Täysin samaa mieltä!! Oikein kaiholla muistelee välillä niitä pikkulapsiaikoja....Ja ihme juttu muuten, että sitten kun lapset eivät enää kaipaa edes kuskia vain ruoka-&vaatehuoltoa, niin niitä kaipaa eikä se oma aika enää tunnukaan niin hyvältä. Voi että kun vain osaisi aina nauttia siitä käsillä olevasta hetkestä, kaikella on puolensa
Minä ymmärsin sen ajan ohikiitävyyden, muttei se auttanut, koska väsymykseltä ei pystynyt nauttimaan mistään. Univaje vain kumisi päässä, teki olon sumuiseksi ja veti pinnan kireälle.Alkuperäinen kirjoittaja ämmmmmmä;28044087:Muistan toivoneeni tätä ja sitä että sais joskus syödä koko aterian lämpimänä. Nyt kun lapset on jo isoja niin toivoisin että olisin ymmärtänyt sen pikkulapsiajan ohikiitävyyden ja osannut nauttia kaikesta enemmän.
samoja asioita tuli itselle mieleen. lapset tällä hetkellä 2v ja 6kk ikäsiä niin ei ihan viel tämmöset onnistuJuuri tänään odotan sitä, että ovat omatoimisia välipalojensa ym kanssa ja sitä, että ulkoilevat ihan ilman minua.
Toisaalta odotan keskusteluja lasten kanssa ja sitä, että voidaan mennä "minne vaan, koska vaan": teatteriin, elokuviin, ravintolaan niin että siellä on mukavaa koko ajan D), ulkomaille. Luulen, että kaikki tuo on helpompaa kun ovat kouluikäisiä kuin mitä ovat nyt, eli 4v ja toukokuussa 2v.