatuksia muiden kanssa ja on niin kiva huomata ettei ehkä ole ihan yksi niiden kanssa

Se on kyllä totta että harvoin naiset on näin ystävällisiä toisiaan kohtaan..
Click to expand...

Hih, olen ihan samanlainen tuossa suhteessa, että tuntuu, että tarvii saada tehdä jotain konkreettista asialle. Just vaikka noita ovulaatiotestejä ja piirrellä kaavioita tai laskea päiviä. Kolikon kääntöpuolena on sitten se, että tulee kärsimättömäksi ja haluaa nähdä tuloksiakin. Yritän ajatella, että kuluuhan aika tosi nopeasti oikeasti eikä se nyt ole hidastunut. Kun vaan saa ajatukset muualle... pitäiskö meidänkin alkaa puhua jostain muusta ihan diipadaapaa täälläkin, ettei olisi koko ajan mielessä tämä yritys. :-D

Lisäksi tajusin vasta tossa äsken kirjoittaessa, että edellinen kiertokin taisi mennä "ohi" aika rankasta syystä (joka on ollut sen verran iso juttu, että tunnun hölmösti välillä ikään kuin unohtavan sen). Nimittäin minun äitini kuoli marraskuun lopussa ja hautajaiset olivat juuri ovulointiviikonloppuna. Eipä siinä nyt tietenkään sitten ollut kauheasti tällaiset mielessä, kun matkustettiin miehen kanssa toiselle puolelle Suomea... :-( Toisin sanoen voisin ajatella senkin vähän lohdullisena, ettei tässä nyt ole niin kauheasti oikeastaan vielä tosissaan tuloksettomasti yritetty. Olin vähän ehtinyt toivoa, että äiti ehtisi saada tiedon meidän toisesta lapsesta, mutta niin ei sitten käynyt. Olen kuitenkin ikionnellinen, että äiti ehti nähdä tuon meidän esikoisen monta kertaa.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä on esikoinen 2v 2kk. Eli aika kiire on että ehtisi tuohon 3 vuoden väliin.
Niin, tämä odottaminen on aika vaikeeta kun sitä ei vain voi hallita, ja ajattelen ettei ehkä elämääkään pysty tiettyä enempää hallitsemaan. Jotenkin kun olen tässä miettinyt, niin en usko että liikaa kannattaa ohjata elämää mahdollisen lapsen saannin mukaan. Tarkoitan siis että uskon että kannattaa elää täysillä ja tehdä mitä haluaa, ja sitten jos se lapsi tulee, niin se on vain positiivinen asia ja kyllä asiat järjestyy. Pahempi on ehkä se että jättää tekemättä asioita (työ, opiskelu ym) sen takia että odottaa. Silloin odottamisesta tulee vielä vaikeampaa.
Kannustaisin sinua Ruusunen ottamaan sen opiskelupaikan vastaan! Itse olen opiskellut siitä lähtien kun vauva oli n. 9kk. Onhan se ollut tosi haastavaa, ja aika hidasta, mutta olen voinut suunnitella opiskeluni joustavasti, ja lapsi on ollut puolipäiväisesti hoidosta 1.5v asti. Nyt minun pitäisi kirjoittaa gradu... Aika haastavaa kyllä. Itse olen ajatellut että hydynnän tämän ajan opiskeluun, että sitten kun lapsi/ lapset ovat isoja ja menen kokopäiväisesti töihin niin minulla on hyvät paperit :)
Me siis toivoisimme jopa kolme tai neljä lasta... Mutta ensin tämä kakkonen :)

Mutta minulla on ihan sama ajatus vauva-ajasta. Mietin monesti että miten me selvitää kahden kanssa, kun välillä on haastavaa yhden terveen ja helpon lapsen kanssa :)
 
Vielä sekin, että minunkin äitini oli aika myöhään vielä liikkellä lastenteossa: minä synnyin samana vuonna kun äiti täytti 49... eli ehkä siinä mielessä on vielä hyvinkin toivoa. (Äiti oli nyt kuollessaan siis 88-vuotias.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pampula:
Vielä sekin, että minunkin äitini oli aika myöhään vielä liikkellä lastenteossa: minä synnyin samana vuonna kun äiti täytti 49... eli ehkä siinä mielessä on vielä hyvinkin toivoa. (Äiti oli nyt kuollessaan siis 88-vuotias.)
Click to expand...


Pahoittelut äitisi kuolemasta. Hän saavutti kunnioitettavan iän. Sinä viikonloppuna oli kyllä varmasti muut asiat mielessä..

Nyt vaan kaikki ajattelemaan muita asioita kun raskautta..silloinhan se kuitenkin tapahtuu kun sitä ei odota yhtään..
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa toisellekin Pampulalle.:)

Mä oon nyt jotenkin jumittunut siihen mielentilaan että tässä menee vielä pitkään. Nytkin meni ovisaika tautien lomassa, menkat alkaa siis nyt perjantaina (tuppaavat olemaan täsmälliset)..eli ootellaan taas jo seuraavaa ovista tässä. Puuh.

Joten sit ei nyt just jotenkin jaksa yhtään olla innostunut.

Kaveri kävi juuri ekassa neuvolassa, tunnen kateuden piston.

Mulla on tyttö jo 3-vuotias ja olen ollut rielun vuoden työelämässäkin, että ei oo sellaisia rajoja.
Ompahan sitten paremmat äitiysrahat kuin ekan kohdalla, kun on tässä vaihtunut työ jne.

Mutta..vähän apea olo tän jutun kanssa.:/
 
Meillä tytöt 6 ja 2v, olenkin ottanut opiskelu paikan jo vastaan,vauva saa tulla jos tulee. Täytyy vaan sitte siirtää valmistumista! Kiitän neuvoista! Älkää tytöt synkiskelkö, kyllä mä uskon että me kaikki tässä ketjussa plussataan ennemmin tai myöhemmin! Oli muuten niin erilaista tämä toinen raskaus, juuri siksikin kun esikoinen täytti juuri 3 kun tulin raskaaksi,väsymyksen keskellä sitä sitten hoitaa vanhempaa ja tekee muut työt päälle kun mies on pitkää päivää töissä mutta aina sitä selviää,hyvin se menee vaikka raskasta olikin! Plussatuulia kaikille!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa