Pienen ikäeron kuumeilijat :)

Olen itse kahden lapsen äiti, pienimmäinen on vasta 6kk, ja vanhempi täyttää kesällä 6 vuotta. Nyt haaveena olisi saada pikkuiselle sisarus, joka olisi lähellä hänen omaa ikäänsä.

Onko täällä muita ketkä kuumeilee vauvaa vaikka taloudessa on alle vuoden ikäinen? Ja onko kokemuksia siitä miten pienen ikäeron kanssa selviää arjessa?

 

Onko täällä muita ketkä kuumeilee vauvaa vaikka taloudessa on alle vuoden ikäinen? Ja onko kokemuksia siitä miten pienen ikäeron kanssa selviää arjessa?

Ensimmäinen vuosi on rankka, esikoisen ja kakkosen ikäero on 1v4kk enkä oikeastaan muista mitään muuta kakkosen vauvavuodesta kuin että olin tolkuttoman väsyksissä.

Silti lähdettiin tähän uudestaan, ja kolmannen ja neljännen ikäero on n.1,5v.

Meillä siis 4 lasta ja esikoinen on nyt 5,5v.

Jos on hyvä organisoimaan asioita ja jättää omat tarpeensa hetkeksi toiseksi pärjää kyllä ihan hyvin. Kyllä sitä omaa aikaa kerkeää saamaan sitten vähän myöhemminkin.
Mutta on myös muistettava se että jos/kun on rankkaa ja väsyttää apua on pyydettävä ajoissa ettei aja itseään ihan piippuun.

 

KiiajaVille Joo sen verran olen miettinytkin että omat tarpeet ja ajat saa hetkeksi pistää unholaan Mulla kun ei tosiaan ole kokemusta kuin isosta ikäerosta..Esikoinen kuitenkin alottaa jo eskarin ja on erittäin omatoiminen jo nyt, palvoo pikkusiskoaan ja haluaa auttaa kovasti. Mietin että miten sitten pikkuisin suhtautuu vauvaan, jos omaa ikää on se vuosi tai vähän päälle kun toinen syntyy. Ilmeisesti vahdittavaa riittää siinä vaiheessa..

 

Riippuu niin lapsesta miten suhtautuu pikkusisarukseen

Meillä esikoinen suhtautui hyvin, kun sai olla mukana vauvan hoidossa alusta lähtien, sai antaa tuttia ja silittää ja seurata vaipanvaihtoa.
Vähän myöhemmässä vaiheessa syöttääkin tuttipullosta tai sosetta.

Vahdittavaahan riittää, vaikka pikkuinen kuinka haluaisi olla hellä ja silittää vauvaa niin kun ne käden liikkeet ei välttämättä ole vielä kovin hallittuja helläksi tarkoitettu silitys saattaakin olla enemmänkin läpsäytys.

Ja tietystki kun äidin huomio on vauvassa niin taaperon huomio jossain muussa eli just siellä missä ei saisi.
Mutta kaikkeen tottuu ja oppii itsekin.

 

täällä kans yks kuumeilija pienelle ikäerolle vaikka eihän se nytkään kovin pieneksi jää kun jos nyt niin onnellisesti kävis niin ikäeroksi tulis 1v6kk mutta pahoin pelkään et tälläkin kertaa köy niin et vaikka kuinka toivoo niin sitä ikäeroa tulee taas se 2v niinku viimeksikin. Tai ainakin ajattelen niin niin oon sit ehkä vähän vähemmän hajalla kun kuukaudet kuluu eikä tärppiä tuu!

 

Meidän poikanen on vasta 4kk ja mie pikkasen jo kuumeilen seuraavaa

Viel jos hetken malttasi oottaa!

 

Törmäsin tälläiseen ketjuun. Kuumeilija en ole enää kun tervydellisistä syistä meille ei vaavia enää tule. Mutta siis meillä on tytöt 10kk ikäerolla :saint: No joo, heille piti tulla 1 v ikäero mutta tuo kuopus putkahti maailmaan 2,5kk etuajassa, sain niin pahan raskausmyrkytysen että jouduttiin leikkaamaan maailmaan rv 29+4.

Nyt ovat 2v1kk ja1v3kk. Onhan tuo ainamoista käsityötä toki ollut, ei siitä pääse mihinkään. Mutta toisaalta taas ovat menneet ns. "liukuhinnalla" sen jälkeen kun kuopuskin sai alkaa syödä kiinteitä ruokia. Ruoka-ajat ovat samat, vaipat vaihdan samalla kertaa (toki ne haisevat heti ), yleensäkin kaikki rutiinit, pesut jne. Olen miehen kanssa monasti puhunut että on tavallaan kuin hoitaisi 1,5 lasta kahden sijaan, noin vitsillä siis. Oma jaksaminen on jonkun kerran ollut hieman kortilla, mutta se taas johtuu siitä että elämme hyvin säntillistä elämää. Päivärutiinit on ihan avain asemassa, se että saa tytöt nukkumaan yhtäaikaa takaa äidillekin lepohetken päivässä. Ja toki varsin aktiivinen isä on kanssa ollut kultaakin arvokaampi.

Positiivista on ollut mustasukkaisuuden jääminen väliin. Samoin sellainen tuuppiminen ym. ei ole vielä ainakaan näyttäytynyt meillä. Nyt kun molemmat jo kävelevät alkaa leikki yhdessä jo sujua kovin. Pitkiä toveja jo leikkivät keskenäänkin, mä seurailen vaan sivusta. Itse en ymmärrä mitä touhuavat, mutta monasti tuntuu kuin heillä olis "oma kieli" jolla kommunikoivat, niin sujuvasti leikki menee. En vaihtaisi tilannetta mihinkään. Hauskaa on esim. opetella tuota vessassa käyntiä kun vanhempi jo liki kuiva ja pyytää itse vessaan. Vien sitten samalla pienemmänkin aina potalle. Siinä ne molemmat sitten nököttää ripi rinnan. Pienempikin viihtyy kun on kaveri vieressä.

Toki joskus tuntuu siltä että on yleiskodinkone, onhan tuota hommaa kokoajan. Mutta helpottaa joka päivä kun tytöt kasvaa. Ihana on ollut katsoa kuinka tytöt on "hitsautunut" sellaiseksi parivaljakokosi, kaikki tehdää yhdessä ja jos toinen saa jotain niin hän taatusti pitää huolen että toinen saa saman. Äiti niin toivoo että tuo sisarten välinen side jatkuisi läpi elämän. Toki riitojakin matkaan mahtuu, pitääkin.

 

Täällä kans kuumeillaan, esikoinen nyt 6kk... Me ei olla käytetty mitään ehkäisyä synnytyksen jälkeen. Olisin toivonut ihan minimaalista ikäeroa, mutta niinkuin useimmiten, nää asiat ei mene aina niinkuin toivoo.

 

taidanpa mäkin tänne tulla, tyttö on nyt 3,5kk ja kovasti jo kuumeilen toisesta. olis niin ihana saada lapset pienellä ikäerolla, että olis ns. oman ikäistä kaveria sit sisaruksissa. mutta iinku missah sanoi, ei asiat aina mee niinkun ite toivoo. mutta silti kuumeilen ja eilen mies taas totes et kyllä se kiva olis jos tulis toinen jo ens vuonna.