Olen kokenut sitomisen monet kerrat. Ei mulla tule pakokauhua, kun luotan toiseen täysin, ja tiedän, että mitä ikinä hän tekeekin, lopettaa sanasta. Meillä ei muuten piiskata niin kovaa, että itku tulisi. Sen verran, että pylly punoittaa ja kyllähän se joka isku tuntuu, muttei tosiaan niin kovaa, että itkemään alkaisin. Se olisi jo minulle liikaa.
Pimpille hän ei ole koskaan lyönyt kuin kokeilevasti, eli lähinnä sipaisten. En tiedä, kestäisinkö sinne edes kovaa iskua, mutta ajatus siitäkin kiihottaa.
Olen myös sitonut mieheni, ja työntänyt dildoni hänen anukseensa. Tosin toiste en tee sitä, minusta näky oli lähinnä koominen, siitä oli eroottisuus kaukana, siis minun silmissäni ja minun mielestäni, eikä hänelläkään mitään sitä vastaan ole, että se olen minä, joka sidotaan. Tosin mahdollisuudet tällaiseen ovat lapsiperheessä aika vähäiset.
En minäkään pitäisi ""tasa-arvoseksistä"" lainkaan. Joskus kaipaan normaalia rakastelua ja jopa lähetyssaarnaaja-asentoa, mutta vähän aikaa kun sitä jatkuu, lähinnä pitkästyn ja pyydän rajumpaa panoa. Hoidetaan sitten se rakastamisen puoli hellittelyin, sanoin ja muunlaisin teoin, mutta naidaan rajusti.