A
addikti
Vieras
...kun laitoin hälle aiemmin viestiä, että jos minä hoitaisin kotityöt päivällä, niin olisko tuon vauva sitten meidän molempien vastuulla illalla.
Oon jo jonkun aikaa narissut, että miksi hän ei vapaaehtoisesti eikä aina edes käskystä vaihda vaippaa tai kylvetä tms., ja että miksi hänellä on oikeus valita ("En mä nyt voi, koska oon menossa tupakalle/paskalle/koneelle...") kun mä en saa valita, mun on PAKKO. Ja että kun mä olen töissä 24/7, et enkö mä sais edes hetkeä iltaisin hengähtää kun siihen olis mahdollisuus.
Ennen vauvan syntymää puhuttiin usein siitä, että se lapsen hoitovastuu kuuluu molemmille vanhemmille yhtälailla. Ja että mun pitää sitten kotiäitinä tehdä kodin "perushommat" eli tiskata, pyykätä ja muuta - siis ei mitään älyttömyyksiä, että joka paikan pitäis kiiltää, ja tietenkin jos ei kerkeä jonain päivänä niin sitten ei kerkeä, sillä lapsi tulee kuitenkin ensin. Mutta että illat on sitten sitä perheen yhteistä aikaa, eli molempien työpäivä päättyy klo 16.
No nyt sitten ollaan oltu tilanteessa, jossa mä iltaisin itkeä tihrustan et kun sää et tee mitään ja mua niin väsyttää ja tää on liian rankkaa ja mikset sää yhtään auta kun lapsi huutaa ja mulla olis noi pyykit ja pitäis nukkumaankin mennä ja...
Miksi?
Koska minä roikun päivät koneella, ja mies tietää sen (kämpästä näkee heti, että mitä oon touhunnut päivän aikana). Tietty hoidan lapsen jutut, mutta pakko myöntää että välillä nettailu menee jopa vauvan edelle hetkittäin - joo tiedän, sen ei pitäisi olla niin.
Nyt kun vauvan pahimmat itkuilut alkaa olla ohitse, mä oon toipunut synnytyksestä ja arki muutenkin luistaa, niin mä kyllä jaksaisin ja EHTISIN hoitaa niitä kotihommia päivällä, mutta tässä sitä vaan istutaan
Eli mies on aatellut, ettei mulla ole "oikeutta valittaa" koska en päivisinkään mitään tee. Se ei vaan ole osannut sanoa sitä, vaan on osoittanut sen niin, ettei ole ruvennut iltaisin "auttamaan" mua, koska ei mulla ihan totta puhuen ole ollut aina niin rankkaa päivällä, kun mitä oon antanut ymmärtää.
Reilu peli, siis. Meillä on myös yhteiset rahat, koska perhe on meille yhteinen yritys, eli lienee reilua tehdä myös yhtä paljon töitä.
Ikävä kyllä tää taitaa tarkoittaa sitä, että on pakko pitää pieni palstatauko
Ei mulla ollut oikeasti mitään kovin tähdellistä kerrottavaa, kunhan vähän avauduin vaan. Saapa nähdä, että tuleeko tästä lapsesta nyt sitten oikeasti meidän yhteinen kun tasataan työnjako (ja minä lopetan koneella roikkumisen).
Oon jo jonkun aikaa narissut, että miksi hän ei vapaaehtoisesti eikä aina edes käskystä vaihda vaippaa tai kylvetä tms., ja että miksi hänellä on oikeus valita ("En mä nyt voi, koska oon menossa tupakalle/paskalle/koneelle...") kun mä en saa valita, mun on PAKKO. Ja että kun mä olen töissä 24/7, et enkö mä sais edes hetkeä iltaisin hengähtää kun siihen olis mahdollisuus.
Ennen vauvan syntymää puhuttiin usein siitä, että se lapsen hoitovastuu kuuluu molemmille vanhemmille yhtälailla. Ja että mun pitää sitten kotiäitinä tehdä kodin "perushommat" eli tiskata, pyykätä ja muuta - siis ei mitään älyttömyyksiä, että joka paikan pitäis kiiltää, ja tietenkin jos ei kerkeä jonain päivänä niin sitten ei kerkeä, sillä lapsi tulee kuitenkin ensin. Mutta että illat on sitten sitä perheen yhteistä aikaa, eli molempien työpäivä päättyy klo 16.
No nyt sitten ollaan oltu tilanteessa, jossa mä iltaisin itkeä tihrustan et kun sää et tee mitään ja mua niin väsyttää ja tää on liian rankkaa ja mikset sää yhtään auta kun lapsi huutaa ja mulla olis noi pyykit ja pitäis nukkumaankin mennä ja...
Miksi?
Koska minä roikun päivät koneella, ja mies tietää sen (kämpästä näkee heti, että mitä oon touhunnut päivän aikana). Tietty hoidan lapsen jutut, mutta pakko myöntää että välillä nettailu menee jopa vauvan edelle hetkittäin - joo tiedän, sen ei pitäisi olla niin.
Nyt kun vauvan pahimmat itkuilut alkaa olla ohitse, mä oon toipunut synnytyksestä ja arki muutenkin luistaa, niin mä kyllä jaksaisin ja EHTISIN hoitaa niitä kotihommia päivällä, mutta tässä sitä vaan istutaan
Eli mies on aatellut, ettei mulla ole "oikeutta valittaa" koska en päivisinkään mitään tee. Se ei vaan ole osannut sanoa sitä, vaan on osoittanut sen niin, ettei ole ruvennut iltaisin "auttamaan" mua, koska ei mulla ihan totta puhuen ole ollut aina niin rankkaa päivällä, kun mitä oon antanut ymmärtää.
Reilu peli, siis. Meillä on myös yhteiset rahat, koska perhe on meille yhteinen yritys, eli lienee reilua tehdä myös yhtä paljon töitä.
Ikävä kyllä tää taitaa tarkoittaa sitä, että on pakko pitää pieni palstatauko
Ei mulla ollut oikeasti mitään kovin tähdellistä kerrottavaa, kunhan vähän avauduin vaan. Saapa nähdä, että tuleeko tästä lapsesta nyt sitten oikeasti meidän yhteinen kun tasataan työnjako (ja minä lopetan koneella roikkumisen).