pienen vauvan tapaamiset yms asiat..

Eli raskaana olen,välit lapsen isään tällä hetkellä ihan poikki,eikä hyvältä näytä että niitä korjattua sais..
Niin kovasti mietityttää että kun lapsi syntyy miten noita tapaamisia järjestetään,onko minun vaan laskettava mies meille ties miten monta kertaa viikossa? ja miten se muuten meni,1v voi olla yhden yön,2v kaksi jne..?
ja entäpä huolto,olen miettinyt että yksinhuoltajuus olisi paras vaihtoehto kun ei siis väleissä edes olla.
mutta tiedän isän vaativan yhteishuoltoa. onko tästä siis oikeuteen lähdettävä sopimaan vai miten nuo hoidetan?
Kamala tilanne,mutta minkäs näille tekee... :headwall:

 

olen 1v2kk tytön yh-äiti ja aattelin vastailla sulle!Meillä kans tilanne odotusaikana huono ja mietin vaan yksinhuoltajuutta.isyydentunnustuksessa käytiin samalla huoltajuusjutut ja päädyttiin yhteishuoltajuuteen.Eli suuremmat päätökset ja semmoset tehdään yhdessä,lapsi myös isän puolen sukulaisten perillinen jne.Lapsi asuu äidillä eli minä saan päättää millon isä vierailee ja kuinka usein.Toivottavaa olisi että isä loisi jonkunmoisen suhteen lapseensa.Tapaamisista tuli papereihin maininta,että sovitaan suullisesti.Isä ei voi vaatia lasta esim. yökylään,jollei hänellä ole tarjota lapselle sopivia puitteita.Tapaamiset voidaan järjestää myös valvotuissa tiloissa.Meillä mennyt nyt ihan mukavasti.isä käy pari kertaa viikossa kylässä ja näin luo suhdetta lapseen.Vielä ei ole edes tullut puheeksi yökyläilyt.jos vaan mahdollista anna lapsen tutustua isäänsä,on siitä vielä myöhemmässä vaiheessa kiitollinen! =)

 

Mutta tällä hetellä vaan kovasti ahdistaa nuo käytännön asiat.. Ja isästä tiedän sen verran että tulee vaatimaan ties mitä. Ja että minun hänet kotiini laskettava.. Kun tällä hetkellä ainakin pelottaa koko ihminen,ei hyyvä lähtkohta mihinkään..
Mutta eiköhän lastenvalvojat ym neuvo. Sen tiedän että tapaamisista tehtävä meillä tosi tarkat paperit, muuten voi olla herra ovella joka päivä.. ja mielellään kuitenkin eläisin omaakin elämääni.
Mutta kiitoksia vastauksesta enninuppu,hyvä kun teillä järjästynyt asiat!

 

odotan vauvaa yksin ja tulevan isän kanssa emme ole enää tekemisissä. rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että ei tulisi mieleenikään suostua yhteishuoltajuuteen, ei missään olosuhteissa. tällöinhän isällä olisi yhtälainen päätösvalta lapsen hoitoa ja myöhemmin esim. koulua koskevissa asioissa. lisäksi isä voisi halutessaan estää lapsen muuton toiselle paikkakunnalle.. (korjatkaa toki jos olen väärässä ) . kotiinikaan en halua tätä henkilöä päästää ja olen käsittänyt ettei siihen ole tarvettakaan? ei kai isä voi noin vain vaatia (ja saada) yhteishuoltajuutta?

 

Isä voi vaatia yhteishuoltajuutta,tai siis hänen ei ole pakko suostua äidin yksinhuoltajuuteen.Jos vanhemmat ovat asiasta eri mieltä,se täytyy ilmeisesti selvittää oikeuden kautta.Lastenvalvoja suosittelee yhteishuoltajuutta,mikäli isä paikalla esim. isyyttä tunnustamassa.Toki jos isästä ei tietoa,ni tulee automaattisesti yksinhuoltajuus äidille.Äidin ei myöskään tarvitse kertoa isän nimeä,mutta jos isä on tietoinen lapsesta,niin varmasti sen myös haluaa omakseen tunnustaa.Ja tätä ei äiti voi vissiinkään estää!Näin olen asiat käsittänyt =)

 

ovat olleet alusta sti joka toinen vk.loppu ja yhtenä päivänä väliviikost isällään. Oltiin aiemminkin erossa kun esikoiseni oli 1.vee ja silloinkin oli tuo vuorovkloppusysteemi. Nyt synty kolmas lapsukainen ja olemme erillämme edelleen ja on sovittu, että kunhan tissi jää ni lapsi menee isoveljien mukana, sitä ennen isukki vierailee meillä tai me isukilla. On luvannu joskus ottaa yöksikin ( pullosta siis syöpi myös) jos haluan yöni nukkua kunnolla, nyt ollu melkosta valvomista ja aika rankkaa kolmen pienen kanssa...meillä on hyvät välit ja isukki hoitaa kyllä lapsia yhtä hyvin kun mäkin joten tämä käy meillä.

 

Täällä meni ainakin niin että varsinaista tapaamisoikeutta ei isä saanut, kun tyttö oli ihan pieni. Ei vieläkään saa, vaikka ikää "jo" reilu vuosi. Kattellaan kuulemma sitten uusiks ku muutama vuosi ikää tullut lisää. Ja tosiaankaan, ei ole mikään pakko päästää miestä kotiisi, jos et halua.

 

Erosin enen kuin tyttö syntyi, silloin mies sanoi että ei ikinä halua kuulla meistä ja ei myöskään tunnusta lasta omakseen. Ajattelin että parempi niin kuin että joutuisin semmoisen sekopään kanssa olemaan tekemisissä. Mutta toisin kävi, kun lapsi syntyi niin se idiootti soitti jo laitokselle. Tuli myös sinne käymään ja halusi niin kovasti selvittää kaikki aisat kun hänellä on näin ihana lapsi ja seon ainut mitä on..... Voi voi olisi ajatellut aikaisemmin mitä teki... ja uhkaili. Nyt haen yksinhuoltoa oikeudesta ja hän yhteishuoltoa. Ja aivan äärettömiä tapaamis oikeuksia. Niinkuin 3 arkitapaamista viikossa ja joka toinen vkl. Missä on mun elämä kun on muitakin lapsia. Suhde isän ja lapsen välillä on toimittava mutta tapaamiset eivät onnistu jos vanhemmat eivät ole väleissä. Ja minä en voi tästä idiootista sanoa mitään hyvää. Eli oikeus päättää kaikesta meidän puolesta....

 

Mulla poika 2kk ja hänen isänsä on käynyt poikaa katsomassa yhden kerran,pari viikkoo sit.Ajattelin hakea yksinhuoltajuutta,koska käytännön asiat helpottuisivat kun isä asuu toisella paikkakunnalla(välimatkaa n.150km)...Saa nähdä mitä isä tästä tuumaa,dna-testit on otettu ja lastenvalvojalle 20.12 aika.Tapaamisia minäkin mietin kun en haluaisi olla mikään täyshoitolan ylläpitäjä että isä tulisi aina meille kylään kun lastansa näkee...Mutta välimatkan takia en myöskään halua lasta hänen luokseen antaa...En tiedä sit kuinka onnistuu.

Mulla on "huono" tapa vaan olla tuollanen suhteiden ylläpitäjä(tai en tiä onko huono vai ei) eli haluan kovasti että lapset ovat isiensä kanssa tekemisissä..Esikoisen isäkin käy meillä kylässä kun poikaansa näkee ja usein me vielä hänet haemme meille ja nyt on myös tämän pienemmän isä tulossa meille kyläileen et poikaansa näkee. Tosin esikoinen näkee isäänsä myös mummilassa tms. Saa nähdä kuinka mun oman elämän käy jos meinaan jatkaa tätä samaa rataa kummankin isän kanssa tulevaisuudessa... :ashamed:
Haluan vaan ett pojilla on isät(omat sellaset) ja kun kerta isät on niiiiin aikaansaamattomia niin mä "uhraudun"...mutta näkeepä esikoisenkin naamalla niin suuren ilon kun isä tulee että hyvää tekee.

Aika sekava selostus...mutta kummatkaan isät siis eivät tällä tietoa ole kykeneviä ottamaan lapsiaan koskaan yökylään tms.mikä hieman ehkä harmittaa...pienemmän kohdalla ei tietenkään vielä ajankohtasta...

No joo...ehkä tää oli tässä

yksäiti+pojat

 

ensin sitä että lastenvalvoja ei suosittele yhteishuoltajuutta mikäli vanhemmat eivät ole väleissä. meillä tuli mulle yksinhuoltajuus vaikka isä samalla tunnusti isyytensä. koska emme ole väleissä oikeastaan lainkaan.
toiseksi yhteishuoltajuudessakaan toinen vanhempi ei voi estää muuttoa toiselle paikkakunnalle jos paikkakunta on Suomessa.

 

Kiitoksia kaikille vastauksista! Meillä tilanne muuttunut sillälailla että enpä tiedä yhtään tuleeko isä edes kuulumaan lapsen elämään.. hän vaan lopetti vastaamisen viesteihin (vaikka siis vaan asiasta ja asiallisesti olen pistänyt..) eikä myöskään moikkaa vaikka vastaan kävelis.. itse olen ihan pihalla koko jutusta,en ymmärrä mistä johtuu moinen käytös.
Eli yhteishuoltajuuteen en siis todella suostuisi ikinä! Jos nyt jo tilanne tämä niin en todella rupeaisi tollasen tyypin kans päättämään yhdessä lapseni asioista.. ei voi sanoa kun että "miehet" !!! En tajua mistä näitä aina löydän.. nyt on se viimenenkin usko menetetty tuohon sukupuoleen.. :'(
Ap

 

Viva, meillä täälä sama homma...Ei oo pojan isä vastannu viesteihin eikä tullut käymään vaikka lupas..Eli siis yksinhuoltajuus hakusessa,tosin olis kyllä muutenkin ollut kun tosiaan asutaan eri paikkakunnilla.

No mutta saa nähdä mikä on tulos kun ensi viikolla mennään lastenvalvojalle,tuleeko isä sinne edes...

Minäkin uskoni menettäny jo moneen kertaan...mutta kyllähän niitä toisenlaisiakin miehiä on,itelle sattuu vaan nuo "lotto voitot" kohdalle

Tsemppiä :hug:

 

Lottovoitot,juuri näin..
Tsemppiä myös sinnepäin!! toivottavasti selkiintyy tilanne teillä kans!
Mä ajattelin että useamman kerran kun jo yhteyttä koittanut ottaa,mutta ei häntä ole kiinnostanut vastata niin en enää yritä edes. Ottakoot sitten yhteyttä jos joskus saa järkeä päähänsä.

 

Äidin ei myöskään tarvitse kertoa isän nimeä,mutta jos isä on tietoinen lapsesta,niin varmasti sen myös haluaa omakseen tunnustaa.Ja tätä ei äiti voi vissiinkään estää!Näin olen asiat käsittänyt =)

Voi kun oliskin tuleva isä kiinnostunut ehdottomasti omansa tunnustamaan, ei vaan kuulemma halua enää yhtään lasta nimiinsä. No onhan tuolla
jo yksi lapsi, saman ikäinen kuin minunkin..
:'(

 

No niin...nyt kokemusta hieman noista pienen vauvan tapaamis asioista.Eilen kävin lastenvalvojalla jonne isä ei yllättäen ilmestynytkään.Meillä siis tilanne että tuo poika on kohta 3kk ja isä on käynyt kerran häntä tapaamassa.Itse olen kylllä pyytänyt käymään jne,että kyse ei ole siitä ettenkö minä haluaisi isän ja lapsen tapaavan. No kuitenkin siis....
Minulla säilyy yksinhuoltajuus ja siitä ei kuulema ole mitään epäilystäkään,vaikka isä itse haluaisi yhteishuoltajuutta.Tapaamisia ei myöskään lastenvalvojan mielestä ole järkevää kirjoittaa kirjallisesti ollenkaan koska isä on ollut tähänkin asti näin passiivinen asiassa..Isälle pitäisi ehdottomasti syntyä ensin lapsen kanssa kunnon tunne side ennen kun tapaamisia voisi edes harkita mitä ei tällä keinolla tule syntymään
Ja sit kun kysyin että mitenkäs myöhemmin sit jos isä innostuukin isyydestään tms.Lastenvalvoja sanoi että yleisesti käytetään jonkun psykologin suositusta että lapsi ei olisi lähivanhemmastaan erossa kuin vuosia vastaavan määrän öitä kerralla.Eli 1v yhden yön,2v kaksi yötä jne.

Toivottavasti tästä on apua jollekkin. =)

 

Niin ja meillä siis käytiin dna-testissä isyydestä jonka voi kumpi vaan vanhemmista vaatia. Pilpari mielestäni sinä voit myös vaatia dna-testiä jolloin isän on siihen mentävä...

 

tiedän yksäiti miltä tuo tuntuu
Mulla ennestään yksi lapsi,josta myös testeihin jouduttiin ja ei ole koskaan halunnut lastaan tavata.. (on nyt 2,5v..) ja vaikka miten vannoin että samaa tilannetta ei tule,niin tässä sitä ollaan!
Eli ero tuli myös tulevan lapsen isästä josta ei nyt siis ole enää kuulunut mitään.. Sulla tais yksäiti olla myös 2 lasta? ois kiva vaihtaa vaikka sähköpostiosotteita? kun aika samanlaisia elämäntilanteita..

 

heips... mites mää en oo ennen tämmöstä ketjua huomannu..

mulla 3,5-vuotias tyttö ja isän kanssa yhdessä ei ole oltu tytön syntymän jälkeen. Yksinhuoltajus on mulla ja ekaan kahteen kuukauteen ei isä halunnut tavata tyttöään lainkaan.. sitten mieli muuttui yllättäen..

vauvana tapaamiset meni yleensä niin että tuli meille muutamaksi tunniksi ja mä yleensä kävin kaupassa tai jossain sillä välillä...että saivat olla kaksikseenkin. Isän luona tais olla ekaa kertaa joskus vähän alle vuoden ikäsenä. Yötä ekaa kertaa isällä noin 1,5-vuotiaana ja sen jälkeen sillon tällön on ollu yötä. Näkevät lähes joka viikko, mutta säännöllisestä rytmistä ei ole voitu sopia isän työn vuoksi...välillä voi olla kuukausi että isä on keikkakiertueella, joten sillon ei tapaamisia ollenkaan.

Aika usein isä hakee muutamaksi tunniksi ulos tai vie kotiinsa...

Sillon vauva-aikaan mäkin mietin kyllä et miten jaksan miestä meillä kattella, mut ihan hyvin se meni..välillä tehtiin myös nin että en ollut itse ollenkaan kotona, vana kummitäti oli meilä vauvan kanssa ja isä tuli sitten vauvaa tapaamaan.

Mutta jos mies on jotenkin uhaksi, niin tietenkään ei tarvitse teille kotiin päästää..

Nämä tapaamisasiat on semmosia jot´ka mua on etenkin nyt ruennu oikeen kunnolla mietityttämään... tottakai arvostan että tytöllä on shde isäänsä, mutta kyspyttää kun mies on alkanut perumaan tapaamisia ja lupaamaan tytölle asioita joitaei ole pitänytkään...tänään piti tytön olla isän kanssa ja viettää joulua, mutta isä perui senkin.. isovanhemmat miehen vanhemmat) kuitenkin halusivat tytön sinne ja tyttö meni mielllään ja jää sitten yöksikin...ei ole ennnen siellä yötä ollutkaan. Isovanhemmat haluaisivat varmaan muutenkin olla nykyistä enemmän tytön kanssa tekemisissä ja nyt olen aatellut, että sovin itse heidän kanssaan tapaamisista, kun mies ei sitä tee. Musta isovanhemmillakin on oikeus tavata lasta ja lapsella isovanhempiaan. Ovat oikein mukavia ihmisiä... en vaanm ollut heitä juurikaan tavannut ennen kuin erosimme..

mutta nyt meni vähän aiheen ohi... Kiva kuitenkin että tämmöseen ketjuun ja kohtalotovereihin törmäsin..

 

Viva mulla kans kaks lasta,pojat on 2v8kk ja 3kk. Laitan yv:nä sähköposti osotteen =)