Meilläkin on se onni että minun äiti ja miehen isä ovat jo eläkkeellä ja yleensä valmiita apuun jos sitä tarvitsemme! Asumme synnyinpaikkakunnallamme ja vanhemmat ovat meitä lähellä :heart: Sillä on suuri merkitys ollut ja siksi halusimme ostaa oman asunnonkin läheltä!
Kaksosethan meillä on hoidossa 10pvä/kk ja ensivuoden alusta olen miettinyt jopa 15pvä/kk! En halunnut menettää poikien hyvää hoitopaikkaa kun en tiennyt palaanko nopeastikin töihin takaisin ja ihan poikienkin kannalta tää on ollut hyvä ratkaisu. Pääsee joka viikko leikkimään kavereiden kanssa, askartelemaan, retkeilemään ym ym.
Myönnettäköön etten ole mikään pullantuoksuinen äiti ja mulla kaatuu kotiarki aika nopeasti päälle :ashamed:
Jos kaksikko olisi 24/7 kotona niin mä en jaksais varmaankaan kovin pitkään olla kotosalla, niin osaavat nuo kohta 4-vuotiaat koetella välillä hermoja :$
Joten nostan todella hattua teille joilla on todellakin suurperheet ja olette olleet vuosia kotona :flower:
Meilläkään nuo kaksoset eivät olleet mustasukkaisia kuopuksen synnyttyä. Ovat niin tiivis pari että kun on toinen kaverina niin vauvan tulo meni jotenkin ihan huomaamatta! Loppuraskaudessa tosin oli vaihe jolloin pojilla oli vaikeaa. Ehkä se oli se etteivät ymmärtäneet mitä tuleman pitää ja miksi äiti on muuttunut ja poissaolevakin! Etenkin illoista ja nukahtamisesta tuli vaikeaa! Tilanne muuttui heti kun vauva oli syntynyt.
Toivottavasti uuden tulokkaankin kanssa päästäis ilman suurempia mustasukkaisuuksia ja se aika ja syli riittäisi sitten molemmille pienille ja tietysti vielä isommillekin!
Sehän on tietysti totta että vauva nukkuu alkuunsa paljon...tosin itse en voi oikein siihenkään tuudittautua kun tämä kuopus on ollut sellainen päiväkupeksija Yöt on kyllä sensijaan nukkunut erittäin hyvin 1.5kk iästä lähtien!
Ja sitten omaan napaan tai oikeastaan päähän! Tämä on ihan kamalaa mutta mulla räjähtää vissiin kohta pää tohjoksi :ashamed: Olen ollut plussasta lähtien aika kiukkuinen ja helposti ärtyvä mutta tuntuu että tämä vain pahentuisi enkä tunne enää itseäni :ashamed:
En pysty millään hallitsemaan tunteitani ja raivostun punaisessa sekunnissa! Olen niin pahoillani ja tietysti surullinen perheen puolesta :ashamed: Jatkuuko tätä koko raskausajan?!!?
Tämä on mulle sikäli uusi tilanne että aikaisemmin olen ollut jotenkin niin seesteinen ja tasapainoinen raskausaikana! Tosin oli kuopuksesta loppuraskaudessa vaihe jolloin pinna oli kireällä! Olisiko tämä nyt sitten sitä tyttöhormonin aiheuttamaa ärtymystä Hih,toivossa on hyvä elää
Nyt painelen labraan verikokeisiin...
Jennyli 9+2
Kaksosethan meillä on hoidossa 10pvä/kk ja ensivuoden alusta olen miettinyt jopa 15pvä/kk! En halunnut menettää poikien hyvää hoitopaikkaa kun en tiennyt palaanko nopeastikin töihin takaisin ja ihan poikienkin kannalta tää on ollut hyvä ratkaisu. Pääsee joka viikko leikkimään kavereiden kanssa, askartelemaan, retkeilemään ym ym.
Myönnettäköön etten ole mikään pullantuoksuinen äiti ja mulla kaatuu kotiarki aika nopeasti päälle :ashamed:
Jos kaksikko olisi 24/7 kotona niin mä en jaksais varmaankaan kovin pitkään olla kotosalla, niin osaavat nuo kohta 4-vuotiaat koetella välillä hermoja :$
Joten nostan todella hattua teille joilla on todellakin suurperheet ja olette olleet vuosia kotona :flower:
Meilläkään nuo kaksoset eivät olleet mustasukkaisia kuopuksen synnyttyä. Ovat niin tiivis pari että kun on toinen kaverina niin vauvan tulo meni jotenkin ihan huomaamatta! Loppuraskaudessa tosin oli vaihe jolloin pojilla oli vaikeaa. Ehkä se oli se etteivät ymmärtäneet mitä tuleman pitää ja miksi äiti on muuttunut ja poissaolevakin! Etenkin illoista ja nukahtamisesta tuli vaikeaa! Tilanne muuttui heti kun vauva oli syntynyt.
Toivottavasti uuden tulokkaankin kanssa päästäis ilman suurempia mustasukkaisuuksia ja se aika ja syli riittäisi sitten molemmille pienille ja tietysti vielä isommillekin!
Sehän on tietysti totta että vauva nukkuu alkuunsa paljon...tosin itse en voi oikein siihenkään tuudittautua kun tämä kuopus on ollut sellainen päiväkupeksija Yöt on kyllä sensijaan nukkunut erittäin hyvin 1.5kk iästä lähtien!
Ja sitten omaan napaan tai oikeastaan päähän! Tämä on ihan kamalaa mutta mulla räjähtää vissiin kohta pää tohjoksi :ashamed: Olen ollut plussasta lähtien aika kiukkuinen ja helposti ärtyvä mutta tuntuu että tämä vain pahentuisi enkä tunne enää itseäni :ashamed:
En pysty millään hallitsemaan tunteitani ja raivostun punaisessa sekunnissa! Olen niin pahoillani ja tietysti surullinen perheen puolesta :ashamed: Jatkuuko tätä koko raskausajan?!!?
Tämä on mulle sikäli uusi tilanne että aikaisemmin olen ollut jotenkin niin seesteinen ja tasapainoinen raskausaikana! Tosin oli kuopuksesta loppuraskaudessa vaihe jolloin pinna oli kireällä! Olisiko tämä nyt sitten sitä tyttöhormonin aiheuttamaa ärtymystä Hih,toivossa on hyvä elää
Nyt painelen labraan verikokeisiin...
Jennyli 9+2