Pieni lapsi tönii muita suuttuessaan - miten toimia?

[leppäkerttu86]

Miten tulisi toimia, kun lapseni (3v) tönii kaveriaan, esim jos hän haluaisi jonkun lelun itselleen tmv. Aina tönimiselle on jokin syy. Yleensä johtuu esim juuri siitä, että haluaisi itselleen lelun, joka kaverilla on jne. Häneltä siis puuttuu siinä tilanteessa taito, jossa hän kertosi haluavansa juuri sen lelun mikä kaverilla on, hän ei malta odottaa vuoroaan. Olen yrittänyt kertoa, miten pitäisi toimia, mutta ei hän sitten muista/osaa sitten tuollaisessa tilanteessa ilmaista itseään, vaan alkaa tönimään.
Olen välillä tehnyt jopa niin tönimistilanteessa, että olen vienyt lapsen pois muiden lasten luota, siis toiseen huoneeseen, ja keskustellut miksi lapseni töni ja olen sanonut ettei toista saa töniä, ja kehottanut pyytämään anteeksi.
Onko väärin, jos joskus tilanteen ollessa sen verran raju, että lähden lapsen kanssa pois tilanteesta? Sitä en tee siis aina, vaan silloin, jos katson, että on liikaa ihmisiä ympärillä, että parempi mennä rauhoittumaan ja ottaa aikalisä tilanteeseen.
Olen miettinyt nyt, onko tuo toimintamalli kovin järkevä kuitenkaan. Mikä olisi parempi, onko kokemusta?

 

[minä,]

Jos muu ei auta

 

[leppäkerttu86]

^ Mun arvohin ei kuulu tuollainen käytös.

 

["Äiti2"]

Kysytään näin, että miten sinä toimit, jos joku toinen lapsi tönäisee ja vie lelun sinun lapsesi kädestä.

 

[leppäkerttu86]

^siis ei lapseni ottanut sitä lelua sen toisen lapen kädestä, vaan hän töni sitä, koska hänellä ärsytti ettei saanut sitä!

 

[leppäkerttu86]

Niin, ja "Äiti2"-toki tuollaisessa tilanteessa pyytäisin antamaan lelun takaisin. Mutta kun lapsen ei sitä ottanut, vaan kävi monta kertaa tönimässä sitä toista lasta. Ja vaikka kielsin, otin syliin, hän meni aina uudestaa. Sitten ajattelin, että nyt vien pois tilanteesta, koska ei näytä menevän muuten perille. Mietin vain, toiminko väärin?

 

["Äiti2"]

Niin, ja "Äiti2"-toki tuollaisessa tilanteessa pyytäisin antamaan lelun takaisin. Mutta kun lapsen ei sitä ottanut, vaan kävi monta kertaa tönimässä sitä toista lasta. Ja vaikka kielsin, otin syliin, hän meni aina uudestaa. Sitten ajattelin, että nyt vien pois tilanteesta, koska ei näytä menevän muuten perille. Mietin vain, toiminko väärin?

Se kolmevuotias on siis vahvempi kuin sinä?

En ihan tiedä, pitäisikö tätä ottaa tosissaan, mutta juu. Väärin teet.

 

[leppäkerttu86]

No sulta Äiti2 ei ainakaan kehitävää vastausta saa. Jospa joltain muulta

 

[leppäkerttu86]

No sulta Äiti2 ei ainakaan kehittävää vastausta saa. Jospa joltain muulta

 

["Äiti2"]

No tässä rakentavia ohjeita. Puutut asiaan, kun näet lapsen suunnittelevan tönäisyä. Koppaat hänet kainaloista ilmaan ennen kuin hän ehtii toteuttamaan aiettaan. Kannat toiseen huoneeseen, juttelet ja lohdutat, kerrot ettei ketään saa satuttaa. Jos päivä menee hyvin, tarra tauluun. Jos et ehdi pysäyttää, peli poikki ja etukäteen sovittu rangaistus, esim. lempilelulle 1 päivä jäähyä.

Paljon rakkautta, huomiota ja yhteistä tekemistä.

Näiden rakentavien neuvojen lisäksi voin auttaa tuossa kainaloiden alta pois nostamisessa, jos lapsesi tönii meidän lapsiamme.

 

[leppäkerttu86]

^ Äiti2" - Jos on monta lasta tilanteessa, ei kukaan voi haukan lailla seurata kokoajan pelkästään yhtä lasta!! Luuletko, että en ole tehnyt tuota että otan lapsen syliin ennen kuin hän tekee jotain toiselle. Mutta kun aina ei voi olla kärppänä tilanteessa, niin silloin lapsi voi ehtiä tönimään. Juuri näin olen toiminut kuin sinä neuvot, ja kuitenkin aiemmin sanoit että toimin väärin.
Naurattaa täydellisyytesi
Paljon rakkautta, huomiota ja yhteistä tekemistä meilläkin lapsi saa! =)

 

["Äiti2"]

Toki lapsi voi ehtiä tönimään muita, mutta ei samassa tilanteessa monta kertaa. Se on väärin jo toisiakin kohtaan. Toivottavasti ymmärsin aloitusviestisi väärin.

En ole täydellinen, meillä on tönimisen kanssa tehty paljon töitä. Mutta olen aika tarkka siitä, että toisille lapsille kuuluu oikeus leikkiä tarvitsematta pelätä toistuvaa hyökkäystä.

 

[kaf]

Onko väärin, jos joskus tilanteen ollessa sen verran raju, että lähden lapsen kanssa pois tilanteesta? Sitä en tee siis aina ...

minusta on itsestäänselvää, että tönivälle lapselle selvästi osoitetaan, että töniä ei saa. tilanteesta pois vieminen on oiva keino tähän. käy lapselle erinomaisen selväksi, että sitä lelua ei ainakaan noin saanut.

rajua olisi jättää asia pienen lapsen vastuulle (olla aikuisena sitä mieltä, että ei saa töniä, mutta olla asiaa hoitamatta -> lapsen vastuulla olisi osata muuttaa toimintansa ja aikuinen ajattelee vaan, että onpas huonokäytöksinen lapsi kun noin tekee)

kummallista ja aika epäjohdonmukaista on, että et (tarkoituksellisesti) tee sitä kuitenkaan aina. välillä siis tönimisestä ei seuraakaan mitään, välillä taas äitee vie pois. pitäähän sitä sitten lapsen aina testata, että kumpi homma nyt onkaan menossa. ajatuksella "tönäisempä, kun en tiedä mistä riippuu onko se hyväksyttyä vai ei" (jos riippuminen johtuu siis aikuisen viitsimisestä tai niinkuin sanoit siitä, kuinka paljon ihmisiä samassa tilassa on (?!) )

vinkkini siis: seuraamus pitää olla. päätä mikä se teille sopiva seuraamus on ja toimi joka kerta samalla tavalla. (toki se ei aina onnistu, mutta siihen pyritään)

 

["Äiti2"]

minusta on itsestäänselvää, että tönivälle lapselle selvästi osoitetaan, että töniä ei saa. tilanteesta pois vieminen on oiva keino tähän. käy lapselle erinomaisen selväksi, että sitä lelua ei ainakaan noin saanut.

rajua olisi jättää asia pienen lapsen vastuulle (olla aikuisena sitä mieltä, että ei saa töniä, mutta olla asiaa hoitamatta -> lapsen vastuulla olisi osata muuttaa toimintansa ja aikuinen ajattelee vaan, että onpas huonokäytöksinen lapsi kun noin tekee)

kummallista ja aika epäjohdonmukaista on, että et (tarkoituksellisesti) tee sitä kuitenkaan aina. välillä siis tönimisestä ei seuraakaan mitään, välillä taas äitee vie pois. pitäähän sitä sitten lapsen aina testata, että kumpi homma nyt onkaan menossa. ajatuksella "tönäisempä, kun en tiedä mistä riippuu onko se hyväksyttyä vai ei" (jos riippuminen johtuu siis aikuisen viitsimisestä tai niinkuin sanoit siitä, kuinka paljon ihmisiä samassa tilassa on (?!) )

vinkkini siis: seuraamus pitää olla. päätä mikä se teille sopiva seuraamus on ja toimi joka kerta samalla tavalla. (toki se ei aina onnistu, mutta siihen pyritään)

Erinomainen kirjoitus! Juuri tämä on tärkeä pointti: kolmevuotias tuskin pystyy siinä tilanteessa itsenäisesti rauhoittamaan itseään, vaan aikuisen täytyy auttaa katkaisemalla tilanne kunnolla. Ja linjan täytyy pitää aina, tai lapsi testaa testaamasta päästyään.

 

[leppäkerttu86]

siis näin toimin: kun lapsi tönii, silloin otan hänet syliin, kiellän.e. Yleensä menee, perille mutta ei todellakaan joka kerta (mikä minusta sekin on aika tavallista, että parin tunnin aikana lapsi voi yrittää tönäistä toisenkin kerran, jos häntä esim provosoidaan ja lällätellään jne). Mutta en halua siltikään, että lapseni tönii muita, tietenkään. Silloin vien lapseni pois tilanteesta, jos töniminen toistuu, olipa syy mikä tahansa. MUTTA asia on niin, etten todellakaan ala joka kerta viemään pois tilanteesta, koska lapseni ainakin 90%:sti tottelee, kun otan hänet syliin ja kiellän. Minun mielestäni siinä EI OLE MITÄÄN kummallista, jos en lastani joka kerta vie pois tilanteesta, jos hän uskoo vähemmästäkin. Mutta todellakin jos tilanne toistuu, SILLOIN minä vien hänet pois tilanteesta rauhoittumaan ja keskustelen.
Huvittavaa, että halutaan tässä keskustelussa päteä ja ymmärtää väärin. Miksi ei voi ensin kysyä, ennen kuin aletaan syyttelemään.

 

["provo"]

siis näin toimin: kun lapsi tönii, silloin otan hänet syliin, kiellän.e. Yleensä menee, perille mutta ei todellakaan joka kerta (mikä minusta sekin on aika tavallista, että parin tunnin aikana lapsi voi yrittää tönäistä toisenkin kerran, jos häntä esim provosoidaan ja lällätellään jne). Mutta en halua siltikään, että lapseni tönii muita, tietenkään. Silloin vien lapseni pois tilanteesta, jos töniminen toistuu, olipa syy mikä tahansa. MUTTA asia on niin, etten todellakaan ala joka kerta viemään pois tilanteesta, koska lapseni ainakin 90%:sti tottelee, kun otan hänet syliin ja kiellän. Minun mielestäni siinä EI OLE MITÄÄN kummallista, jos en lastani joka kerta vie pois tilanteesta, jos hän uskoo vähemmästäkin. Mutta todellakin jos tilanne toistuu, SILLOIN minä vien hänet pois tilanteesta rauhoittumaan ja keskustelen.
Huvittavaa, että halutaan tässä keskustelussa päteä ja ymmärtää väärin. Miksi ei voi ensin kysyä, ennen kuin aletaan syyttelemään.

Nyt kun Leppis86 ilmoitit tästä avuttomuudestasi, niin näemmä olet sitten hiekkalaatikon huonoin äiti..

Mutta tsemppiä!! (siellä puistoissa kun on mammoja arvostelemassa jos jani-petterisi tekee yhdenkin virheen)