Petyin vähän vanhempiini - suottako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "naatti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"naatti"

Vieras
Vanhempani ovat 55- ja 64-vuotiaat, hyväkuntoiset eläkeläiset. Asuvat meiltä n 300km päässä. Kun lapseni (nyt 4- ja 6-v) olivat pienempiä, kävivöät he kylässä n 4 kertaa vuodessa. Nyt he eivät käy kuin tosi harvoin ja tuntuu, että kaikki muu on tärkeämpää. He käyvät Tukholmassa asuvan siskoni luona risteillen parin kk välein, mutta meille on kuulemma niin pitkä matka ajaa... Me pyrimme käymään heillä n 2kk välein.

Nyt 4-v:n päiväkodilla järjkestetään (pe 11.2.) isovanhempien päivä, ja he tekevät kutsut isovanhemmille, leipovat jne. Laitoin äidilleni viestiä tästä asiasta ja vastauksena oli: Jaa, pitääpä katsella pääseekö kun 12.2. on palvelutalolla asukkaiden ulkoilutus (äitini on kerran ollut siellä mukana ulkoiluttamassa ja silloin oli 2 kertaa enemmän ulkoiluttajia kuin ulkoilutettavia) ja 13.2. olisi lumikenkäkävelyä paikallisen eläkeläisseuran kanssa.

Tuli vähän sellainen olo, että jaa...ei paljoa kiinnosta. Mieheni vanhemmat ovat 80-kymmpisiä ja niin huonossa kunnossa, etteivät pääse. Ja tämän kirjoituksen pointtina ei ole se, ettei lapsella ole isovanhempia päiväkodille koska pyydämme sitten vaikka kummeja tai menen itse. Vaan pointtina oli se, että olen lähinnä pettynyt vanhempiini...en tiedä, onko se itsekästä sillä onhan heillä omakin elämä. Mutta heillä on omaa elämää ja tekemistä 24h/vrk ja sitten, kun lapsenlapsella olisi tälle tärkeä asia, on muut jutut tärkeämpiä. Lapsi ainakin odottaa kovasti ukkia ja mummia.
 
600 km on oikeasti pitkä matka ajella tuon ikäisille. Varsinkin, jos on jo näön kanssa tavallista ongelmaa, eli pimeässä ajaminen ei tunnu mukavalta. Ei välttämättä kehtaa sanoa tuota suoraan, eivät yleensä tykkää myöntää vanhenevansa.
 
Ei kai se auta kun nostaa kissa pöydälle ja kysyä mikseivät enää käy ja jos vastaus on jotain typeriä tekosyitä, niin käsket ottaa yhteyttä sitten kun haluavat kertoa totuuden.
 
[QUOTE="vieras";22930202]Ei kai se auta kun nostaa kissa pöydälle ja kysyä mikseivät enää käy ja jos vastaus on jotain typeriä tekosyitä, niin käsket ottaa yhteyttä sitten kun haluavat kertoa totuuden.[/QUOTE]

Näin mä tekisin. Tuikkaa suoraan että miksi eivät käy.
 
Kuulostaa aika tutulta... Meidän äidillä menee kans kaikki muu edelle ja varsinkin laivaristeilyt... Ei ehtinyt tulla vastasyntynyttä lapsenlastaankaan katsomaa 150km päähän, ennen ku ite vein näytille kolmeviikkosena.
 
lähteä risteilyn muodossa Tukholmaan saatikka ajaa 300km yhteen suuntaan.Ei tarvi olla kysymys välinpitämättömyydestä.Itse saattasin toimia ihan samalla tavalla*saa kivittää*
 
mä oon aina ajatellu että jos oon niin onnekas että jään joskus terveenä eläkkeelle, eli on aikaa ja terveyttä, niin parasta mitä sillon voisin tehdä olisi viettää mahdpaljon aikaa lastenlasten kanssa. Mikä voisi olla sen hienompaa ja antoisampaa??? toki haluisin myös ehkä matkustella ja harrastaa jotain, mut ennenkaikkea tutustua lapsenlapsiini, ja antaa heille huomiota.

joten, mun mielestä isovanhemmat joita pyydetään SILLOIN TÄLLÖIN apuun, kylään, mitä vaan, on TODELLA itsekkäitä, jos tollasten pikkujuttujen varjolla "eivät ehkä pääse".
 
Miten ne on jo tossa vaiheessa eläkkeellä, jos on hyväkuntoiset?
Mutta joo, musta toi lause että "heillä on omaa elämää ja tekemistä 24h/vrk ja sitten, kun lapsenlapsella olisi tälle tärkeä asia, on muut jutut tärkeämpiä." on aika itsekäs. Siis ihan totta, kaikilla on omaa tekemistä 24h (sulla omat työt, perhe, lapset), aika huvittavaa jotenkin kuvitella että kaikkien elämä on vaan helppoa odottelua että millonkas niitä lapsenlapsia pääsee kattomaan. Asuvat kauempana ja oma elämä ehkä siinä vaiheessa että haluavat nauttia siitä vapaudesta ja riippumattomuudesta. Yhden päivän takia 600km ajo on aika rankka, ei mahdoton, mutta jos ette kysy mikä mättää, en ihmettelisi. Siskosi luona käyvät ilmeisesti siksi, että asuvat laivaliikenteen lähellä, eikö totta?
 
Pitkä matka ajaa autolla, eikö junalla tai bussilla pääsisi? Mutta ymmärrän tässä tapauksessa ap:, harmistumisen. Sitten on eri jos jatkuvasti oletetaan hoitavan lapsenlapsia.
 
Meillä vähän sama, mut kyse vaan miehen isovanhemmista. Eli lapsen isoiso vanhemmista. Jotka eivät ole vielä 4kk vanhaa ensimmäistä lasten lastenlastaan nähnytkään. Ristiäispäivä ilmoitettiin ajoissa yli kuukautta ennen, sillon vastaus oli "meillä saattaa olla ulkomaan matka silloin". Ja niin heillä olikin. Kuukaus ristiäisten jälkeen mieheni sai mummoltaan puhelun. Jossa mummo valitti kun ei ole nimeä heille erikseen viitsitty soittaa tai lähettää viestillä. Teki miehen mieli huutaa että olisi tullut ristiäisiin ni olisi tiennyt nimen. Jos kutsutaan kylään ni se kutsu ohitetaan tosi sujuvasti, matkaa ei ole kuin 50km ja auto heillä on. Ajavat usein tästä melkein ohi keskisuomeen mökille ja muille sukulaisille.
 
Minun vanhempani asuvat myös n. 300.n kilometrin päässä (toisia isovanhempia lapsellani ei käytännössä olekaan) enkä oleta, että äitini tulee meille, kun lapsellani näkyy keväämmällä hoidossa mummopäivä olevan. Se on valitettavaa etenkin lapsen kannalta, mutta näin se menee, kun pitkä välimatka on.

Meillä vanhempani käyvät tosi harvoin. Me käydään sitten mummolassa ja mökillä tapaamassa vanhempiani. No toisaalta, mun vanhemmat on kylläkin vielä työelämässä, joten en voi olettaakkaan, että noin vain pääsisivät. Tosi hädän tullen ovat kyllä aina apuun saapuneet ja meillä on hyvät ja lämpimät välit ja toivonkin, että tulevaisuudessa voisimme asua lähempänä mummolaa.
 
[QUOTE="realisti";22930338]Miten ne on jo tossa vaiheessa eläkkeellä, jos on hyväkuntoiset?
Mutta joo, musta toi lause että "heillä on omaa elämää ja tekemistä 24h/vrk ja sitten, kun lapsenlapsella olisi tälle tärkeä asia, on muut jutut tärkeämpiä." on aika itsekäs. Siis ihan totta, kaikilla on omaa tekemistä 24h (sulla omat työt, perhe, lapset), aika huvittavaa jotenkin kuvitella että kaikkien elämä on vaan helppoa odottelua että millonkas niitä lapsenlapsia pääsee kattomaan. Asuvat kauempana ja oma elämä ehkä siinä vaiheessa että haluavat nauttia siitä vapaudesta ja riippumattomuudesta. Yhden päivän takia 600km ajo on aika rankka, ei mahdoton, mutta jos ette kysy mikä mättää, en ihmettelisi. Siskosi luona käyvät ilmeisesti siksi, että asuvat laivaliikenteen lähellä, eikö totta?[/QUOTE]

Oisin samaa mieltä sun kanssa JOS kävisivät muuten katsomassa lapsenlapsiaan.Niin oishan se sitten vähän kohtuutonta "vaatia" ajamaan 600km yhden päivän takia mutta jos sen yhden kerran nyt pyydetään niin onhan se vähän kummallista...Ja kuitenkin ap:n perhe käy sielläpäin ettei ole kyse siitäkään että vaatisivat aina isovanhempia tulemaan heille kylään.

Eli kyllä mäkin ap sinuna loukkaantuisin.
 
meillä sukulaiset asuvat 500km päässä enkä edes oleta, että tulevat päiväkodin isovanhempien juhlaan, koska äitinikin on vielä työelämässä. Miehen isä (vaari ) on eläkkeellä ja hänellä on hyvin aktiivinen elämä, kuten on äidillänikin vapaa-ajallaan. Tulevat silloin kun ehtivät eli yleensä me käydään pidemmillä lomilla ja äitini tulee junalla käymään muutaman kerran vuodessa ja vaari ajelee omalla autolla silloin kun ehtii meille. Ei jokaiseen kissanristiäiseen 8vaikka kyse onkin lapsenlapsesta ) pääse tulemaan.
 
Itse en jaksanut kysyä edes kun lapsella oli tuo juttu. Matkaa suunnilleen saman verran. Ikävää, että noita järjestetään.

en olisi jaksanut viikolla alkaa majoitusta ja ruokashowia ym. mitä odottavat.

Oliko ap teillä tarkoitus että ovat yötä, montakin? vai ihan päiväseltään?
 
On mielestäni erittäin itsekästä isovanhemmilta. Ja kuulostaa tutulle ja tuntuu pahalle.

Isäni ajaa naisystävänsä luo ja hirvimetsälle sen 1000 km/viikonloppu, mutta ei malta pysähtyä koskaan tyttäriensä perheen luo vaikka ajaa käytännöllisesti katsoen talojen ohi. Selitys on, että isä alkaa olla jo iäkäs ( 60v) ja matkan ajaminen painaa, pitää olla jo valoisan aikaan menossa siellä ja siellä asti... Eli, oikeesti meidän lapset ja asiat eivät KIINNOSTA!

Äitini asuu samassa kaupungissa meidän kanssa, mutta hänellä on taas miesystävä 300km matkan päässä eli käy siellä ja viettää aikaa miehen kanssa. Lisäksi äidillä on useita sisaruksia ja harrastuksia, jotka vievät runsaasti aikaa. Hän kyllä yrittää olla avuksi, mutta usein vastaus on, Katsotaan, jos ei tule muuta!

Miehen vanhemmat ovat taas täyspäiväisiä alkoholisteja, joista ei ole mihinkään. Eli olemmepa lapsillemme saaneet loistavat isovanhemmat! Välillä täytyy oikeasti kadehtia niitä perheitä, joissa isovanhemmat osallistuvat ja ovat aidosti kiinnostuneita lapsenlapsistaan muutenkin kuin juhlapuheissa!
 
No, ei meilläkään isovanhemmat asu samassa kaupungissa, eivät tosin nyt noin kaukana ihan. Mutta ilahtuneet ovat kun on isovanhempien päivään pyydetty. Vaikka ovat työssäkäyviä, järjestäneet niin, että pääsevät. Haluavat viettää aikaa lastenlasten kanssa. Miksi muuten 55v on eläkkeellä? Selittäiskö se? Ei ihan normi-eläkeikä.
 
Kun on kysymys omista vanhemmista niin ehkä asiasta voisi kysyä ihan suoraan? Siis että onko joku erityinen syy miksi ovat viimeaikoina käyneet niin harvoin. Ehkä asiaan löytyy ihan järkeenkäyvä selitys, jos vaikka toisen vanhemman kunto on heikentynyt niin että nuo reissut ja lasten kanssa touhuamiset ovat raskaita. Eivät ole ehkä halunneet kertoa asiasta huolestuttaen tytärtään jolla on jo omassa perheessä hommia tms.

Me ollaan itse lapsiperheenä omista syistämme vähennetty vierailuja vanhempieni luona. Kiva olisi käydä mutta itse koen nuo kuitenkin niin rasittavaiksi reissuiksi että en jaksaisi enää kovin usein mennä. Viimevuoden toukokuussa olin tytön kanssa kaksin pari päivää siellä (silloinkin riessulla oli muut syyt takana) ja edellisen kerran koko perheellä ehkä 2009 kesällä. En ole varma siitäkään, saattoi olla edellinenkin kesä. :ashamed:
 
Ymmarran etta tuntuu pahalle. Meilla on ollut vastaavia paivia taalla ulkomailla ja aitini on lentanyt niita varten Suomesta asti. Missa maailmassa 60 ja risat ihmiset ovat liian vanhoja matkustamaan?
 
Jotkut ovat hyväkuntoisia vielä 70-80v ja nykyään vanhukseksi sanotaan vasta 80v.

Tutkimusten mukaan keskimäärin 60-vuotiaat ovat parempikuntoisia kuin nelikymppiset, joilla aikaa kunnosta huolehtimiselle ja liikunnalle on huonosti. On palkkatyöt, kotityöt, omat lapset, jotka vievät aikaa. sen sijaan 60-vuotiaat liikkuvat paljon ja ovat keskimäärin hyväkuntoisia.
 
No ehkä ne ajattelee, että ne on teidän lapset, eikä niiden ja haluavat jo nauttia siitä vapaudesta, minkä ovat saaneet. Ei siitä kannata tehdä hirmu isoa numeroa, jos lasten isovanhemmat ei ole niin kiinnostuneita. Ne ei vaan ole ja sillä selvä. Niillä on oikeus olla olematta.

Itselläni oli isovanhemmat niin vanhoja, ettei ne ikinä käyneet kylässä. Aina me käytiin niillä, enkä kokenut mistään ihmeellisestä jääväni paitsi.. Eikä ne teidänkään lapset sitä älyä, jos ette itse tee siitä isoa numeroa..
 
No ehkä ne ajattelee, että ne on teidän lapset, eikä niiden ja haluavat jo nauttia siitä vapaudesta, minkä ovat saaneet. Ei siitä kannata tehdä hirmu isoa numeroa, jos lasten isovanhemmat ei ole niin kiinnostuneita. Ne ei vaan ole ja sillä selvä. Niillä on oikeus olla olematta.

Itselläni oli isovanhemmat niin vanhoja, ettei ne ikinä käyneet kylässä. Aina me käytiin niillä, enkä kokenut mistään ihmeellisestä jääväni paitsi.. Eikä ne teidänkään lapset sitä älyä, jos ette itse tee siitä isoa numeroa..

Kannattais miettiä hieman asiaa eteenkin päin. Sitten kun isovanhemmat ovat oikeasti vanhoja ja huonokuntoisia, maristaan, että kun lapsenlapset eivät käy! Mitäpä lapsetkaan tuntemattomien vanhusten luona?
 

Yhteistyössä