Äiti purskahti itkuun, kun vauva syntyi. Toivoi poikaa ja lapsi olikin tyttö.

[sh minäkin]

HÖPÖHÖPÖ!!

Ei ole mikään höpöhöpö-asia. Vaitiolovelvollisuus sitoo hoitajaa niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Maailma on kuitenkin kohtalaisen pieni ja vaikka kuinka välttäisi puhuttaessa tunnistettavia piirteitä, niin silti on mielestäni todella epäasiallista puhua työpaikalla/harjoittelupaikalla nähdyistä/koetuista asioista.

Jos joku asia jää mietittyttämään, niin asia kannattaa purkaa työpaikalla kollegoiden kanssa tai harjoittelijan ohjaajansa kanssa.

 

[Sh]

HEJ, eiköhän se sama vaitiolovelvollisuus liene voimassa myös Norjassa, tai ainaskin kaikilla Suomessa valmistuneilla hoitoalan työntekijöillä. Ei ole mitään HÖPÖ HÖPÖ kamaa....

 

[kielletty]

Vähän ot, mutta itse jotenkin... oudoksuin esikoista, joka ei ollut yhtään sen näköinen kuin minkälaiseksi olin hänet kuvitellut. Poika oli isokokoinen ja vaalea, kuvittelin mielessäni pieneksi ja tummaksi. Saahan sitä ihmisellä olla (ja raskausaika sekä synnytys varsinkin on hyvinkin emotionaalista aikaa) tunteita, ja siitähän tässä ihmiselossa on kyse että opetellaan käsittelemään niitä. Kyllä se rakkaus sieltä tuli, enkä voisi lastani kuvitellakaan toisenlaiseksi

 

[dffd]

Kurjaa, että vieläkin poikalapsi on se "parempi" vaihtoehto, vaikka on vuosi 2012.

T: Kolmen ihana tytön äiti

 

[Piparnakkeli]

Hienoa, mitähän ap valmistuttuaan juoruaa naapurikaupungissa "ei sitä kukaan tunnista ku sillä oli perusblondi tukka ja tiikeritatska nilkassa" :O

 

["Noh"]

Ei tässä mun mielestä kyllä mitenkään vaitiolovelvollisuutta rikota. Jos ap sitävastoin kertoisi: "TAYSissa tai HYKSissa tapahtui tällaista viime vuonna", sen voisi jo yhdistää tiettyyn ihmiseen.

 

["juupas"]

Kyllä voi puhua ja sanoa, jos ei ole selvästi tunnistettavissa. Kyllähän kouluissakin opettajat puhuvat käytännön esimerkeistä esim. "eräässä vanhainkodissa tapahtui xxxxxxx" eräässä päiväkodissa oli tyttö joka xxxxxxx " eräässä firmassa kirjanpidossa tehtiin rikos xxxxxx"

 

[näin täällä...]

Mä olen lapsuudesta asti haaveillut kahdesta pojasta. Pidin aivan selvänä asiana vielä teini-iässäkin, että tottakai minä saan kaksi poikaa. Mulla oli pojille jo nimetkin valmiina. Niistä piti tulla Aleksi ja Tuukka.
Sisustamisesta kiinnostuin jo yläasteella ja mielessäni sisustelin pojilleni huonetta. Elin vaan niin vahvasti unelmissani kahden pojan äitinä. Lapset ajattelin saavani nuorena, viimeistään 25-vuotiaana.
Saattui johtua siitä, että lapsena asuttiin maalla, jossa oli aivan ihanaa elämää. Naapurissa oli kaksi pikkupoikaa, joita hoitelin ja ne oli vähän kuin pikkuveljiä. Kai tuo "ihana lapsuus kahden suloisen naapurinpojan kanssa" jätti jälkensä.

No 25-vuotiaana mulla ei ollut edes miestä vielä. Löysin mieheni vasta kolmekymppisenä ja esikoista yritettiin 4-vuotta. 36-vuotiaana kun esikoinen syntyi, hän oli tyttö. Toista lasta emme ole saaneet.
Rakastan tottakai tyttöäni, eikä sillä sukupuolella ollut lapsen syntymän jälkeen enää mitää väliä.

 

["kirri"]

Mä olen aina toivonut montaa tyttöä ja kun ekan raskauden aikana selvisi, että tulija olisi poika niin mun piti käydä se asia läpi. Sitten osasin ottaa pojan rakkaudella vastaan. Tämän jälkeen sain tytön ja olin tietenkin onneni kukkuloilla. Molempia rakastan yhtä paljon.

 

["kätilö"]

Kyllä voin kätilönä sanoa, ettei tuo ap:n tapaus ole mitenkään poikkeus. Monet äidit odottavat (useimmiten poikalasta kovasti, jostain kummasta syystä) ja saattavat pettyä. On toki näitäkin ollut, että haluttu tyttö ja tullutkin poika.
Synntys on rankka kokemus ja sen jälkeiset tuntemukset voivat olla hyvinkin rankkoja. Yleensä kotiin on lähdetty aivan yhtä onnellisena ja iloisena silti, sen lapsen kanssa.

 

[dspkfsdf]

Ei tässä varmasti vaitiolovellisuutta suoraan rikottu, mutta oman ajattelemattomuutensa ap ilmaisi jo kahteen otteeseen:

Hänet voi tästä helposti tunnistaa työkaveri tai vaikka esimies. Esimiehenä ainakin tarkkailisin kaksplussalla potilaista puhuvaa työntekijää todella tarkasti ettei jatkossa lipsauta pahemmin.

Koko aloituksen sävy. Kyllähän ammattilaisen tulisi tietää, että synnyttänyt nainen on herkässä tilassa ja että sukupuolitoiveet ovat lähinnä inhimillisiä.

 

[juuuu]

Kyllä mä tiedän paljonkin ihmisiä, jotka toivotavat kovasti juuri tyttöä tai juuri poikaa.
Olen kuullut jonkun sanovan myös "olisi kauheaa saada tyttö" tai "haluan ehdototmasti tytön" "haluan ehdottomasti kolme poikaa" jne.

 

["vieras"]

Ehkäpä kyseiselle naiselle oli pieni "järkytys" saada tyttö, jos hän oli vahvasti tuntenut saavansa pojan. Mutta nyt kyllä epäilen, että itkulla on ollut myös muista syitä: väsymys, ekan lapsen saaminen noin yleensä on jännittävää ja ehkä helpotus siitä, että kaikki meni hyvin. Ehkä hän ei ole osannut sanoa mitä itkee, eihän jossain itkutilanteessa osaa, ja hän on sanonut sen ensimmäisenä mieleen tulleen asian. Mikä ehkä lopultakin oli se vähäisin, mutta saattoi olla "päällimmäisin", silkka ällistys siitä että ei se ollutkaan tyttö/poika.

 

[ihan vaan kysymys]

Miksi toivotte tiettyä sukupuolta? Kuvitteletteko jotenkin, että oma mielikuvanne siitä, millainen vaikka tyttö on, vastaa sitä, mitä hänestä oikeasti tulee. Eli teillä on sukupuolirooliin liittyviä odotuksia. Entäs, jos siitä toivomastanne sukupuolesta ei tulekaan lähellekään omaa sukupuoliroolikäsitystänne vastaavaa persoonaa?

 

["jjj"]

Miksi toivotte tiettyä sukupuolta? Kuvitteletteko jotenkin, että oma mielikuvanne siitä, millainen vaikka tyttö on, vastaa sitä, mitä hänestä oikeasti tulee. Eli teillä on sukupuolirooliin liittyviä odotuksia. Entäs, jos siitä toivomastanne sukupuolesta ei tulekaan lähellekään omaa sukupuoliroolikäsitystänne vastaavaa persoonaa?

Varmasti mielikuvat saattaa kummuta lapsuudesta, ala-asteen koululuokasta, satunnaisista muistoista, kokemuksista jne.
Mä jotenkin oletan aina, että poika on menestyvä, jalkapalloa harrastava, komea, tummatukkainen, älykäs ihiminen, jolla on aikuisena sellainen ammatti, jossa kuljetaan puvussa.

<-- monet tuntevani miehet ovat tällaisia.

Tytöstä taas tulee mieleen herkkyys, nirppanokkaisuus ja hankala teini. <-- kasvoin kolmen angstirääväsuusiskon kanssa.

 

[jönn]

Jos on elänyt äidin, kolmen siskon, mummin, kahden tädin ja kuuden tyttöserkun kanssa ilman yhtäkään miespuolista läheistä sukulaista, niin ei kovin osaa olla miesten kanssa. Miesten maailma on liian vieras.

 

["ansku"]

Minä olen AVOIMESTI onnellinen että meille syntyy kolmen tytön jälkeen poika!!

 

["vieras"]

Mä olin joskus 12-vuotiaana menossa Pariisiin vanhempieni kanssa. Lentokentällä oli tyylikkään ja rikkaan näköinen kaunis pariskunta kahden hienosti puetun ja suloisen poikalapsen kanssa. Kumpikin poika olivat mielettömän kauniita lapsia. Tuo perhe tuli myös samalla lennolla Suomeen. Se äiti osteli kentältä kaikkia kalliita hajuvesiä jne.
Mulle tuli mielikuva "rikkaasta unelmaperheestä" jossa kaikki on hyvin. Haaveilin pitkään kahdesta pojasta. Jotenkin se kai yhdistyi tuohon mielikuvaan

 

[FreezeCat]

Mun mielestä kuitenkin synnyttäneellä äidillä ihan inhimillinen reaktio asiaan. Eli voin siis hyvinkin kuvitella hänen tuntemukset..mutta voin myös kuvitella senkin, että hän hyvin nopeastikin toipuu siitä pettymyksestään ja aidon oikeasti rakastaa lastaan.

Mulla oli muuten vähän samanlainen tilanne, kun nuorimmaiseni aikanaan synnytin. Toisaalta mulla oli ollut koko odotusajan "poikafiilis" mutta kuitenkin hiljaa mielessäni ikään kuin pelkäsin tytön syntymistä. No, tyttö sieltä tulikin mutta se sekunnin parin hämääntynyt olotila vaihtui totaaliseen rakastumiseen - tätä tyttölasta meidän kokoonpano oli vaillakin :heart:.

 

["Ode"]

Kyllä mäkin olisin itkenyt silmäni päästä jos esikoinen olisi ollut poika. Ei mitään poika lapsia vastaan, mutta en osannut kuvitella itseäni pojan äidiksi. Eikä ympärilläkään juuri poika lapsia ollut. Nyt jos saisin lapsen, tyttöä edelleen toivoisin mutta silti poikakin olisi kiva.

 

[kookosta]

Mä en ymmärrä mikä on ongelma? Synnytys ylipäätä on aika tunnepitoinen tapahtuma jossa ihminen voi käyttäytyä hieman eritavalla kun normaalisti. Miksei sitten voisi pettymystään tuoda julki noinkin voimakkaasti jos voi kerta potkasta kätilöä turpaankin (ei tämä äiti, mutta yleisesti)?
Ja kaikkihan oli ihan hyvin jos äiti kerta lähti hyvillä mielin kotiin oman pienen tyttärensä kanssa eikä enää märehtinyt poikaa, jota ei saanutkaan.


Mä voin sanoa ihan rehellisesti, että mä toivoin kuopuksesta tyttöä. Ja mulla oli koko raskauden ajan sellanen olo, että tyttö voisi olla tulossa. Mutta poikapa sieltä tulla tupsahti. Kyllä siinä sai käydä mielessä sellasen pikakelauksen mielikuvien ja odotusten osalta kun sieltä ei tullutkaan sitä mitä odotti. Mutta mitäpä siitä, sellasta elämä on. Enkä mä kuopusta pois antaisi mistään hinnasta :heart:

 

[lophop]

Oli pakkomielle, että esikoisen on oltava poika. Ajatus tytös oli kertakaikkiaan kauhea. Olisi ollut ihan tuomio saada tyttö ja mua olisi rankaistu. No tyttö sieltä tuli ja muuta en toivoisi enään.

 

["Äiti76"]

No ei tuo nyt mitään outoa ole... paljonhan raskauteen tunteita liittyy, voimakkaita sellaisia
Mulla esikoinen poika, vuosia häntä tehtiin ja pitkän harkinnan jälkeen lähdettiin toista yrittämään. Alusta asti koko raskausaika oli aivan erilainen kuin esikoisen kohdalla, olin satavarma tytöstä. Mietin vain tytön nimiä, ostin jopa jotain pinkkiä vaatetta ym.
Raskauden keskivaiheilla ultrassa näkyi selvääkin selvemmät pojan vehkeet. Kyllä mulla se ilta meni sellasissa "voihan fak"-fiiliksissä ja piti asennoitua uudelleen koko vauvaan (kuulostaa tylyltä...). Nopsaan kuitenkin aloin nähdä itseni ihan loogisesti kahden pojan äitinä. Kun poika syntyi, niin rakkaus häneen oli jo olemassa. Musta on ihana, kun on "POJAT" Kolmatta emme enää saa eikäs e haittaa, näin on tarkotettu ja hyvä.

 

[LuvLucy]

Minun unelmani olisi saada poika JA tyttö.
Eka poika, ihan vain siksi, että pojat ovat fyysisesti voimakkaampia kuin tytöt ja täten voivat puolustaa paremmin nuorempia sisaruksiaan - toki poikkeuksiakin löytyy niin tytöistä kuin pojista, mut näin yleisesti ottaen.

Jos saan ekana tytön tai vain pelkästään tyttöi, ei miun maailma siihen kaadu, pääasia on että saisin lapsen - tulis sitten poika tai tyttö.

 

["kikka"]

no kuka tyttöä haluiskaan!