Pidetäänkö ihmistä outona, jos ei ole montaa kaveria?

[surkeeko?]

Kun mulla ei oo kuin muutama ja niistäkin osa toisella paikkakunnalla. Ei tää mulle ole ongelma, mutta pidetäänköhän tällaista jotenkin epäsosiaalisen tai epäonnistujana? Kyllä työasioissa tms. tulen ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa ja muutenkaan en ole mikään ikävä ihminen. Ei vaan ole syvempiä suhteita muodostunut juurikaan. Sitten olen ihan ihmeissäni kun näin yhden meilin, jossa henkilö kutsui kavereitaan tupareihin... to-kentässä oli varmaan 50 nimeä! Itse ehkä juuri ja juuri keksisin 5 nimeä, joita kehtaisin kutsua, eikä niistäkään varmaan kaikki jaksais tulla...

 

[...]

Samankaltaiset ovat mietteeni....

 

[titi]

No en mie ainakaan pidä

 

[...]

Mut hei, eikse niin oo et laatu korvaa määrän?

 

[vieraana]

En mä outona pidä... Ehkä mä jotenkin säälin, koska mulle ystävät ja kaverit on suuri rikkaus ja ilman en voisi elää

Mutta en pidä outona, on mulla ystäviä, joilla on ystävänä vain minä... Ne vaan ei oo samalla tavalla sosiaalisia kuin minä

 

[haapa]

Ihmiset on erilaisia. Mä pidän kovasti kaikenikäisistä ihmisistä, mutta en vain halua ettävelvollisuuksia on joka suuntaan. Mulle riittaa yksi hyvä ystävä ja muutama muu luottokaveri.

 

[..]

laatu korvaa määrän. mulla vain yks tosiystävä johon hiljattain tutustunu

 

[joopas]

Itse ehkä juuri ja juuri keksisin 5 nimeä, joita kehtaisin kutsua, eikä niistäkään varmaan kaikki jaksais tulla...

tästä paljastuu, että olet liian epävarma itsestäsi ja mahdollisesti et arvosta itseäsi tarpeeksi.

mutta onhan se niinkin, että jotkut viihtyvät yksikseen tai yhden mukavan kaverin kanssa. Itse keksisin helposti 100 nimeä, ketkä voisimme mieheni kanssa kutsua tupareihin, eikä ole aikaa tavata heitä kaikkia niin usein kuin haluaisi.

 

[surkeeko?]

Mulle tulee joskus mieleen se Funcking Åmål -leffan tyttö... kun sillä oli synttärit niin tulikos sinne yks vieras vaikka oli kutsuttu enempikin mulle varmaan kävis samalla tavalla, jos pitäisin synttärit... siksi en pidä synttäreitä/tupareita/tms.

 

[surkeeko?]

Itse ehkä juuri ja juuri keksisin 5 nimeä, joita kehtaisin kutsua, eikä niistäkään varmaan kaikki jaksais tulla...

tästä paljastuu, että olet liian epävarma itsestäsi ja mahdollisesti et arvosta itseäsi tarpeeksi.

mutta onhan se niinkin, että jotkut viihtyvät yksikseen tai yhden mukavan kaverin kanssa. Itse keksisin helposti 100 nimeä, ketkä voisimme mieheni kanssa kutsua tupareihin, eikä ole aikaa tavata heitä kaikkia niin usein kuin haluaisi.

Tää kai selittää vähän sitä, kun yks niistä mun harvoista kaverista (lapsuuden ajalta jo), niin on vähän silleen, että kun jotain sovitaan, niin tulee usein muuta menoa ja on vähän hankala löytää koskaan sopivaa aikaa. No, jos olen hänelle yksi sadasta, mutta hän on minulle yksi viidestä, niin ymmärtäähän sen...

 

[jaa]

En mä outona pidä... Ehkä mä jotenkin säälin, koska mulle ystävät ja kaverit on suuri rikkaus ja ilman en voisi elää

Mutta en pidä outona, on mulla ystäviä, joilla on ystävänä vain minä... Ne vaan ei oo samalla tavalla sosiaalisia kuin minä

sääli on sairautta. turhaan sä sellasia ihmisiä säälit. mistä sä voit tietää, miten se toinen sen yksinäisyytensä tai harvat tosiystävät kokee? ehkä ei kärsi siitä ollenkaan niin paljon kuin sinä..?

 

[vlikoiva]

Mitäs outoa se. Tuttuja itselläkin joihin ei niin välitä pitää yhteyttä. Parhaita ysräviä pari.

 

[-]

En mä ainakaan pitäisi. Mulla on sellainen ongelma, että saisin kyllä kavereita koska jostakin syystä musta tykätään. Mä en vaan jaksa, enkä halua pitää yhteyttä kehenkään, eikä mulla ole kuin pari, kolme sellaista kaveria joita voin sanoa oikeasti ystävikseni. Mä en jaksa. Noi mun kaverit on sellaisia, että heidän kanssa ei ole ikinä mitään sitoumuksia ja tiedän että niitten suhteen voin olla ihan vapaasti. Jos sanon, että ei huvita tavata niin se riittää syyksi. Ne tietävät, että mulla on paha päivä eivätkä ala inttää. Sama toistepäin.