Kuvia kattelin ja muistelin kuinka helppo sille ihmiselle oli puhua, se oli parempi ko minun terapeutti... Ihminen joka tunsi minut, hyväksy minut, rakasti kaikesta huolimatta, piti huolta ja muutenki.... Haluan sen takas. :ashamed:
Phöh. Isiä ikävä.
- Viestiketjun aloittaja hyytikyppynen
- Ensimmäinen viesti
sipsi
:hug:
Minä ajattelen niin,. että tavallaan ihminen elää niin kauan kuin on niitä, jotka hänet muistavat... Ja vielä kun muistaa hyvällä ja rakkaudella... Usein itsekin kaipaan omia menneitä läheisiänikin niin että sattuu ihan fyysisesti
Minä ajattelen niin,. että tavallaan ihminen elää niin kauan kuin on niitä, jotka hänet muistavat... Ja vielä kun muistaa hyvällä ja rakkaudella... Usein itsekin kaipaan omia menneitä läheisiänikin niin että sattuu ihan fyysisesti
Näin mieki oon aatellu. Mut se muistaminen ei sitä fyysistä läheisyyttä korvaa kuitenkaan. Sitä että on joku jolle soittaa, jota halata, johon tukeutua ko mikkään muu ei auta.Alkuperäinen kirjoittaja sipsi::hug:
Minä ajattelen niin,. että tavallaan ihminen elää niin kauan kuin on niitä, jotka hänet muistavat... Ja vielä kun muistaa hyvällä ja rakkaudella... Usein itsekin kaipaan omia menneitä läheisiänikin niin että sattuu ihan fyysisesti