Pienten vauvojen äidit!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sisua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
Mitä ap tarkoitat sillä ettei sinulle ola omaa aikaa jos hoidatte lapsen kuitenkin miehen töiden jälkeen 50/50?

Tarkoitan sitä, että usein miehelle saa sanoa jatkuvasti, että nyt on ruoka-aika ja nyt on uniaika, ja että vaippa pitäisi varmaan vaihtaa tms.... Saan siis kokoajan olla kuitenkin siinä sanomassa. :( Se on joskus tosi rasittavaa. Eikä meillä ole tapana, että iltaisin lähdettäsi yksin vauvan kanssa vaunulenkille, joten lapsi on aina samassa paikassa kuin minä, jos olemme kotona. Kuulen siis jatkuvasti niitä vauvan ääniä (mitkä voi aiheuttaa stressiäkin).

koita van luottaa siihen miehesi hoitotaitoon. vaikkei se vaippa vaihdukaan heti kun olis aika tai ruoka ei tule juuri sillä hetkellä kuin eilen, niin kyllä se normaali terve mies ne asiat hokaa itsekin - usko pois. me naiset - äidit - ollaan vaan aika hanakoita aina neuvomaan ja puuttumaan miehen - isän - hoitamiseen joka sitten miehelle voi aiheuttaa sellasen "tee sitten itse, en tee mitään"-reaktion.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja zarian:
Onpas ihanat miehet teillä :o

meillä kyllä koti ja lapset on minun työmaata 24/7 ja mies käy töissä. Raskasta kyllä välillä kun tämä minun työaika ei lopu ikinä...

Sanopa sille ukolles, että nykypäivänä toimitaan näin. Nainen ei ole enää mikään kodinhengetär!

Oiskin noin yksinkertaista :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Niiskuneitonen:
tottakai minä olen pää vastuussa lapsista kun mie on töissä. meillä ei ole edes koskaan keskusteltu asiasta. meillä on neljä lasta ja olen aina hoitanut lapset. mies on tuonut talouteemme toimeentulon ja minä hoidan kodin. Itse olen monta lasta halunnut ja itse ne hoidan. jokainen valitkoon oman tien ja eläköön sen kanssa. minä en ymmärrä tällaista kun täällä palstalla valitetaan jatkuvasti samasta asiasta. kannattais miettii ennen kun tekee lapsia että onko valmis olemaa ja vastaamaan lapsesta. Hyvät ihmiset kun lapsi on niin kovin vähän aikaa niin pieni. nauttikaa lapsenne hoidosta ja olkaa murehtimatta kumpi hoitaa enemmän, siinä ei kärsi kun parisuhde. miettisin tässä juuri että meidän pikkuinen joka kasvaa koko ajan niin on loppu kesästä vuoden ja oisko isäntä vaihtanu esin vaipan noi 10 kertaa koko aikana eikä se minua haittaa miksi haittaisi, nautin lapseni hoidosta.




Eikö mies ole halunnut niitä lapsia...? Ja mies on töissä 8h päivässä, mutta kotiäiti 24/7? Mitä järkeä siinä on? Rahallako se mies vapaa-aikansa ostaa? Tulee töistä ja makaa sohvalla, kun "töissä on niin rankkaa", ei voi omia lapsiaan hoitaa. Ja miltä se tuntuu lapsesta, jos isä ei hoida ja osallistu? Millainen suhde lapselle ja isälle tulee?

Halusi mieskin lapsia yhtä kovin kun minä mutta se on aina ollut itsestää selvyys että minä hoidan kodin. auttaa kyllä jos apua pyydän mutta eipä tule pyydetyksi koskaan ja miksi tulisi kun kaikki sujuu omalla painollaan.
meillä silti mies ei todellakaan ole koskaan maannut sohvalla, kun hän tulee töistä niin syö ja lähtee ulos. asumme maalla ja isäntä on verstaalla tai metsässä tai pellolla...... loputun lista. meillä isäntä ei katso tv:tä ollenkaan muuta kun silloin jos pyydän katsomaan kanssani jonkun elokuvan.... jos minulla olisi jotain menoa mihn en voi pikkuista ottaa mukaani niin silloin kyllä voi hoitaa sen aikaa. Isommat lapset kulkevat kyllä isänsä mukana välillä. pojat kun tykkäävät istua raktorissa ja isompi poika touhuilee myös verataalla mopoa roplaten.

 
Meillä vauva on 4kk. Ja minä hoidan päivisin kun mies töissä. Myös yöllä minä syötän kun rinnalta syö. Illalla myös mies hoitaa vauvaa kun kerkeää. Kaksi muutakin lasta on, 2v ja 6v. Heillekin täytyy riittää aikaa meiltä molemmilta.
 
Meillä hoitovastuu menee niin,että minä huolehdin vauvasta ja kun mies tulee töistä niin hoitovastuu on 50/50 kummallakin. Mulla on reilusti omaa aikaa ja saan melkein tehdä mitä haluan koska miehen mielestä on tärkeää,että saan välillä levätä ja tehdä omia juttuja. Hän siis hoitaa mielellään vauvaa. Yösyötöt (tyttö syö tuttelia) menee niin,että minä valvon syötöt viikolla ja mies viikonloppuna että minä saan nukkua..näin meillä. Eikä kertaakaan ole tarvinnut tapella asiasta.
 
Meillä lastenhoidosta vastuu on pääsääntöisesti mulla, mies kun on kuitenkin töissä klo 06-17. Illalla osallistuu tosi paljon lastenhoitoon ihan vapaaehtoisesti, ja onnistuu syöttämiset, vaipanvaihdot ja isompien kans touhuaminen ilman käskytystä. Ja jos mulla on jotain menoo (oon tässä parin viime vuoden aikana vissiin 2 kertaa käyny jossain ilman lapsia), niin miehelle on ihan luonnollista jäädä lasten kans. Mutta kun mies on kotona, hoidetaan lapsia yhdessä. Ja puuhataan muutenkin yhdessä kaikkee. Meillä kummallakaan ei ole omaa aikaa ollut juuri ollenkaan viime vuosina, mutta sellaista se vain lapsiperheessä on, jos lapsia ei ole mahdollisuus hoitoon saada. Emmekä sitä aikaa ole kaivanneetkaan, koska tykätään puuhata kaikkee yhdessä ihan koko perheen voimin.

En näe kuitenkaan sitä oikeudenmukaisena, että kun mies tulee töistä, sysätään hoitovastuu lapsista täysin miehen harteille. Tai odotetaan että mies rupeaa heti tekemään hihat heiluen kaikenlaista kotihommaa (niitäkin siis voi tehdä yhdessä). Eihän se mieskään siellä töissä lepäämässä tai vapaalla ole, joten mielestäni on selvää, että kun tulee kotiin, ei tarvitse yksin alkaa hoitaa lasta ja tehdä muita juttuja.

Sen sijaan jos jommasta kummasta tuntuu, ettei parisuhteessa ole omaa aikaa tai kahdenkeskistä aikaa, siitä kannattaa puhua, ja sitä aikaa pitäisi koittaa löytää. kaikki eivät sellaista "laatuaikaa" tarvitse, mutta jos tarvitsee, se olisi myös ehdottoman tärkeää saada sitä ainakin joskus vähän! Muuten ihminen väsyy ja kyllästyy, ja sitten alkaakin ilmetä kaikenlaista ongelmaa, parisuhde tökkii, pinna kiristyy jne... Mutta tosiaankin sitä omaa aikaa pitäisi olla sitten molemmilla, ei niin, että äidillä vapaata kaiket illat, ja isä hoitaa silloin lapset sillä verukkeella, että sehän saa niistä olla erossa päivät... Ja osallistuu täysillä kotihommiin, koska kaikki hommat pitää jakaa tasan puoliksi...
 
Meillä vauva 6kk ja esikoinen on kohta 3. Pääasiallisesti minä olen vastuussa, öisin heräilen minä, jos molemmat lapset heräilevät niin tönin miehenkin ylös. Minä annan lasten lääkkeet tai muistutan miestä antamaan - jos minä unohdan niin jää antamatta, mies ei muista millään.

Kuitenkin auttaa aina pyydettäessä ja leikkii esikoisen kanssa paljon. Tekee kotihommia sen minkä ehtii. Monesti täytyy vaan itse pyytää mies apuun, se ei aina oikein itse huomaa asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Miten mies voi ottaa lapsen hoidosta tasan puolet vastuulleen jos käy töissä? Oletko sinä sitten puolet miehesi työajasta töissä hänen puolestaan? Järki käteen hei, ideaalit on ideaaleja mut miten ihmeessä ton vois tehä käytännössä kun aika vaan ei riitä?

meillä kun tuo iskä on töissä ma-pe(-la) klo 6-18 niin lasten pesullakäymiset ja yöunille nukuttamiset on iskän heiniä... viikonloput myös on iskän ja lasten yhteistä aikaa joilloin minä saan olla rennommin :)


Ja koskas se isä sitten ottaa rennommin, jos sen täytyy hoitaa koko ajan lapsia kun on kotona? Ei sitä aikaa vaan voi jakaa 24 tunnsita tasan kuten ap haaveili jos toinen on töissä 8 tuntia, pakostakin vastuu on enemmän toisella joka ei ole töissä.
Ihme että joku suostuu tuommoiseen..
 
ja meillä on mies se kyllä joka osallistuu aktiivisemmin lastenhoitoon kun minä ja mies käy töissä.
mies laittaa iltapalat ja siivoilee.
auttaa ja antaa lääkkeet yms.

täytyy kyllä sanoa,minulla on ihana mies :)
 

Yhteistyössä