Pienten lasten äidit: Mitä odotatte eniten ajalta, jolloin lapset on jo isompia (koulussa kaikki)?

=)

 

Juuri tänään odotan sitä, että ovat omatoimisia välipalojensa ym kanssa ja sitä, että ulkoilevat ihan ilman minua.

Toisaalta odotan keskusteluja lasten kanssa ja sitä, että voidaan mennä "minne vaan, koska vaan": teatteriin, elokuviin, ravintolaan niin että siellä on mukavaa koko ajan D), ulkomaille. Luulen, että kaikki tuo on helpompaa kun ovat kouluikäisiä kuin mitä ovat nyt, eli 4v ja toukokuussa 2v.

 

Mä haaveilin pikkulapsiaikana, että voi kun mulla olisi joskus omaa aikaa ja mietin mitä kaikkea tekisin. No nyt ollaan tilanteessa, että omaa aikaa on. Mutta mihin se menee, lasten kuskaamiseen harrastuksiin!!!! Ei siinä mitään!! Hyvähän se on, että lapsilla on harrastuksia. Mutta helpommalla pääsi silloin pikkulapsi aikana kuitenkin. Jotain omia juttuja toki pääsee tekemään ja joskus voi olla illan pois jopa molemmat vanhemmat. Isommat vahtii sitten pienempiä. On tää niin erilaista elämää. Puolensa ja puolensa asioilla!

 

Sitä että saa nukkua!

 

Ja ihme juttu muuten, että sitten kun lapset eivät enää kaipaa edes kuskia vain ruoka-&vaatehuoltoa, niin niitä kaipaa eikä se oma aika enää tunnukaan niin hyvältä. Voi että kun vain osaisi aina nauttia siitä käsillä olevasta hetkestä, kaikella on puolensa

 

Sita etta ruokahuolto on osittain koulun harteilla. Sielta saa monipuolista ruokaa, eika minun tarvitse tehda kahta satsia lamminta ruokaa. Vihaan ruoanlaittoa, mutta pikkuisen takia ruokaa teen. Itse en normaalisti paivalla soisi kuin sen yhden lampiman aterian.

 

[QUOTE="Vieras";28044077]Sitä että saa nukkua![/QUOTE]

Sitä mäkin odottelen, mutta en tiedä, että koska sellainen ihme tapahtuu.... Nuorin koululainen ihan juuri, eikä tietoakaan kokonaisista yöunista. Ehkä siinä kohtaa, kun lapset muuttaa pois kotoa, niin saa itekin nukkua kokonaisia öitä.

 

Minä kans odotan tota "vapautta tehdä ja mennä" ja esim vessahommat hoituu itsenäisesti. Tällähetkellä ovat siis kuivaksiopetteleva ja 9kk.

 

[QUOTE="Vieras";28044077]Sitä että saa nukkua![/QUOTE]

Muistan toivoneeni tätä ja sitä että sais joskus syödä koko aterian lämpimänä. Nyt kun lapset on jo isoja niin toivoisin että olisin ymmärtänyt sen pikkulapsiajan ohikiitävyyden ja osannut nauttia kaikesta enemmän.

 

Ja ihme juttu muuten, että sitten kun lapset eivät enää kaipaa edes kuskia vain ruoka-&vaatehuoltoa, niin niitä kaipaa eikä se oma aika enää tunnukaan niin hyvältä. Voi että kun vain osaisi aina nauttia siitä käsillä olevasta hetkestä, kaikella on puolensa

Täysin samaa mieltä!! Oikein kaiholla muistelee välillä niitä pikkulapsiaikoja....

 

sitä että pääsevät itse osallistumaan harrastuksiimme halutessaan kunnolla mukaan eli ajamaan offia ihan ite ja metsästämään niin että saavat itsekin ampua saalista. noin nyt tuli mieleen... muuten sitten että välit pysyisivät niin luottamuksellisina ja hyvinä että lapset voivat kertoa huolensa jos niitä on ettei tarvi oireilla muualla.

 

Sitä että ois rahaa Nyt kituutan kotiäitinä hetken ja sitten taas työelämään niin alkaa se helpottamaan

 

Sitä, että saisin aamuisin nukkua ja sitä että pääsisin taas käymään lenkillä säännöllisesti ja pitkän kaavan mukaan

 

Aaah että kaikki tämä helpottaa, en jaksa odottaa. Tosi moni kouluikäisen vanhempi on mua auttanut jaksamaan kertomalla että valoa on tunnelin päässä. Isommillakin on toki kiukkunsa, mutta heidän kanssa voi keskustella eikä tarvi olla niin kiinni. Saa omaa aikaa, lapsella on sitä omaakin elämää ja kaikkia on niin paljon helpompaa. Voi myös lähteä yhdessä elokuviin, ihan eri tavalla matkustella, ravintolaan, kaupungille ja huh kaikkea mukavaa ressaamatta siitä lähteekö kuopus maistamaan viemrivettä vai tippuuko alas jostain tuolilta samaan aikaan kun esikoinen juoksee muualla ja toinen alkaa huutaa nälkäänsä. Uhmis parkuu ja äiti on totaalisen loppu. Mieluummin jäädään omaan pihapiiriin jumalauta.

Olen todella kateellinen isojen lasten vanhemmille.

 

Mä en odota sitä, että kaikki olisivat koululaisia, tuntuu vain haikealta ajatukselta, vaikka olen työelämässä enkä kotona kaikenaikaa. Perheessä on kouluikäisiä ja alle kouluikäisiä. Harrastuksiin ja kavereille kuskaaminen lisääntyy tietyssä vaiheessa, kunnes jossain vaiheessa lapset liikkuvat eniten itsenäisesti. Pyykkiä, ruuanlaittoa jne. riittää edelleen. Koululaisten kanssa voi toki keskustella, liikkua vapaammin, ja matkustus ym. sujuvat rennommin. Mutta pienet lapset ovat ihania, nautin todella että saa hoivata heitä, lukea satuja, seurata leikkiä ja kehitystä. Pienet vauvat ne vasta ihania ovat! Kaipaan sitä vauvantuoksua varmaan mummonakin.

 

Itsenäistymistä, hiljaa toki, sitä että kaikkiin pikkuasioihin ei tarvitse puuttua. Toisaalta sitä että lapset yhä enemmän opettavat tai pakottavat minut oppimaan uusia asioita.

 

Peesailen edellisiä - omaa aikaa esim. kuntoiluun enemmän kuin nyt, sitä että tekevät itse välipalansa, ulkoilevat ilman että mun on pakko nopottaa joka kerta mukana. Sitä että voidaan harrastaa yhdessä ja matkustella helpommin

 

Muistan toivoneeni tätä ja sitä että sais joskus syödä koko aterian lämpimänä. Nyt kun lapset on jo isoja niin toivoisin että olisin ymmärtänyt sen pikkulapsiajan ohikiitävyyden ja osannut nauttia kaikesta enemmän.

Minä ymmärsin sen ajan ohikiitävyyden, muttei se auttanut, koska väsymykseltä ei pystynyt nauttimaan mistään. Univaje vain kumisi päässä, teki olon sumuiseksi ja veti pinnan kireälle.

Nyt kun lapset ovat 5 v ja 7 v, niin on ihanaa, kun ei tarvitse enää kärsiä univelasta, eikä tarvitse enää minuutin välein hypätä auttamaan lasta jossakin asiassa. Harrastusrumba meillä ei ole vielä alkanut täysillä. Kerta viikossa ei juuri rasita.

Nyt rassaa töiden ja ekaluokkalaisen aikataulujen yhteensovittaminen. Osittainen hoitovapaa ja miehen vuorotyö ovat olleet pelastus tässä asiassa.

 

[QUOTE="Vieras";28044077]Sitä että saa nukkua![/QUOTE]

Meillä koululaisena alkaneet puhua ja kävellä unissaan, peitot ja tyynyt tempastaan kainaloon ja lähetään kävelylle, sitten herätetään äiti kun palelee eikä peittoa läydy

 

Sitä varmaan eniten, ettei tartte viedä aamulla hoitoon ja hakea kotiin päiväkodista, vaan lapsi voi mennä ja tulla itsenäisemmin. Meillä töissä työvuorot muuttuu välillä aika nopeastikin ja sitten pitää sumplia viemiset ja hakemiset miehen kanssa ja välillä pitää pyytää äitiäni apuun.

Tietenkin myös se, etteä voi lähteä illalla tai töistä suoraan jumppaan tai salille, kauppaan jne... eikä tartte aina miettiä lapsen hakemista ja sitä pärjääkö se vai ei. En tietenkään joka päivä jäisi jonnekin töiden jälkeen luuhaamaan, mutta edes välillä. Nyt päivän rumba on päiväkotiin, töihin, päiväkotiin, kotiin ja välillä kauppaan töiden ja pk:n välillä.

 

Sitä, että voidaan harrastaa yhdessä koko perhe. Käydä luistelemassa, hiihtämässä, elokuvissa, keilaamassa! En odota "omaa aikaa" vaan nimenomaan koko perheen yhteistä aikaa. Nyt vielä lapset niin pieniä (2v ja 3v) että harrastaminen on ihan tavallista leikkikentällä seisoskelemista. Vaikka osaan kyllä nauttia siitäkin <3

 

Juuri tänään odotan sitä, että ovat omatoimisia välipalojensa ym kanssa ja sitä, että ulkoilevat ihan ilman minua.

Toisaalta odotan keskusteluja lasten kanssa ja sitä, että voidaan mennä "minne vaan, koska vaan": teatteriin, elokuviin, ravintolaan niin että siellä on mukavaa koko ajan D), ulkomaille. Luulen, että kaikki tuo on helpompaa kun ovat kouluikäisiä kuin mitä ovat nyt, eli 4v ja toukokuussa 2v.

samoja asioita tuli itselle mieleen. lapset tällä hetkellä 2v ja 6kk ikäsiä niin ei ihan viel tämmöset onnistu

 

Kyllä nauti täysillä tästä ajasta kun lapset pieniä! Ehkä joskus kun nuorinkin menee kouluun niin voisi sen iltatähden tehdä/toivoa.

 

Miksi kaikki hyökkää heti teilaamaan että isompien kanssa on kumminkin ihan yhtä rankkaa ja yöunistakin on turha ees haaveilla kouluikästen kanssa.. Tyypillistä mammaa.

Kovin työ lapsen kasvatuksessa on ekat 7 vuotta, sen jälkeen kitketään enään rikkaruohoja.

 

En odota sitä aikaa. Sitten täytyy miettiä, miten lasten hoito järjestetään iltapäivisin ja loma-aikoina. Meillä on perheyritys, ja lomia ei pysty pitämään ihan koulun lomien mukaisesti - päivät on tähän asti olleet 9-16 ja se on tuonut arkeen hyvän rytmin.