Pidettiin just miehen kanssa neuvottelu... *turhis*

[addikti]

...kun laitoin hälle aiemmin viestiä, että jos minä hoitaisin kotityöt päivällä, niin olisko tuon vauva sitten meidän molempien vastuulla illalla.

Oon jo jonkun aikaa narissut, että miksi hän ei vapaaehtoisesti eikä aina edes käskystä vaihda vaippaa tai kylvetä tms., ja että miksi hänellä on oikeus valita ("En mä nyt voi, koska oon menossa tupakalle/paskalle/koneelle...") kun mä en saa valita, mun on PAKKO. Ja että kun mä olen töissä 24/7, et enkö mä sais edes hetkeä iltaisin hengähtää kun siihen olis mahdollisuus.

Ennen vauvan syntymää puhuttiin usein siitä, että se lapsen hoitovastuu kuuluu molemmille vanhemmille yhtälailla. Ja että mun pitää sitten kotiäitinä tehdä kodin "perushommat" eli tiskata, pyykätä ja muuta - siis ei mitään älyttömyyksiä, että joka paikan pitäis kiiltää, ja tietenkin jos ei kerkeä jonain päivänä niin sitten ei kerkeä, sillä lapsi tulee kuitenkin ensin. Mutta että illat on sitten sitä perheen yhteistä aikaa, eli molempien työpäivä päättyy klo 16.

No nyt sitten ollaan oltu tilanteessa, jossa mä iltaisin itkeä tihrustan et kun sää et tee mitään ja mua niin väsyttää ja tää on liian rankkaa ja mikset sää yhtään auta kun lapsi huutaa ja mulla olis noi pyykit ja pitäis nukkumaankin mennä ja...

Miksi?
Koska minä roikun päivät koneella, ja mies tietää sen (kämpästä näkee heti, että mitä oon touhunnut päivän aikana). Tietty hoidan lapsen jutut, mutta pakko myöntää että välillä nettailu menee jopa vauvan edelle hetkittäin - joo tiedän, sen ei pitäisi olla niin.
Nyt kun vauvan pahimmat itkuilut alkaa olla ohitse, mä oon toipunut synnytyksestä ja arki muutenkin luistaa, niin mä kyllä jaksaisin ja EHTISIN hoitaa niitä kotihommia päivällä, mutta tässä sitä vaan istutaan
Eli mies on aatellut, ettei mulla ole "oikeutta valittaa" koska en päivisinkään mitään tee. Se ei vaan ole osannut sanoa sitä, vaan on osoittanut sen niin, ettei ole ruvennut iltaisin "auttamaan" mua, koska ei mulla ihan totta puhuen ole ollut aina niin rankkaa päivällä, kun mitä oon antanut ymmärtää.

Reilu peli, siis. Meillä on myös yhteiset rahat, koska perhe on meille yhteinen yritys, eli lienee reilua tehdä myös yhtä paljon töitä.

Ikävä kyllä tää taitaa tarkoittaa sitä, että on pakko pitää pieni palstatauko

Ei mulla ollut oikeasti mitään kovin tähdellistä kerrottavaa, kunhan vähän avauduin vaan. Saapa nähdä, että tuleeko tästä lapsesta nyt sitten oikeasti meidän yhteinen kun tasataan työnjako (ja minä lopetan koneella roikkumisen).

 

[suski]

Saapa nähdä, että tuleeko tästä lapsesta nyt sitten oikeasti meidän yhteinen kun tasataan työnjako (ja minä lopetan koneella roikkumisen).

Ei tule ellet pakota miestäsi ottamaan vastuuta. Tämän hetkinen tilanne on hänelle mukava ja vaikka lopetat nettailun, niin mies tuskin oma-alotteisesti muuttaa toimintaansa.

 

[ap]

Saapa nähdä, että tuleeko tästä lapsesta nyt sitten oikeasti meidän yhteinen kun tasataan työnjako (ja minä lopetan koneella roikkumisen).

Ei tule ellet pakota miestäsi ottamaan vastuuta. Tämän hetkinen tilanne on hänelle mukava ja vaikka lopetat nettailun, niin mies tuskin oma-alotteisesti muuttaa toimintaansa.

Niin siis en tosiaankaan aio antaa hänen jatkaa samaan tahtiin! Mutta jatkossa voin rehellisesti vaatia vastuun jakamista, koska _tiedän_ olleeni "päivän töissä" kuten hänkin, ja että minua väsyttää/paskattaa/sattuu päähän ihan samalla tavalla.

Mutta hyvä kun muistutit kuitenkin, etten nyt tosiaan oleta että mies ryhdistäytyisi ihan itsekseen.

 

[neuvo]

Miksi laitat itsellesi pakotteita? Lait pyykit silloin, kun haluat. istu koneella silloin, kun haluat ja hengähdä silloin, kun haluat.
Pakkohan sun ei ole tehdä tiettyyn aikaan mitään paitsi, jos lapsella hätä, mutta ei sekään nyt ole, kuin muutamia kertoja vuorokaudessa. Luulis, että kerkeät tehdä kaiken tarpeellisen ei elämä ole niin päivän päälle...

 

[neuvo]

Saapa nähdä, että tuleeko tästä lapsesta nyt sitten oikeasti meidän yhteinen kun tasataan työnjako (ja minä lopetan koneella roikkumisen).

Ei tule ellet pakota miestäsi ottamaan vastuuta. Tämän hetkinen tilanne on hänelle mukava ja vaikka lopetat nettailun, niin mies tuskin oma-alotteisesti muuttaa toimintaansa.

Niin siis en tosiaankaan aio antaa hänen jatkaa samaan tahtiin! Mutta jatkossa voin rehellisesti vaatia vastuun jakamista, koska _tiedän_ olleeni "päivän töissä" kuten hänkin, ja että minua väsyttää/paskattaa/sattuu päähän ihan samalla tavalla.

Mutta hyvä kun muistutit kuitenkin, etten nyt tosiaan oleta että mies ryhdistäytyisi ihan itsekseen.

Teitkö myös tunteja saman verran, kuin miehesi. Enpä usko, että kolmen hengen talouden pyöritys ja yhden lapsen hoito vie 8 tuntia päivässä.

 

[Nyynä]

no mutta hyvä ap :flower: olet sentään jo niin pitkällä että olet ymmärtänyt oman riippuvuutesi, siitä on hyvä alkaa muuttamaan elämää.

nytkin on kaunis ilma ulkona, menkää vauvan kanssa vaikka ulos käymään, sekin on parempi syy sille ettei ole kotona siivottu kun se, että olet notkunu koneen ääressä koko päivän.

 

[ap]

Miksi laitat itsellesi pakotteita? Lait pyykit silloin, kun haluat. istu koneella silloin, kun haluat ja hengähdä silloin, kun haluat.
Pakkohan sun ei ole tehdä tiettyyn aikaan mitään paitsi, jos lapsella hätä, mutta ei sekään nyt ole, kuin muutamia kertoja vuorokaudessa. Luulis, että kerkeät tehdä kaiken tarpeellisen ei elämä ole niin päivän päälle...

Niin no, enhän minä muuten, mutta kun mulla on oikeasti ongelma tämän netinkäytön kanssa. Eli jos en pakota itseäni, niin istun tasan tarkkaan perse kiinni tässä tuolissa koko päivän (mitä nyt lapsen hoidan). Sitten mies tulee illalla kotiin ja mä rupean vauhkoamaan että ota lapsi, mä tarvin vähän omaa aikaa

Toisaalta tosi surullista. Ennen lapsen syntymää saatoin viettää koko päivän koneella. Niin että kävin vaan vessassa ja jääkaapilla... Mitenköhän mulla enää on koko miestä?

 

[ap]

Teitkö myös tunteja saman verran, kuin miehesi. Enpä usko, että kolmen hengen talouden pyöritys ja yhden lapsen hoito vie 8 tuntia päivässä.

No ei välttämättä ihan joka päivä, mutta yöllinen hälytysvalmius (+ 2 syöttöä) varmaan tasaa tilit.

 

[vieras]

Hyvä, että otit asian puheeksi ja varmaan useimmissa suhteissa juuri lastenhoito ja kotityöt ovat niiitä asioita joista täytyy aika ajoin keskustella jos homma ei toimi.

Meillä minä olen lapsen kanssa kotona ja mies töissä. Mulla on päävastuu kotitöistä, mutta en mä niistä mitään stressiä ota ja mun mielestä miehellä on huomattavasti rankempaa töissä joten hällä on oikeus lepoon työn jälkeen, En siis tyrkkää lasta heti miehelle ja nosta itse jalkoja kohti kattoa, vaan annan miehen rauhassa huilia, mutta oletan että mies pystyy jo avustamaan esim. iltatoimissa, sekin helpottaa mun mielestäni jo paljon.

 

[ap]

no mutta hyvä ap :flower: olet sentään jo niin pitkällä että olet ymmärtänyt oman riippuvuutesi, siitä on hyvä alkaa muuttamaan elämää.

nytkin on kaunis ilma ulkona, menkää vauvan kanssa vaikka ulos käymään, sekin on parempi syy sille ettei ole kotona siivottu kun se, että olet notkunu koneen ääressä koko päivän.

Kiitos Ja kiitos myös vinkistä, pistin kamat valmiiksi ja lähdetään lenkille seuraavan syötön jälkeen. Sitten vauva nukkuukin toivottavasti vielä tunnin, pari siihen päälle niin ehdin vähän siivota. Tai no mennään nyt ensin edes sinne pihalle

 

[neuvo]

Teitkö myös tunteja saman verran, kuin miehesi. Enpä usko, että kolmen hengen talouden pyöritys ja yhden lapsen hoito vie 8 tuntia päivässä.

No ei välttämättä ihan joka päivä, mutta yöllinen hälytysvalmius (+ 2 syöttöä) varmaan tasaa tilit.

Ota päikkärit. Ja, jos todellinen ongelma on koneella roikkuminen miksi syyllistät miestäsi?! Varmaan sun (tai miehesi, jos et itse pysty) täytyy laittaa rajat koneen käytölle ihan niin, kuin lapsille max. 2 tuntia päivä.

 

[vieras]

Montako lasta teillä on?

 

[ap]

Teitkö myös tunteja saman verran, kuin miehesi. Enpä usko, että kolmen hengen talouden pyöritys ja yhden lapsen hoito vie 8 tuntia päivässä.

No ei välttämättä ihan joka päivä, mutta yöllinen hälytysvalmius (+ 2 syöttöä) varmaan tasaa tilit.

Ota päikkärit. Ja, jos todellinen ongelma on koneella roikkuminen miksi syyllistät miestäsi?! Varmaan sun (tai miehesi, jos et itse pysty) täytyy laittaa rajat koneen käytölle ihan niin, kuin lapsille max. 2 tuntia päivä.

Ota ite

(Huom. olen palstaillut melkein työkseni yli vuoden päivät, ei toimi meikäläiseen.)

 

[ap]

Montako lasta teillä on?

Yks vaan.
Joo, hävettää.

 

[vastaaja]

jos totta puhutaan, niin ihan turha syyttää miestäsi mistään. Jos itse kävisin töissä ja mies roikkuisi päivät koneella ja lapsenkin hoito siinä välillä unohtuisi, saisin suoraan sanottuna raivarit, en katselisi pätkääkään.

Ja pienelle lapselle ei riitä vain perushoito, vaan hän tarvitsee oikeasti läsnäolevaa äitiä ja seuraa. Todella pahalta kuulostaa, mutta ei taida edes olla kovin harvinaista nykyään

 

[Jaska-]

Saapa nähdä, että tuleeko tästä lapsesta nyt sitten oikeasti meidän yhteinen kun tasataan työnjako (ja minä lopetan koneella roikkumisen).

Ei tule ellet pakota miestäsi ottamaan vastuuta. Tämän hetkinen tilanne on hänelle mukava ja vaikka lopetat nettailun, niin mies tuskin oma-alotteisesti muuttaa toimintaansa.

Hetkinen, luitko sinä itseasiassa apn viestiä ollenkaan?

Ap sanoi että hän on antanut omasta osastaan rankemman kuvan mitä se on ja itseasiassa häne päivät on ollut helppoja.


Vaadi miestäsi ottamaan vastuuta? mitäs vittua sinä kuvittelet että se tekee kun käy töissä ?

 

[oj]

Kunhan se vauva siitä kasvaa niin kohta et enää voi istua koneella. kannattaisi totutella siihen jo nyt. peppu ylös tuolista ,kone kiinni ja hommiin! helpophan se on kotityöt hoitaa kun ei ole liuta ipanoita sitä heti sotkemassa uudestaan.

 

[Mies]

Suurempi vastuu kuuluu tietenkin naiselle, koska mies ei voi valita silloin kun ero tulee, että kumpi saa lapsen. Lapsi kuuluu aina äidille, niin myös sen suurempi hoitovastuu.

 

[ööö]

Saapa nähdä, että tuleeko tästä lapsesta nyt sitten oikeasti meidän yhteinen kun tasataan työnjako (ja minä lopetan koneella roikkumisen).

Ei tule ellet pakota miestäsi ottamaan vastuuta. Tämän hetkinen tilanne on hänelle mukava ja vaikka lopetat nettailun, niin mies tuskin oma-alotteisesti muuttaa toimintaansa.

Hetkinen, luitko sinä itseasiassa apn viestiä ollenkaan?

Ap sanoi että hän on antanut omasta osastaan rankemman kuvan mitä se on ja itseasiassa häne päivät on ollut helppoja.


Vaadi miestäsi ottamaan vastuuta? mitäs vittua sinä kuvittelet että se tekee kun käy töissä ?

Näistä vastauksista todella huomaa että tosi iso osa täällä palstailevista on näitä kotiäitejä.
Ja vieläpä sellaisia jotka eivät ole koskaan edes työelämässä olleet. On se vaan niin hiton rankkaa se kotona olo, juu.
Ja mä todella tiedän ettei se ole mitään verrattuna tähän työelämän ja perheen yhteensovittamiseen.
Mä olen välillä aivan helkkarin väsynyt kun tuun töistä ja jos mun mies olisi ollut koko päivän koneella kotona tekemättä yhtään mitään ja olisi heti lykkäämässä lapset mun vastuulle niin mä en jaksaisi.
Ja nyt kun ap tämän asian myöntää ja "sanoo ääneen" niin täällä osa kotiäideistä tulee nopeasti kääntämään asian päälaelleen. Ettei vain särjetä illuusiota kotiäidin rankasta päivästä. LOL

 

[ap]

No niin, ap tässä.

Täällä olikin virinnyt kiitettävän paljon keskustelua asian tiimoilta. Siis tosiaan, olisin voinut avata keskustelun aiheella "Mies ei hoida vauvaa", mutta sen sijaan mietiskelin aamupäivän sitä, että mikä meidät on tuonut tähän pisteeseen. Ja ongelma ei ollutkaan miehessä, vaan minussa.

Ihan totta, jos itse kävisin töissä ja äijä istuis perse homeessa koneella koko päivän ja valittaisi illalla että hänellä on niin rankkaa, niin en mä sitä pitkään kattelis Ihan kamalaa, nyt kun ajattelee asian noin päin. Hävettää. Mutta sen verran annan itselleni armoa, ettei mies ole missään vaiheessa huomauttanut mulle nettaamisesta, enkä itsekään ole ihan tosissani tajunnut, että nyt mättää joku. Kuitenkin synnytyksen jälkeen meni palautumiseen jonkun verran aikaa, ja silloin telkkarin tuijottaminen ja netissä surffailu oli ihan ok, varsinkin kun vauvakin viihtyi pidempiä aikoja rinnalla.

Ja rankkaahan tämä on. Siis siinä mielessä, että tässä istuessa takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että pitäisi sitä ja tätä, ja sitten lapsi herää päiväunilta, enkä "ehtinyt" tehdä mitään, taaskaan. Missään vaiheessa en vietä sellaista oikeaa lepohetkeä, ja se on ihan oma moka. Sellaisia hetkiä minä kaipaan, ja aion niitä itselleni ottaa, jahka alan ahkerammaksi ja kehtaan siten lykätä vauvan isänsä hoiviin hetkeksi.

Ja ehdottomasti tärkeintä on antaa vauvalle enemmän aikaa ja aitoa läsnäoloa.

Tein itselleni lukujärjestyksentapaisen jääkaapin oveen, mistä valitsen joka päivälle määrän X tehtäviä asioita. Netin käyttöä pitää alkaa rajoittaa. Oikeastaan se datailun vähentäminen ei ole koskaan ollut hankalaa, mutta jotenkin huomaamatta luisun taas 12h/pvä-rytmiin...
Tässä on niin helppo olla vaan.

Nyt menen hoitamaan velvollisuuksiani