N
N*S* P*****
Vieras
Naapurissamme asuu eräs kiva pieni perhe, jota olen halunnut auttaa tosi paljon. Äiti on yksin lasten kanssa, tarvitsee kipeästi apua 5-vuotiaan ja vauvan kanssa jne. Vaikka itsellänikin on kaksi pientä lasta, olen ajatellut, että aina meiltä irtoaa lastenhoitoapua tai silmiä ja käsiä pihalla, kun meitä on sentään kaksi aikuista! Perheen äiti pyysi minua mm. siivoamaan hänen asuntonsa, kun hän oli viimeisillään raskaana ja ehdin tehdä sen parikin kertaa, lattiasta kattoon.
Viime viikolla sattui tilanne, että tarjouduin itse vahtimaan ko perheen 5-vuotiasta, sillä äiti oli sairaana (ja vauva päiväunilla). Otin lapsen mukaan kauppareissulle, tarjosin jäätelötkin, kun lapsi pyysi.
Yhtä äkkiä tyttö alkoi kysellä, aiommeko me tulla johonkin heidän perheen juhlaansa. Sanoin vaan, että en aio, koska meillä on silloin omat juhlat niin kuin onkin. Tyttö sanoi, että sä et voikaan itse kutsua itseäsi. Olin aivan ihmeissäni ja sanoin, että ei tietenkään voi kutsua itseään juhliin. Sitten tyttö sanoi, että äiti ei haluakaan juhliinsa ketään "xxxxxxx xxxxxxx":ta. (En viitsi kirjoittaa nimeä tähän tunnistamisen vuoksi.) Kysyin, että ketä nämä tällaiset ihmiset ovat. No tyttö vastasi yksikantaan, että SINÄ!
Sitten tyttö alkoi kertoa esimerkkejä, mikä minun käytöksessäni on ärsyttänyt hänen äitiänsä ja ne asiat olivat oikeasti tapahtuneet. Lisäksi hän sanoi, että äiti ei pidä siitä, kun olet kyselemässä aina kuulumisia tai mihin ollaan menossa jne. Olin aivan puulla päähän lyöty, sillä rouva on ITSE pyytänyt minulta usein apua ja yhtenä iltana tuli vielä aivan älyttömään aikaan meille kyläänkin, kun kotona oli yksinäistä. Ja nuo kuulumisten ja menemisten/tulemisten kyselyt ovat olleet vain pientä small talkia (lähinnä lapseen kohdistettua), kun on törmätty rapussa.
Arvatkaa, kuinka paljon minua loukkaa! En ole todellakaan tiennyt olevani noin ärsyttävä palveluksineni. En edes jaksa listata tähän, mitä kaikkea olen tehnyt perheen hyväksi, kun sinne on syntynyt toinen lapsi saati sitä ennenkin. Äitihän on ollut käytännössä yksin koko ajan. Kaikken tasottominta touhua minusta on se, että äiti haukkuu meitä lapselleen ja keksii vielä tyhmiä lempinimiä. Asiasta on viikko aikaa ja vieläkin raivostuttaa. Eilen olisi taas tarvittu palveluksia, mutta enpä auttanut.
Mitä muut tekisitte tässä tilanteessa?
Viime viikolla sattui tilanne, että tarjouduin itse vahtimaan ko perheen 5-vuotiasta, sillä äiti oli sairaana (ja vauva päiväunilla). Otin lapsen mukaan kauppareissulle, tarjosin jäätelötkin, kun lapsi pyysi.
Yhtä äkkiä tyttö alkoi kysellä, aiommeko me tulla johonkin heidän perheen juhlaansa. Sanoin vaan, että en aio, koska meillä on silloin omat juhlat niin kuin onkin. Tyttö sanoi, että sä et voikaan itse kutsua itseäsi. Olin aivan ihmeissäni ja sanoin, että ei tietenkään voi kutsua itseään juhliin. Sitten tyttö sanoi, että äiti ei haluakaan juhliinsa ketään "xxxxxxx xxxxxxx":ta. (En viitsi kirjoittaa nimeä tähän tunnistamisen vuoksi.) Kysyin, että ketä nämä tällaiset ihmiset ovat. No tyttö vastasi yksikantaan, että SINÄ!
Sitten tyttö alkoi kertoa esimerkkejä, mikä minun käytöksessäni on ärsyttänyt hänen äitiänsä ja ne asiat olivat oikeasti tapahtuneet. Lisäksi hän sanoi, että äiti ei pidä siitä, kun olet kyselemässä aina kuulumisia tai mihin ollaan menossa jne. Olin aivan puulla päähän lyöty, sillä rouva on ITSE pyytänyt minulta usein apua ja yhtenä iltana tuli vielä aivan älyttömään aikaan meille kyläänkin, kun kotona oli yksinäistä. Ja nuo kuulumisten ja menemisten/tulemisten kyselyt ovat olleet vain pientä small talkia (lähinnä lapseen kohdistettua), kun on törmätty rapussa.
Arvatkaa, kuinka paljon minua loukkaa! En ole todellakaan tiennyt olevani noin ärsyttävä palveluksineni. En edes jaksa listata tähän, mitä kaikkea olen tehnyt perheen hyväksi, kun sinne on syntynyt toinen lapsi saati sitä ennenkin. Äitihän on ollut käytännössä yksin koko ajan. Kaikken tasottominta touhua minusta on se, että äiti haukkuu meitä lapselleen ja keksii vielä tyhmiä lempinimiä. Asiasta on viikko aikaa ja vieläkin raivostuttaa. Eilen olisi taas tarvittu palveluksia, mutta enpä auttanut.
Mitä muut tekisitte tässä tilanteessa?
... Minäkin varmaan ottaisin tuon asian esille jollain lailla tämän äidin kanssa. Ehkä vain sanomalla kautta rantain että sait lapsen puheista sellaisen vaikutelman ettei apua arvosteta tai se olekaan niin tarpeellista kuin kuvittelit sen olevan? Jotenkin on myös vaikea uskoa että lapsi tuollaisessa asiassa valehtelisi. Onko tämä äiti mahdollisesti sitä mieltä että "kutsut itse itseäsi" muihinkin tilanteisiin, jos sekin sanonta tuli lapsen suusta? Vai käykö hän siis itse pyytämässä? En todellakaan auttaisi enää ainakaan yhtä hanakasti...
Jos hänellä on ollut vaikka tylsää kuunnella niitä?
