pihtarimies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja morsian
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos sinusta olennaista seksissä on halu tuottaa toiselle nautintoa, niin olet hyvin epäitsekäs mies. Sinulle siis ainoa motivaatio seksiin on, että haluat vaimosi nauttivan. Ja sinulla on vieläpä sellainen fysiologia, että vain tämä halu riittää saamaan aikaan ja ylläpitämään erektion. Orgasminkin saat varmaan vain sen vuoksi, että se on vaimosi nautinnon kannalta olennaista.

Mutta entäpä jos vaimosi kaipuu seksin vastaanottamiseen on vähäisempi, kuin intosi tuottaa hänelle nautintoa. Tai jos hän nauttisi enemmän ja kokisi suurempaa läheisyyttä, jos osoittaisit rakkauttasi muulla tavoin. Johtuisiko mahdollinen turhautumisesi todellakin vain siitä, että vaimo jää ikäänkuin ymmärtämättömyyttään vaille jotakin hirmuisen hyvää vai olisiko mukana ihan pikkuisen ärtymystä siitä, että oma nautintosi jää saamatta?

Tuon kategorisen väitteesi parisuhteen kuolemisesta seksin täydelliseen puuttumiseen voin omalla kokemuksellani osoittaa vääräksi. Ainakaan se ei ole universaali ja yleispätevä sääntö.
 
Naisena epäilen miesnäkökulman avioliittoa niin tasapainoiseksi ja onnelliseksi kuin hän sanoo sen olevan. Kun vaimo pitkässä avioliitossa miestään rakastaa ja läheisyyttä on, henkistä ja kai myös fyysistä, rakastelu ei voi olla pelkkää työsuoritusta. Eikö haluttomankin naisen otteissa näy silloin rakkaus miestä kohtaan ja halu tuottaa mielihyvää? Jos mies suurine egoineen ei vastaanota sitä tai halua rakastella, taitaa seksittömyys olla molempien toive. No kas, puhuin itseni pussiin, kyseessähän on onnellinen toveriliitto! ;)
 
Hyvä ""mies""näkökulma. Olemme jo kuulleet säälittävän parisuhdeirvikuvasi tarinan. Ei tarvitse toistaa eikä kaupata moista surkeutta muille. Tumputa vaan ihan kaikessa rauhassa kotonasi.
 
""Säälittävä parisuhdeirvikuva"" on sentään kestänyt yli 30 vuotta. Tuottanut kolme fiksua, elämässään menestyvää aikuista lasta ja taloudellisesti lopulta suht. turvatun tilanteen.
Huonomminkin voisi elämässä käydä.
 
mukava kuulla että teillä on onnistunut avioliitto ja lapset ovat onnistuneet elämässään. Se on tärkeintä että perhe on onnellinen, ja sitä minäkin haluan tulevaisuudessa. Jatkakaa elämäänne ja pitäkää toisistanne huolta, ja kaikille (myös itselleni) muistutan että parisuhteen eteen on muistettava tehdä töitä.
 
Tottahan toki olen itsekäs, jos haluan tuottaa naiselleni nautintoa ja omat haluni ovat hänen haluamisestaan riippuvaiset. Siksi olen opetellut kaikkin mahdolliset kontit, jolla saisin hänet eniten nauttimaan rakastelusta. Kysympä vaan, kuinka monen naisen mielestä tämä on huonoa itsekkyyttä??

Ja pitäsi Miesnäkökulman tietää, että naisen haluaminen vaatii mieheltä huomioimista ja rakkaudenosoituksia kaiken aikaa. Sängyssä tapahtuva toiminta on vain kaiken tämän jatke ja luonnollinen kliimaksi. - Vai onko Miesnäkökulma unohtanutkin juuri tämän ja saanut kärsiä puutetta juuri siksi??
 
Minä en oikein ymmärrä miksi Miesnäkökulma haluaa alituiseen korostaa näissä ""pihtaus-keskusteluissa"" tätä miten hänellä ja vaimollaan yhteiselo on sujunut hyvin seksin puutteesta huolimatta. Se on hyvä heille, mutta mitä apuja se tarjoaa näille alkuperäisen kaltaisille jotka oikeasti haluavat osoittaa rakkautta ja läheisyyttä suhteessaan niinkin luonnollisen ja ihanan asian kuin seksin kautta? Ja näitä on, epäilisin, suurin osa väestöstä.

Kyllä, sen voi kertoa että ilman seksiäkin pärjää. No jokainen voi tietysti sen itsekin päätellä ja tulla silti siihen lopputulokseen että seksi on tärkeä ja lähentävä osatekijä suhteessa mitä ilman ei haluta olla. Se ei poista sitä etteikö se toinen silti olisi kaikkea niitä muitakin (läheisin ystävä, tukija ym.) asioita mitä Miesnäkökulma luetteli.

Useimmat haluavat ja toivottavasti onnistuvat siis saamaan koko paketin yhdessä ihmisessä, mitä muita ongelmia sitten onkin ja miksi erotaan lienee toinen asia. Sitä paitsi, tutkimusten mukaan ihmiset joilla on hyvä seksielämä ovat suhteissaan onnellisempia ja terveempiä (henkisesti ja fyysisesti). Näistä seksin hyvistä puolista voisi puhua niin paljon, että ihmettelen miten joku haluaa niin glorifioida seksinpuutetta..?
 
Nykyisin seksillä on aivan liian suuri ""valta"" sekä yhteiskunnassa että ihmisten ajattelussa. Tässäkin keskustelussa se on osaltaan joissain kommenteissa käynyt ilmi. Vaikka seksi onkin tärkeä ja nautinnollinen osa elämää, sen ylikorostaminen on pahasta. Niinkuin minkä tahansa asian ylikorostuminen.

Yli neljannesvuosisadan aviossa olleena voin sanoa, että seksuaalisessa halukkuudessa on erilaisia aikoija. Elämäntilanne jne vaikuttavat myös seksuaaliseen halukkuuteen ja kykyyn. Alkuaikoina määrä korvaa useinmiten laadun - siitähän tälläkin palstalla saa tuon tuosta lukea. Kun puolisot sitten aikaa myöten oppivat tuntemaan toisensa, tuotamaan toisilleen nautintoa ja itsekin nauttimaan sydämensä pohjasta, laatu muuttuu paremmaksi ja saattaa korvata alkuaikojen määrän. Mikäs siinä, kun molemmat ovat tyytyväisiä, uskaltavat puhua toiveistaan ja haluistaan ja tulevat kuulluiksi. Aikaa, avautumista, toisen kuuntelemista ja harjoitustakin se vaatii.

Ei kai alkuperäisellä kirjoittajallakaan ole muuta mahdollisuutta kuin jutella asiat halki miehensä kanssa - tätä tai itseään syyllistämättä. Pariviestinnän perussäännöt pitäisi olla hanskassa, kun vaikeista asioista toisen kanssa juttelee.

PS.
Miksi ihmeessä jotkut sovittavat hernettä nenäänsä ""Miesnäkökulman"" ajatuksista? Eihän hän kenellekään ole mitään tuputtanut - kertonut vain, että toisinkin voi elämäänsä seksikyllästeisessä ajassa elää.
 
Glorifioin parisuhdetta, siis en seksin puutetta. Ero on siinä, että täällä ilmeisesti monet ovat sitä mieltä, että parisuhteen pohjana on seksuaalisuhde ja kaikki muu (yhteenkuuluvuus, kunnioitus, vanhemmuus ym.) rakentuu tämän pohjalle. Ja jos parin seksuaaliset taipumukset eivät ns. sovi yhteen suhde on auttamatta tuhoon tuomittu, olivat henkilöt muuten kuinka luodut toisilleen.

Alkuperäinen oli tavannut hienon miehen, mutta järkyttynyt kokonaisen kuukauden(!) rakastelutauosta, ja miettii nyt suhteen tulevaisuutta. Hän itse myöntää aiempien, seksuaalisesti aktiivisten miessuhteittensa olleen muuten epäonnistuneita, eli edes hyvä seksi ei pelastanut tilannetta.

Väitän edelleen, paatuneesti ja parannusta tekemättä, että jos on tavannut miehen/naisen, jonka kanssa elämä ja arki voisi onnistua, niin liitolla on onnistumisen mahdollisuudet, vaikka seksi tökkisikin. Luotettavuus, uskollisuus, huumorintaju ja ennenkaikkea kärsivällisyys ovat suhteen ruisleipä. Seksi on voi siinä päällä. Ohut kerros voita voi tehdä leivästä maittavamman, liian paksu kerros voi olla jopa epäterveellistä, pelkän voin syöminen taatusti on, mutta toisaalta pelkällä leivällä voi tulla hyvin toimeen ja senkin mausta oppii nauttimaan.

 
Älä ""xy"" huolehdi. Rakkautta, hellyyttä ja huomaavaisuutta olen vaimolleni osoittanut koko liittoni ajan ja osoitan edelleen. Ja ihan sen takia, että rakastan ja kunnioitan häntä, en siksi, että saisin hänet suosiollisemmaksi seksiin.
 
""täällä ilmeisesti monet ovat sitä mieltä, että parisuhteen pohjana on seksuaalisuhde ja kaikki muu (yhteenkuuluvuus, kunnioitus, vanhemmuus ym.) rakentuu tämän pohjalle""

En usko tähän tippaakaan että ihmisten mielestä suhde pohjaa seksuaalisuuteen, vaan että se on samanveroinen osa sitä niin kuin esim. nämä muut mainitsemasi asiat.
Tottakai seksi joskus voi tökkiäkin eikä vahvan suhteen siihen pidä kaatua, mutta hyväksyttäköön nyt se että useille se on tärkeä ja luonnollinen tapa osoittaa rakkautta toiselle. Jokainen toivottavasti itse tietää sitten parhaiten mikä on riittävää, mistä on valmis luopumaan ym.

Koska keiden välille se seksi kuuluu ellei rakkaussuhteessa olevalle pariskunnalle? Tottakai minulla on mieheeni voimakas ystävyyssuhde joka ilman seksiäkin varmaan monella tasolla eroaisi muista ystävyyssuhteista, mutta kyllä koen että seksin puute latistaisi me-henkeä (ja ei, se ei synny pelkästä seksistä).
 
Itse olen ollut mieheni kanssa n. 7 kuukautta yhdessä ja yhdessä asutaan.Molemmat ovat erittäin tyytyväisiä seksielämään laatuun.Mieheni on vain töistä niin poikki, että seksi painottuu melkein pelkästään viikonloppihin.Seksiä on 2-4 kertaa viikossa eikä se riitä!Mitä sitten, kun ollaan oltu yhdessä 5 vuotta?Pahinta on, että otan itseeni sen, kun mies ei innostu seksistä halutessani väsymykseen vedoten.
Näytän nyrpeää naamaa ja riitahan siitä tulee.Ollaan riidelty tästä aiheesta liian monta kertaa.Mies kehuu päivittäin mua kauniiksi, haluttavaksi ja hyväkroppaiseksi.Tuntuu vaan niin ristiritaiselta.Voiko ihminen olla muka liian väsynyt seksiin?
 
ajattele nyt perhana ylä- äläkä alapäälläsi. Kokonaista seitsemän (!) kuukautta yhdessä. HIrrrrrveän pitkä aika. Sanot että mies on töistää poikki, etkä kuitenkaan usko sitä.l Jos äijä tekee esim. pitkää päivää tukka putkella, ei siinä pillu tule ensimmäisenä kotokanaan mieleen. Tuolaiset naiset, jotka eivät edes halua ymmärtää toisen tilannetta ja vain vaativat omia mieltymyksiään toteutettavaksi, ovat kyllä ties mistä.

Et ansaitse miestä, joka kehuu sinua kauniiksi jne... ja sinä vaan vaadit väsyneeltä mieheltä seksiä.....
 
No haluatko elää loppuelämäsi vallitsevassa tilanteessa? Jos se on ok, mene ihmeessä naimisiin. Jos ei ole ok, harkitse vakavasti.

Selaapa tätäkin palstaa niin huomaat kuinka monella naisella on mies, joka pihtaa ja seksiä ei ole ollut vuosikausiin. En tiedä mikä noita miehiä riivaa, riittääkö kädellä käyminen vai käydäänkö vieraissa vai halutaanko pihtaamisella vain saada nainen kerjäämään ja alistetuksi, hulluuden partaalle. Mutta ilmeisesti suuri osa miehistä ei halua seksiä vaimonsa/tyttöystävänsä kanssa.

Olen muuten kerran tavannut tuollaisen ""alottamisen vaiva"" -miehen. En tiedä onko sinun miehesi samasta puusta veistetty, mutta kyseinen kaveri tarkoitti tolla sitä, että on niin rasittavaa ja hankalaa kun naista pitää pussailla ja lääppiä. Seksi olisi siis kelvannut ""housut kinttuihin ja 20 sekunnin kova rynkytys kuivaan vaginaan"" -taktiikalla, mutta naisen mielihyvän eteen kyseinen paskiainen ei viitsinyt pistää tikkua ristiin.
 
”miesnäkökulmalle”

>>Ihan kuin todellakin olisi kyse eläimeensekaantumisesta tai vastaavasta perversiosta. Suhteellisuudentajua.

Vertasin yksityisasioitanne siihen, että monikaan ei niistä puhu, ei vaikka olisi maailman parasta seksiä.

Onko vaimosi samaa mieltä, että sinulta on hyvää käytöstä kertoa seksittömästä liitosta, onko siitä olemassa yhteinen sopimus? Säälittää tosiaan naisen puolesta, jos muut tietää enemmän kuin hän tietää sinun kertoneen. Jos naisesi ei puhu seksittömyydestä pihan naisille, onko oikein, että he ehkä tietävät siitä miestensä kautta?
Kunnioitatko sinä tuolla tavalla vaimoasi?
Tästä syystä kyselin siitä ”pikku salaisuutenne” levitysasteesta.

Se, että joku rehentelee seksillä, ei todista:

a) että heillä olisi oikeasti hyvää seksiä
b) että molempien mielestä seksi on hyvää
c) että liitto, jossa on hyvää seksiä, olisi muutenkin täydellinen

Kuten on tullut selväksi, parisuhde on kokonaisuus ja siinä on monia osa-alueita. Vaikka seksi on taivaallista, voi tulla ero, jos muuten parisuhteessa on ongelmia. Tämä todistaa vain sen, että ihmisille seksi ei ole kaikki kaikessa, vaan ajatellaan muutakin kokonaisuudesta.

>>Tuosta haluttoman velvoittamisesta kumppaninsa hoiteluun olen aikalailla erimieltä.

En ole puhunut velvoittamisesta ja pakottamisesta. Myös kompromissi voi olla vapaaehtoinen ja toinen voi tehdä sen silkasta rakkaudestaja kunnioituksestakin !

>>Miltä nimimerkistä ""yks"" tuntuisi, jos mies kiihottumatta, innostumatta ahkeroisi naiselleen mekaanisen orgasmin ja painuisi pesemään käsiään. Miltä tuntuisi vastaanottaa sellaista seksiä, ja miltä mahtaisi tuntua sen antaminen.

Mielelläni vaikka otan mieheltäni suihin, jos en itse pysty antamaan (esim. synnytyksen jälkeen). Ihan pelkästä rakkaudesta, kunnioituksesta ja jne. miestä kohtaan.

En missään kohdassa väitä, ettei mukaan tarvittaisi aitoa välittämistä ja tunnetta! Se on eri asia kuin että miehellä pitäisi seistä ! Jos toinen oikeasti haluaa tyydyttää toisen, se on aivan toista luokkaa kuin itsetyydytys, tiesithän sen :)

>>täällä ilmeisesti monet ovat sitä mieltä, että parisuhteen pohjana on seksuaalisuhde ja kaikki muu (yhteenkuuluvuus, kunnioitus, vanhemmuus ym.) rakentuu tämän pohjalle.

Vai voisiko se olla niin, että jos on yhteenkuuluvuutta ja kunnioitusta, niin sitten vasta edetään seksiin? Ei sitä kaikkea tarvitse kääntää nurin kurin ;)

>>Ja jos parin seksuaaliset taipumukset eivät ns. sovi yhteen suhde on auttamatta tuhoon tuomittu, olivat henkilöt muuten kuinka luodut toisilleen.

Ei, vaan tässä tapauksessa jompi kumpi joutuu luopumaan omista tarpeistaan, ellei fiksusti molemmat tule puolitiehen vastaan ! Ja tämä on parisuhteessa olevien oma valinta...

Ja AP oli kai huolestunut USEISTA kuukausien tauoista, ei vain yhdestä.

>>Tuottanut kolme fiksua, elämässään menestyvää aikuista lasta ja taloudellisesti lopulta suht. turvatun tilanteen.

Ja joitakin täällä morkataan sen takia, että ovat enemmän kiinnostuneita rahasta kuin avioliittonsa tilasta tai että jopa pitävät kulissia pystyssä taloudellisen tilanteen vuoksi. Särähtää korvaan tuo taloudellisen tilanteen korostaminen :)

>>mutta toisaalta pelkällä leivällä voi tulla hyvin toimeen ja senkin mausta oppii nauttimaan.

Tulla hyvin toimeen kuvaa sitä, että silti luovutaan jostakin...

Ja jos voi tehdä leivän, missä on voita, niin tekeekö ihmisestä onnellisemman pelkkä leivän järsiminen? ;)

BTW: Ilman voita sinulla ei olisi perhettä, josta olet niin ylpeä.

Mutta oletko muka ollut parempi isä ilman sitä voita vai olisiko poikasi yhtä hyviä kuin nyt, vaikka isä olisi nauttinut leipänsä voin kanssa?

Ne eivät taida olla kuitenkaan verrannollisia keskenään, muutenhan kaikkia perheitä kehotettaisiin luopumaan seksistä, jos se olisi tae siitä, että itse pystyy arvioimaan lapsensa fiksuiksi ja hyvin menestyneiksi ;)

Ja sinäkin olisit opettanut poikasi syömään leivät ilman voita...
 
Nimimerkki ""yks"" on huolestunut vaimoni maineesta. Asenne paljastaa taas tuon dogmaattisen suhtatumisen seksiin avioliiton ja ihmisarvon mittaajana.

Sanoin joskus vastanneeni suoraan kysyttynä, milloin olen ns. saanut. Olen vastannut totuudenmukaisesti sen kummemmin kommentoimatta kumman ""vika"" asia on. Vastaus on toistaiseksi tyrehdyttänyt jatkokyselyt, enkä ole vaivannut päätäni sen kummemmin, kuljenko minä impotentin vai vaimoni frigidin maineessa. Enkä todellakaan voi käsittää mikä kummassakaan tapauksessa on niin katastrofaalista. Ihan kuin olisi paljastunut tai syntynyt epäily jostakin hirveän häpeällisestä tai luonnottomasta paheesta.

Minä taas tuntisin olevani suoranaista ihmiskunnan pohjasakkaa, jos vaimoni, minut ""tyydyttääkseen"" joutuisi alistumaan ilman haluaan minkaanlaiseen seksiin. SITÄ häpeäisin tunnustaa kenellekään. Avioliitossa tai ei, ruumiillinen koskemattomuus on pyhä asia. Olisi aivan äärimmäistä itsekkyyttä odottaa toisen antavan ruumiinsa käyttööni - edes rakkaudesta - vain koska minun tekee mieli fyysiseti laueta. Tuollaisessa tilanteessa tuntisin todella alentavani ja loukkaavani vaimoani.

Tuosta leipävertauksesta. Tarkoitin vain, että ihmissuhteen, myös miehen ja naisen välisen, pohja ja perus on ihan muualla kuin seksissä. Mahdottoman ihmisen kanssa eläminen on mahdotonta, olisi tämä kuinka hyvä rakastaja/rakastajatar tahansa.

En ole missään vaiheessa väittänyt, etteiko se ""leivän syöminen ilman voita"" olisi merkinnyt jostakin luopumista. Kysymys on vain ollut siitä, ettei olla luovuttu siitä olennaisesta, eli leivästä.

En myöskään ole suositelleut kenellekään pariskunnalle, jolla on onnellinen sukupuolielämä, seksin lopettamista. Se, mitä olen tähdentänyt on, ettei seksin loppumisen - muista syistä kuin itse rakkauden ja kiintymyksen loppumisen vuoksi - vielä tarvitse välttämättä merkitä liiton loppumista.

Elämä on melkoista hengissäpysymiskamppailua. Jos saa rinnalleen ihmisen, johon voi arjessa luottaa, josta tietää, että vaikka koko maailma olisi vastaan, niin hän on minun puolellani, niin tällaisesta aarteesta on pidettävä kiinni, häntä hellittävä ja vaalittava. Ja todella arvioitava, kannattaako tällaisesta ihmisestä luopua tai häntä loukata, jos jotkut norminmukaiset kaksi 15 -30 minuutin suoritusta kuukaudessa jäävät väliin.

Vaimoni on ollut minulle elämäni monissa vaikeuksissa niin korvaamaton kumppani ja tuonut elämääni niin paljon onnea, että ajatuskin liiton lopettamisesta seksin puutteen vuoksi tuntuu jotenkin täysin absurdilta.
 
Miesnäkökulma on oikeassa siinä, että monen muun tavoin myös nimimerkki ""yks"" ajattelee aika kategorisesti seksin kaikkivoittavasta merkityksestä parisuhteessa. Tyypillistä nykyajattelulle on sekin, että seksin katsotaan olevan lähtökohta parisuhteelle ja myös sitä koossa pitävä voima. Eihän se näin loppujen lopuksi ole. Vaikka parilla olisi hyvääkin seksiä, mutta ei muuta, liitto ei pitkän päälle onnistu. Pelkkä seksi on vain tarpeen tyydytystä, rakastelua siitä tulee vasta sitten, kun suhde on muuten kunnossa.
 
Olen 3-kymppinen usean miehen kanssa seurustellut, mutta päättänyt itse suhteet n.1-3 vuoden jälkeen erinäisistä syistä. Parissa ensimmäisessä suhteessa seksihaluni katosivat täysin, vaikka alussa sitä oli. Tiesin, että olin suhteeseen muuten tyytymätön, johtuen miehen käytöksestä ja elämäntavoista.
Seuraavan miehen kanssa loistavaa seksiä oli useita kertoja päivässä ja 'alkujärkytyksen' jälkeen totuin siihen ja nautin, mutta hyvin pian tajusin, että hänen taitonsa tulivat suuresta harjoittelumäärästä ja harjoittelua hän jatkoi muidenkin kanssa, kun selkäni käänsin. Hän oli seksiriippuvainen, alkoholisti (tosin bilejuoja,mutta sitten alkoi tulla pidempiä putkia) Jouduin lähtemään, koska en pystynyt häntä auttamaan vasten tahtoaan.
4:nnen kanssa seksi oli myös ihanaa, mutta muistan yhä sen tyhjyyden tunteen seksin jälkeen, koska aistin miehen sitoutumisen puutteen suhteeseemme. Ja on off jatkui hetken, ennen kuin päätin irrottautua täysin, koska en jaksanut nähdä itseäni jälleen huonossa suhteessa.
Nyt seurustelen ihanan miehen kanssa, hän ei ehkä ole kovin kokenut seksin aluella, koska ei ole pelimies-tyyppiä eikä seksi ole ollut ehkä niin mahtavaa, mitä minulla joskus oli. Mutta tiedän, että meillä on kaikki muut asiat 100% upeasti, seksikin varmasti kehittyy ajan myötä.
Itse en ole enää kokenut noita suuria himontunteita, mitä joskus ja mietin tuleeko niitä enää koskaan, mutta todellakin kokemuksesta tiedän, että suhde toimii paljon paremmin tasaisella ja luotettavalla pohjalla. Toisen väsyneitä kausia osaa kunnioittaa, eikä tarvitse epäillä kaatuuko suhde pieneen vastoinkäymiseen. Anna ajan kulua, anna miehen mennä luolaansa joksikin aikaa ja näytä, että välität etkä koko ajan mieti miksi, mitä, milloin, tämä ahdistaa miestä joka varmasti jo tuntee itsensä riittämättömäksi. Keskity muihin tärkeisiin asioihin suhteessanne, ne rakentavat suhdetta enemmän kuin seksi.
 
Ei hemmetti , jos vaimo ei osaa ottaa vastuuta omasta halusta tai omasta orgasmistaan... suosittelet miehenä olemisen lopettamista? Kuin hevonen itse suosittelisi ruunaamista ravin tähären? Ei helevetti! Tässä maassa on paikkoja avoinna oikeillekin miehille.
 
Minullekin tuollainen 'oikea mies', tosimies.. antoi 5 orgasmia peräkkäin useinkin, toista samanlaista ei ole vastaantullut. Onneksi. Ei mies suhteessa muuta sitten osannutkaan antaa. Mielummin otan kokonaisen, antoisan ihanan suhteen, kumppanuuden, kuin nuo multiorgasmit.... Saa tosimies vapaasti osoittaa taitojaan radalla, en muistele kaiholla.
 
Melko pohojalaasen yksioikoinen näkemys miehisyydestä. Siis jos seksiä ei ole, niin miehenä olo loppuu.

Olen varmasti mies, ja opintojeni vuoksi nähnyt oman y-kromosominikin. Parta kasvaa, tukka ohenee, muun kehon karvoitus mietyyppinen, ääni syvänmatala, jokunen lihaskin löytyy ja aamuerektiot osoittavat, etteivät siittimen verisuonet ole kalkkiutuneet. Kuntoa ja sitkeyttä riittää, loppupuolelle kallistuvasta keski-iästä huolimatta niin laduille kuin retkipoluille.

Olen käynyt kunnialla sotaväen, ollut pienten poikien ja nyt inuorten miesten isä, ottanut vastuuni luottamustehtävistä ja palkittu ritarimerkein.

Miehisyyteni ja itseluottamukseni ovat aina olleet muusta kiinni kuin seksistä. Jos taas joku tuntee miehisyytensä romahtavan rakastelun loppumiseen, niin heikolla ja horjuvalla pohjalla se miehenolo on.
 
kokemuksesta voin lohduttaa, että tuo
""nymfo"" vaihe voi mennä ohi. oma avomieheni
teki minut lähes sekopäiseksi, kun pihtasi
avoliittomme alkuaikoina. tilanne vaan
paheni kun koetin vongata erilaisin keinoin.

meni ohi parissa vuodessa, minä rauhoituin ja
annoin miehelle tilaa. nyt seksiä on välillä
kerran kuussa, välillä 3-4 kertaa. seksi on myös
nykyään parempaa ja rennompaa.

toivottavasti löydätte yhteisen rytmin. mieskin
alkaa haluamaan ihan oma-aloitteisesti, kun
saa edes välillä päättää itse seksistä. juju on
siinä, että mies ahdistuu kovasti, kun
ei olekaan se kontrolloiva osapuoli.

tästä on nimittäin kokemusta, pahinkin panomies
kyllä ahdistuu ja tulee haluttomaksi, jos nainen on
vuosien ajan putkeen dominoiva ja aktiivinen.

 

Similar threads

Yhteistyössä