Silleen kiva kuulla etten koe olevani ainut epätoivoinen
Mukavasti lähteny juttu luistamaan täällä ja paljon erilaisia tarinoita takana!
Hei
HalleB! Ihanaa että teille on löytynyt luovuttaja!! Peukut pystyssä että kaikki menee hyvin eikä tule mitään takapakkeja (taas)
Vähän samanlaisia ajatuksia itselläkin, että haluaisin niin kokea sen raskauden ja synnytyksen. Jos saa kysyä, niin millä mielellä olit siskosi raskaudesta?
aniraz: On meillä toivoa, on on (onhan?)! Muuten kait ne lääkärit ois jo heittäny pyyhkeen kehään meidän kans. Mut sehän meneekin niin, että sitä näkee siinä toisen tilanteessa toivoa, mutta ei niinkään itsellään, niin voin sanoa tämän ajatuksen perusteella, että teillä on toivoa!
Tuohon luovutettuihin alkio asiaan vastaten, niin en ehkä. Luovutettuihin sukusoluihin kyllä, mutta sitten jotenkin, että on jo "valmiina" alkio niin ei... Enkä pystyisi luovuttamaankaan omia alkioita toiselle, munasolujani kyllä taasen voisin luovuttaa. Mutta saakohan luovuttaa, jos itse on ollut hoidoissa? Tietysti pitäisi tulla se onnistuminen, että siihen hommaan voisi ryhtyä.
Hauska tuo miehesi kommentti, taitaa mennä sarjaan "Miesten kootut sanomiset"
piu_pau Melko isolla annoksella, mutta hyvä että jotain tehdään toisin. Alkaako sinulla nyt joulukuussa sitten se Suprecur ja punktio tammikuussa? Tekikö ne icsin viimeksi ihan vaan varmistamaan että hedelmöittyy vai jostain muusta syystä?
Itkupotkuraivarit
Kaikkensahan sitä pitää kokeilla
johkunen No jaa, ahistaaahistaaahistaa koko tuleva hoito. Vähän samanlaisia tuntemuksia kuin
simplillä, että kuhan nyt ois ohi vaan. Mietin oisko jättäny ens vuoteen, mutta taloudellisesti järkevää tehdä nyt, kun lääkekatto täysi, matkakorvauksista ei mene omavastuuta enää, sairaalan maksukatto on jo kans täys. Ollaan vielä julkisella, viime hoito kun meni miten meni, niin sanoivat silloin, että saadaan vielä yksi yritys. Ja pakastushommat on jo olleet kunnossa, kun kysyin silloin joskus niin oli asia hoidettu. Mut katotaa vaan niin jotainhan se menee taas mönkään
Kuulostaa siltä, että se endoleikkaus on kyllä ihan varmaan toivottu? Onko sitä endo jossain suolistossa, kun selkään säteilee?
Jäiskö sinua mietityttämään paljonkin, jos ei teekään enää omilla? Että jos sen tekisi, niin saisi lopullisesti mielen rauhan että kaikki voitava on omilla nyt tehty? Komppaan kyllä piu_pauta, niin hyvin sanoi.
Moi
valoa! Ei se taida sekään kovin mieltä yletävää, jos paljon siirtoja takana, mutta jää vaan tyhjää käteen : / Ei sitä oikein ole mitenkään selitetty miksi niin käy, tässä kuitenkin on niin kiitollinen että saa sen yhdenkin, kun ei se alkioitten saaminen ole itsestään selvää! Siis ainakaan omalla kohdalla.
Käytiin sen kolmannen hoidon negan jälkeen juttelemassa tulevasta, niin lääkäri vaan ehdotti, että voitas tehdä tähystys, olin vähän yllättynyt, mutta mikäs siinä. Hyvät unet oli, jos ei muuta. Viime hoitoon antoivat lisäksi just kortisonin ja Primaspanin, mutta nyt aioin kyllä kysyä jotain lisätukea Lugejen lisäksi siirron jälkeen, saap nähä saako mitään.
Kuulostaa näin maallikkona, että sinulle vois olla jostain verta ohentavasta lääkityksestä apua. Ootko koittanu kysyä (siis vaatia) sitten verikokeita niiden tukostaipumus -juttujen selvittämiseksi? Kerroitko lääkärille, että olit käyttänyt sitä Primaspania, kun sait sen keskenmenon vai olitko ihan vaan hyshys?
Jokos se
simplillä punkto ensi viikolla?
Nyt pikku riiviön (siis koiranpennun) sotkuja siivoamaan! Hyviä viikonloppuja kaikille :wave:
