Pienen lapsen pahat (isot) palovammat, miten parantuneet?

Tuo on kyllä äidin painajainen!!

Mitä siihen sairaalassa oloon tulee, ni mä oon kyl sitä mieltä että kun alku tilanteesta päästään ni hyvin voitte joinain päivinä vuorotella isovanhempien kanssa, varsinkin jos isovanhemmat ovat jo entuudestaan lapselle läheisiä!
Vauva mukaan sairaalaan: ei aina ole mahdollista, koska on kyseessä palovamma. Palovamma potilas on erittäin altis infektioille, joten voi olla että varsinkin alkuun vierailijoiden määrää rajoitetaan ja jos vauva on flunssainen ei häntä saa viedä sairaalaan.
Asuvatko isovanhemmat sairaalan lähellä? onko sinulla mahdollisuutta majoittua isovanhempien luo lapsen sairaalassa olon ajaksi. Toki 100km matka sairaalaan on mahdollista ajaa päivittäin, mutta pienen lapsen kanssa se voi jossain välissä alkaa tuntua raskaalta.
Mut niinhän se menee, et kun olet sairaalassa ajatukset on kotona ja kun olet kotona ajatukset on sairaalassa!!

Saanko kysyä miten laps sai veden päälleen?

 

[QUOTE="vieras";22352234]Ei tässä ketjussa tainnut kukaan ap:tä syyllistääkään, mutta muutama itseni lisäksi kauhisteli toista tapausta, eli miten lapsi voidaan laittaa pää edellä kiehuvaan vesikattilaan. Sellaista ei vaan yksinkertaisesti saa sattua. Vähän niinkuin, että kävelin mökillä vauva sylissä ja kompastuin - hups! vauva lensi takkaan. Vauvasta ei irroiteta vaikka joku ampuisi jalkaan.

Tietenkin kuumaa vettä tms. sisältävät astiat laitetaan niin, ettei lapsi pääse vetämään niitä helposti päälleen. Kukaan ei kuitenkaan voi sille mitään, jos kääntää katseensa muutamaksi sekunniksi ja lapsi on ehtinyt nousta vaikka tuolille ja ehtii vahinko tapahtua. Ei sellaista ihmistä ole, joka pystyisi pitämään katseensa herpaantumatta lapsessa syntymästä alkaen kunnes lapsi täyttää 18.[/QUOTE]

Ei kai kukaan tietoisesti siitä vauvasta irti päästäkään! Voi hyvänen aika kuinka ihmiset on hölmöjä ja ilkeitä!

 

Tuo on kyllä äidin painajainen!!

Mitä siihen sairaalassa oloon tulee, ni mä oon kyl sitä mieltä että kun alku tilanteesta päästään ni hyvin voitte joinain päivinä vuorotella isovanhempien kanssa, varsinkin jos isovanhemmat ovat jo entuudestaan lapselle läheisiä!
Vauva mukaan sairaalaan: ei aina ole mahdollista, koska on kyseessä palovamma. Palovamma potilas on erittäin altis infektioille, joten voi olla että varsinkin alkuun vierailijoiden määrää rajoitetaan ja jos vauva on flunssainen ei häntä saa viedä sairaalaan.
Asuvatko isovanhemmat sairaalan lähellä? onko sinulla mahdollisuutta majoittua isovanhempien luo lapsen sairaalassa olon ajaksi. Toki 100km matka sairaalaan on mahdollista ajaa päivittäin, mutta pienen lapsen kanssa se voi jossain välissä alkaa tuntua raskaalta.
Mut niinhän se menee, et kun olet sairaalassa ajatukset on kotona ja kun olet kotona ajatukset on sairaalassa!!

Saanko kysyä miten laps sai veden päälleen?

Toiset isovanhemmat asuu lähempänä ja tässä ollaankin vauvan kanssa mahdollisimman paljon. Ja noi infektioriskit tosiaan saattaa rajoittaa vierailijoiden määrää, siitä ei vielä ole ollut puhetta, kun tohon teholle ei oikein muutenkaan mielellään oteta muita kuin vanhemmat.

Lapsi on ihan lähipäivinä alkanut ylttämään keittiön työtasoille varvistamalla. Työtason reunan tyhjänä pito ei siis vielä tule rutiinilla, niinkuin matalampien pöytien. Olin laittamassa ruokaa ja jätin astiallisen keitettyä vettä liian reunalle ja lapsi selän takana veti sen päälleen. Kerkesin silmäkulmasta nähdä tapauksen, mutta mun molemmat kädet oli varattuna, enkä muutenkaan ehkä olisi kerennyt reagoimaan. Mun vikahan se on, että jätin astian niin reunalle, mutta en kuitenkaan hirveästi ole itseäni syyttänyt, koska poika on niin nopea, että kerkeää tehdä kaikkea mahdollista, vaikka itse seisoisi vieressä. Joo, tapaus olisi jäänyt tapahtumatta, jos mä olisin tehnyt siihen pöydälle tilaa ja laittanut kipon kauemmas reunasta. Toi on kuitenkin ihan turhaa jossittelua, eikä auta enää mitään, joten annan itselleni anteeksi ja keskityn nyt siihen, että teen lapsen sairaalassaolosta niin mukavan, kun se ikinä on mahdollista. Syyttäisin itseäni ehkä enemmän, jos lapsi olisi pidempään jo ylttänyt työtasolle ja ennenkin vienyt sieltä jotain, koska sillon mun olis pitänyt rutiinilla olla huolellisempi.

 

Sano palsta mitä tahansa, mut tuo on Dask hyvä asenne!! Yksinkeraisesti vaik kuinka tekis kaikkensa ni vahinkoja sattuu!! Ja ku vahinko on sattunu jossittelu ei auta mitään, vain pahentaa omaa tilannetta!!
Minulle ois voinu käydä ihan samoin tai mä oon yllättäny meidän 2½v:n kiipeämästä hellalle hämmentämään kattilaa, vaik tietää et se on ehottomasti killletty juttu (ja meil on se hellan lapsi suoja). Toinen painajainen mikä itellä on puukot (ku oon muutaman kerran yllättäny lapsen leikkaamasta vihannes puukolla leipää (otannu sen astianpesukoneesta) ja kolas on pistorasiat.

Toinen haaste on tämä meidän kävelevä ja kiipeilevä 10kk ikäinen, keittiöjakkara, syöttötuoli jne on jo nostettu korkeammalle, mut aina löytyy joistain joku koroke (esim. lelu) minkä avulla pääsee kiipeämään sohvalle, kirjahyllyyn, keittiön pöydälle jne. ja jos ei muuten pääse ni isosisko auttaa.

Pienille ja vilkkaille koti on täynnä vaaratilanteita, toisiin niistä pystymme varautumaan 100% ja toisiin 99%. Tunnetusti ihmisille (niin aikuisille ku lapsillekki) sattuu eniten tapaturmia kotona!

 

[QUOTE="Mala";22352086]Mun mielestäni lapsi tarvitsee vanhempiaan tuollaisessa koettelemuksessa enemmän kuin mitään muuta. Lapsella on kipuja ja häntä pelottaa vieras paikka, vieraat ihmiset ja kaikki tehtävät toimenpiteet.
Meillä vuoroteltiin sairaalassa niin että joku rakas oli lapsen luona mahdolisuuksien mukaan koko ajan. Vanhemmat oli joka päivä ja useimmiten mekin vuorottelimme niin, että kun isä tuli, lähti äiti vähäksi aikaa lepäämään, mutta lapsen luona olimme näin mahdollisimman suuren osa päivästä. Raskastahan se on, äärettömän raskasta, kun tilanne jatkuu pitkään, mutta niin se on äärettömän raskasta lapsellekin.
En siis ainakaan etukäteen suunnittelisi etteivät vanhemmat vieraile joka päivä, ellei matka sairaalaan ole todella pitkä. Aika näyttää miten pitkään lapsi joutuu olemaan sairaalassa ja kuinka asiat järjestyvät, mutta mun mielestäni ei kannata lapsen vuoksi heti alkuun suunnitella etteivät vanhemmat hänen luonaan vierailisi ja olisi tukemassa ja lohduttamassa häntä joka päivä. Pieni vauva voi kulkea äidin mukana sairaalassa, eikä vauva siitä häiriinny.[/QUOTE]

multa kyllä täysi peesi tähän. tekisin kaikkeni, että saisin asiat siihen malliin, että lapsen luona olisi koko ajan joko äiti, isä tai isovanhemmat. mun lapsi on ollut sairaalassa ja ainakin itse sain nukkua patjalla lattialla hänen vieressä, ei tosin ollut tehohoidossa. en olisi ikinä voinut jättää häntä sinne yksin.

kukin tietysti toimii oman jaksamisen ja perheen kokonaistilanteen mukaan, mutta kyllä on tosi tärkeää, että lapsen kanssa ollaan kun hänellä on paha olla. muutenhan lapsi on yksin, ei hoitajat ehdi kuin välillä käydä siinä, olla hetken ja taas seuraavan potilaan luo.

toivottavasti saatte järjestymään niin, että lapsi ei siellä ilman aikuista olisi, varsinkin hoitojen aikana on tärkeää, että siinä olisi mukana oma vanhempi tai isovanhempi vaikka ne tilanteet voi olla raskaita niin pitäisi sen yli pystyä vaan se oma "tuska" kestämään ja olla lapsen tukena.

 

Ap:n tilanteessahan lapsi on nukutettuna, eli ei sinänsä tiedä mitä ympärillä tapahtuu ja kuka/ketkä katsomassa käyvät.

Juu, tämän toki tajusin, mutta ap kyllä varmaankin tarkoitti kysymykseellään just hereilläoloaikana tapahtuvaa vierailuja.

Mitä itse olen pienenä kokenut sairaalassa olosta ja kuullut tuttujen kertomia juttuja, niin kyllä vain vanhempien läsnäolo tuo lapselle sen perusturvallisuuden tunteen, kun tehdään ikäviä toimenpiteitä tai muuten on kipeä olo.
Lapsi luottaa vaistomaisesti vanhempaansa, että hänelle ei mitään kamalaa satu, kun vanhemmat ovat siinä ihan vieressä.
Minunkin lapselleni tehtiin toimenpiteitä vähän aikaa sitten (alle 1v) ja kyllä lapsi nimenomaan minusta haki lohtua ja turvaa ja pelkkä katsekontaktikin riitti lohduttamaan vauvaa. Vauva vielä toisella vapaalla kädellään veti minua lähemmäksi ja itkun sävy muuttui selvästi helpottuneemmaksi.

 

[QUOTE="vierastaja";22350420]Se että joku "potkaisee" kattilaa josta vauvalle annetaan höyryhengitystä. Siis oikeesti, mä en ole irtonaista keittolevyä edes nähnyt yli kymmeneen vuoteen eikä kukaan ole niin tollo että sellaista käyttäisi potkukorkeudella? Helvetti että voisi provoillakin pitää jonkun rajan.[/QUOTE]

kuuleppa, niitä kattiloita voi pitää lattialla åpyyhkeen päällä, kuten meillä tehdään, ja silloin saattaa ohi kävelevä potkaista kattilaa. Ja pitääki olla äärimmäisen varovainen. Kuka mistää keittolevystä puhunutkaa..... huhhuh.

 

täti poltt ittensä kahvipannun kans ku oli 2v. vasen käsi kulki ja osa jalasta paloivat pahasti. tämä sattu vuossa -59 jolloin palovamma hoito on varmastikki ollu kehnompaa. paranemiset pienelle potilaalle! ja voimia koko perheelle !

 

Tiedätkö, että onko sairaalasta otettu jo sosiaalitoimistoon yhteyttä? Luultavasti niin toimitaan tällaisessa tapauksessa tänäpäivänä.

 

Tiedätkö, että onko sairaalasta otettu jo sosiaalitoimistoon yhteyttä? Luultavasti niin toimitaan tällaisessa tapauksessa tänäpäivänä.

Ei kai?? Siis lastensuojelusossuihin?? :O

Ei kai joka vahinko- ja onnettomuustilateessa aleta vanhempien pätevyyttä tutkimaan??

 

Meidän reilu vuoden ikäinen poika sai juhannuksena kiehuvaa vettä teekupillisen verran päällensä. Vasemman käden sisäpuolelta paloi alueita pahasti. Oltiin mökkioloissa joten ensiapu ei heti ollut parasta mahdollista. Lääkärissä syynättiin sitten kaikki, pahoinpitelystä merkkejä etsittiin muualtakin kropasta, raajojen liikkuvuutta testattiin ym ja jätettiin yksin lapsen kanss jossa seurattiin kuinka toimin tilanteessa jossa odotutetaan ym pitkään.... spooky meininki. Alkoi jo itsekin epäilee itseään..
Mutta pointti siinä, että meidän poika kävi useaan otteeseen lääkärissä ja vammoja hoidettiin hienosti. Parani tosi hyvin, nyt ovat todella vaalean vaaleanpunaisia ja aikaa on kulunut vasta 4 kk. Joten uskon että iho paranee täydellisesti.
Se, että tilanteesta syyttää itseään ja on jättänyt kyllä sellaisen ylihuolehtivaisuuden vaihteen päälle ei vaan helpota. Mutta pikkuhiljaa varmaan pääsee tästä syyllisyydestä eroon.

Tsemppiä daskille, kyllä teidän lapsi voimistuu ja pääsee elämään normaalia elämää. Mutta tässä vaiheessa voimahali minultakin sinulle :hug:

 

Sukulaislapsi sai alle 2-vuotiaana pahat palovammat kuumasta nesteestä keittiössä. Oli jotain puolisen vuotta sairaalassa, mutta toipui sitten ihan hyvin. Tietysti plastiikkakirurgiaa pitkälle tulevaisuuteen, mutta muuten ihan hyvin.

 

Mä oon kyllä ihan samaa mieltä, että vanhempien läsnäolo on tärkeintä, enkä usko, että edes pystyn olemaan poissa sairaalasta. Meillä on sairaalaan vaan matkaa 100km, että väkisin tulee päiviä, jolloin ei vaan pääse vierailuaikojen sisällä käymään, kun on esim. vauvan neuvolaa tai muuta kotikunnassa. Sillon on onneks mahdollisuus siihen, että joku muu lähipiiristä kuitenkin menee, ettei tule päivää, ettei kukaan tuttu käy. Onneksi meijän poika on tosi reipas, eikä vierasta, mutta tietysti vieras ympäristö ja kivut tekevät asiasta ikävämmän. Mutta tosiaan aika näyttää, miten homma alkaa meillä pyörimään...

Hyvä, että poika on reipas luonteeltaan, mutta tuollainen tapaturma ja sairaalassaolo on kuitenkin lapselle todella kova koettelemus vaikka hän reipas olisikin. Hän on vieläpä tosi pieni. Vaikka vauvan kanssa isosisarus voi tuntua isommalta ja pärjäävämmältä kuin onkaan, on 1,5 vuotias hirmuisen pieni ja aivan riippuvainen vanhempien ja rakkaiden tarjoamasta turvasta pelottavassa ja kivuliaassa koettelemuksessa. Lapsi tarvitsee todella paljon vanhempiaan ja muita läheisiään sairaalassa.

Teho-osastolla on tiukat vierailuajat ja - rajoitukset, mutta yleensä muutoin vierailut varsinkin lastenosastoilla ovat vapaampia ja vanhemmat saattavat olla lastensa luona koko päivät ja joissakin tapauksissa ympäri vuorokaudetkin. Ne eivät siis välttämättä ole mitenkään sidottuja vierailuaikoihin vaan vanhemmat saavat olla lastensa tukena niin paljon kuin mahdollista.

 

Tiedätkö, että onko sairaalasta otettu jo sosiaalitoimistoon yhteyttä? Luultavasti niin toimitaan tällaisessa tapauksessa tänäpäivänä.

Mun tietääkseni ei oteta yhteyttä, ellei lääkäreillä ole syytä epäillä mitään. Lääkäri on kysynyt tapahtumasta erikseen ensin mun mieheltä puhelimessa ja myöhemmin multa kasvotusten. Voi olla, että johonkin menee tieto tapauksesta ja jos näitä tai vastaavia tulis enemmän, jouduttais ehkä johonkin syyniin, mutta nyt ilmeisesti ei. Meillä ei kyllä ole mitään salattavaa, vaikka jouduttaiskin!

 

Löytyiskö tänään lisää kokemuksia?

 

Vieläkö löytyisi kokemuksia?

 

Oli tänään juuri tämä ketju mielessä. Mitä lapsellesi kuuluu? Kuinka itse voit? :hug:

 

Mulle on kaatunut vuoden ikäisenä kiehuvan kuuma kahvi käsivarrelle. Siinä on vieläkin, 34 vuotta myöhemmin, iso alue arpikudosta, tosin vaaleaa joten ei välttämättä kaikki sitä edes huomaa mutta kuitenkin kun sitä katsoo on siinä aikamoisen röpelöistä ihoa. Mä en saanut asianmukaista ensiapua (eli ei siis mitenkään koetettu jäähdytellä viileän veden alla tai mitään,) vaan isäni ja isänäiti olivat alkaneet paniikissa vaan kohkaamaan ja miettimään että pitääkö viedä sairaalaan ja mitä ulkovaatteita mulle pitäis pukea ja missä auton avaimet mahtaa olla. Kun olis ensin viilennetty ihoa, olis palovamma parantunut paremmin .

 

[QUOTE="vierastaja";22350420]Se että joku "potkaisee" kattilaa josta vauvalle annetaan höyryhengitystä. Siis oikeesti, mä en ole irtonaista keittolevyä edes nähnyt yli kymmeneen vuoteen eikä kukaan ole niin tollo että sellaista käyttäisi potkukorkeudella? Helvetti että voisi provoillakin pitää jonkun rajan.[/QUOTE]

hmm.. siis ei se kattila nyt missään keittolevyllä ollut uskoisin. vaan äidin lähettyvillä jossain, missä voi vauvaa pitää helposti sylissä ja höyryhengitellä..

ja ap:lle varsinaiseen kysymykseen: mullakin on molemmat jalat saaneet kiehuvat vedet päällensä kun höyryhengitin sillon pienempänä ( ala-asteiässä, kattilassa pitkä ripa, johon tönäsin käellä jolloin kaatu koko kattila ).
isäpuoli juoksi minä sylissä pesuhuoneeseen, jossa laski niin kylmää vettä kuin suinkin sai jaloilleni. samalla repi yöpuvun housujen palasia ihosta varovasti ( olivat "sulaneet" ihoon kiinni ).
kipeää kävi, ja jalat oli paketissa kauan, en muista kauanko. nukutettu ei siihen aikaan, ja vielä ylä-asteella oli jaloissa komiat palohaavan jäljet. nykyään ne on lähteny jo pois niin ettei niitä ees huomaa.
ja sen jälkeen en muuten ole höyryhengitelly, enkä mennyt mielellään kuumien vesien lähelle. jopa perunakattilasta veden kaataminen hirvitti..
ja takuuvarmasti en omia lapsiani laita semmoselle alttiiksi koskaan.
että vuosia menee jos palovamma on paha niin että arvet lähtee, jos lähtee ollenkaan.

 

Oli tänään juuri tämä ketju mielessä. Mitä lapsellesi kuuluu? Kuinka itse voit? :hug:

Huomenna selviää vammojen lopulliset laajuudet (palovammat jatkavat kehittymistään jopa 5vrk). Eilen näytti siltä, että korkeintaan jotain pieniä ihosiirteitä tarvitaan, mutta suuremmilta siirteiltä vältyttiin. Huomenna ratkeaa, tarvitaanko niitä ollenkaan. Poika on ollut koko ajan nukutettuna ja herätellään vasta muutaman päivän päästä, jos ihosiirteiä huomenna tehdään. Jos siirteitä ei tarvita, unilääkkeiden lopettaminen on mahdollista jo huomenna, jos pärjää ilman hengityskonetta ja pissaa ilman siihen tarkoitettua lääkettä (näiden kanssa on ollut vähän ongelmaa vielä).

 

Huomenna selviää vammojen lopulliset laajuudet (palovammat jatkavat kehittymistään jopa 5vrk). Eilen näytti siltä, että korkeintaan jotain pieniä ihosiirteitä tarvitaan, mutta suuremmilta siirteiltä vältyttiin. Huomenna ratkeaa, tarvitaanko niitä ollenkaan. Poika on ollut koko ajan nukutettuna ja herätellään vasta muutaman päivän päästä, jos ihosiirteiä huomenna tehdään. Jos siirteitä ei tarvita, unilääkkeiden lopettaminen on mahdollista jo huomenna, jos pärjää ilman hengityskonetta ja pissaa ilman siihen tarkoitettua lääkettä (näiden kanssa on ollut vähän ongelmaa vielä).

Pissaa ilman siihen tarkoitettua lääkettä? Eiköhän lapsi ole katetroituna jos on nukutettuna hengityskoneessa...

Ja mitä tulee pahasti vammautuneen lapsen jättämiseen yksin osastolle niin sanon että en iki maailmassa voisi jättää omaani heteksikään yksin. Lapsemme oli osastolla 2,5vkoa ja kokoajan minä taikka mieheni olimme lapsen kanssa. olimme siis jompi kumpi paikalla 24h. En ymmärrä kuinka joku voi edes kuvitella jättävänsä lasta yksin? Isovanhemmat hoisivat osan aikaa toista lastamme.

 

Pissaa ilman siihen tarkoitettua lääkettä? Eiköhän lapsi ole katetroituna jos on nukutettuna hengityskoneessa...

Ja mitä tulee pahasti vammautuneen lapsen jättämiseen yksin osastolle niin sanon että en iki maailmassa voisi jättää omaani heteksikään yksin. Lapsemme oli osastolla 2,5vkoa ja kokoajan minä taikka mieheni olimme lapsen kanssa. olimme siis jompi kumpi paikalla 24h. En ymmärrä kuinka joku voi edes kuvitella jättävänsä lasta yksin? Isovanhemmat hoisivat osan aikaa toista lastamme.

Tässä tapauksessa kun lapsi on nukutettuna on ihan sama onko vanhemmat siinä vai ei.

 

Voimia teille kovasti :hug:

 

Pissaa ilman siihen tarkoitettua lääkettä? Eiköhän lapsi ole katetroituna jos on nukutettuna hengityskoneessa...

Ja mitä tulee pahasti vammautuneen lapsen jättämiseen yksin osastolle niin sanon että en iki maailmassa voisi jättää omaani heteksikään yksin. Lapsemme oli osastolla 2,5vkoa ja kokoajan minä taikka mieheni olimme lapsen kanssa. olimme siis jompi kumpi paikalla 24h. En ymmärrä kuinka joku voi edes kuvitella jättävänsä lasta yksin? Isovanhemmat hoisivat osan aikaa toista lastamme.

Pissa ei siis tule kropasta ulos ilman lääkettä! Ei siinä katetrit auta, jos virtsa pysyy rakossa!

Teholla on tarkat vierailuajat, siellä ei voi olla 24h! Sen jälkeisestä ajasta me ei olla vielä päätetty mitään, vaan sen näkee sitten, kun siirtyy osastolle ja näkee minkälaiset tilat osastolla on. Vanhemman yöpyminen ei välttämättä kaikilla osastoilla onnistu. Ja koska meillä on vauva, jota tarvii käyttää neuvolassa ja eräissä tutkimuksissa kotikunnassa, josta on yli 100km sairaalaan, ei ole mahdollista, että olen vanhemman lapsen luona 24/7.

 

hämmästyttää todella nämä äidit jotka kerkeävät kaksplussalla roikkumaan kun oma lapsi on sairaalassa. miksi ei voi sitäkin aikaa käyttää lapsen vierellä oloon?!