Törmäsin tälläiseen ketjuun. Kuumeilija en ole enää kun tervydellisistä syistä meille ei vaavia enää tule. Mutta siis meillä on tytöt 10kk ikäerolla :saint: No joo, heille piti tulla 1 v ikäero mutta tuo kuopus putkahti maailmaan 2,5kk etuajassa, sain niin pahan raskausmyrkytysen että jouduttiin leikkaamaan maailmaan rv 29+4.
Nyt ovat 2v1kk ja1v3kk. Onhan tuo ainamoista käsityötä toki ollut, ei siitä pääse mihinkään. Mutta toisaalta taas ovat menneet ns. "liukuhinnalla" sen jälkeen kun kuopuskin sai alkaa syödä kiinteitä ruokia. Ruoka-ajat ovat samat, vaipat vaihdan samalla kertaa (toki ne haisevat heti
), yleensäkin kaikki rutiinit, pesut jne. Olen miehen kanssa monasti puhunut että on tavallaan kuin hoitaisi 1,5 lasta kahden sijaan, noin vitsillä siis. Oma jaksaminen on jonkun kerran ollut hieman kortilla, mutta se taas johtuu siitä että elämme hyvin säntillistä elämää. Päivärutiinit on ihan avain asemassa, se että saa tytöt nukkumaan yhtäaikaa takaa äidillekin lepohetken päivässä. Ja toki varsin aktiivinen isä on kanssa ollut kultaakin arvokaampi.
Positiivista on ollut mustasukkaisuuden jääminen väliin. Samoin sellainen tuuppiminen ym. ei ole vielä ainakaan näyttäytynyt meillä. Nyt kun molemmat jo kävelevät alkaa leikki yhdessä jo sujua kovin. Pitkiä toveja jo leikkivät keskenäänkin, mä seurailen vaan sivusta. Itse en ymmärrä mitä touhuavat, mutta monasti tuntuu kuin heillä olis "oma kieli" jolla kommunikoivat, niin sujuvasti leikki menee. En vaihtaisi tilannetta mihinkään. Hauskaa on esim. opetella tuota vessassa käyntiä kun vanhempi jo liki kuiva ja pyytää itse vessaan. Vien sitten samalla pienemmänkin aina potalle. Siinä ne molemmat sitten nököttää ripi rinnan. Pienempikin viihtyy kun on kaveri vieressä.
Toki joskus tuntuu siltä että on yleiskodinkone, onhan tuota hommaa kokoajan. Mutta helpottaa joka päivä kun tytöt kasvaa. Ihana on ollut katsoa kuinka tytöt on "hitsautunut" sellaiseksi parivaljakokosi, kaikki tehdää yhdessä ja jos toinen saa jotain niin hän taatusti pitää huolen että toinen saa saman. Äiti niin toivoo että tuo sisarten välinen side jatkuisi läpi elämän. Toki riitojakin matkaan mahtuu, pitääkin.