Pettynyt Isovanhempiin!

no haluan purkaa johonkin ajatuksia toiveita ja pettymyksiä, kun ei ole oikein ketään kelle puhua :'( olen jo yli 30v ja mulla on kaks siskoa. Vanhempi ja nuorempi.

Nuorempi on sairas , ei päästään vaan koko ikänsä ollut sänkypotilas jota äitini hoitaa. Sitten vanhempi joka ei koskaan halua lapsia miehensä kanssa.

No sitten minä. En minäkään ajatellut tehdä vielä lapsia, mutta sitten tulin raskaaksi ja tuntui oikealta tehdä lapsi. Ja en kadu sitä päivääkään. En tiennyt miten ihanaa on kun on oma lapsi =) :heart:

No ennen tätä raskautta mun äiti koko ajan puhu ketkä mun koulukavereista, serkuista, tutuista jne on saanut lapsen, ihan koko ajan. Sitten katsoi että milloin hän olisi mummi.

Monta vuotta tälläistä. Luuli jo että ei koskaan tule mummiksi.

No nyt sitten kun on sitten ihanan terveen poikalapsen mummi niin minusta hänen pitäisi olla enemmän läsnä.

Ymmärrän että hän on sidoksissa siskooni kun on omaishoitajana ja työtä 24h vuorokaudessa.

Mutta kun olen sanonut että olisi hyvä että toisin pojan heille hoitoon vaikka päiväksi silleen että päästään mieheni kanssa leffaan ja syö
mään, hiljaisuus saapuu huoneeseen. Ja ilme ei ole iloinen :eek:

kertaakaan ei ole ehdottanut itse että voisi hoitaa poikaa. Siskollani kuitenkin joka päivä oma hoitaja ja illat äitini hoitaa. Kyllä se lapsi osaa hetken olla ihan itsekseenkin, jos käy muuta tekemässä.

Poika on nyt 7 kk ja ei ole kertaakaan ollut hoidossa. Ei ole ketään kuka hoitaisi ja kelle luottaisin lapseni kuin vanhempani.

Miehen vanhemmat ei ole koskaan nähnyt poikaa, eikä koskaan nääkkään

sellainen paska akka on mieheni äiti. En minäkään häntä ole koskaan nähnyt. En jaksa selittää miksi mutta he eivät kuulu elämäämme ollenkaan.

Siksi minun vanhemmilla olisi nyt tärkeä osa pojan elämää, koska he ovat ainoat isovanhemmat|O :'(

Silloin kun me olimme olleet pieniä niin minun mummini eli äitin äiti oli sanonut että hoitoon et noita lapsia tuo, että itse saat hoitaa kaikki.

Tosi törkeä.....tuntuu pahalta.

Nyt muka ollaan mummille tärkeitä, mutta jotenkin olen vihainen hänelle kun on tuollainen ollut.

Miten saan oman äitini mukaan pojan hoitoon? hän on uskovainen ihminen, isäni ei. He eivät koskaan juo. Asuvat omakotitalossa jne.

He ovat kunnon ihmisiä.

Haluan että minulla on edes yksi kunnon paikka minne voisin vauvani viedä hoitoon =)

mitä sanon äitilleni, jotenkin tuntuu että hän ei oikein tajua. Ajattelee varmaan samalleen että hoitakoon oman lapsensa, koska hän itsekkin joutui, ja on ollut monesta asiasta äitilleen katkera.

Mummoni on tiukka ihminen ollut äitilleni, liian tiukka.
 
mullakin tuli mieleeni heti se että kostaako hän omalleen tyttärelleen oman äitinsä tavat..... ja vielä uskovainen ihminen.....

Tässä kun kirjoitin tuon jutun, tuli mieleen että mähän nostan kissan pöydälle, tämä asia jutellaan halki poikki ja pinoon!!!

Mä tykkään jutella ja puida asiat heti kun että vuosi kaudet sisällä pidetään, mutta tähän haluan selvyyden! B)

mummolleni mun tekis mieli sanoa pari valittua sanaa miten törkeä hän on ollut omalle tyttärelleen, että ei edes tiedä miten toinen on kärsinyt :'(

Pitäisikö minun jutella nämä asiat iso iso äitille....kertoa kaikesta vääryydestä mitä hän on tehnyt.....on niin tehnyt mieli, mutta hän on vuodeosastolla ja 89v.....en ole viitsinyt pahoittaa hänen mieltään...muutenkin kipeä...mutta niin tekis mieli ennenkuin kuolee, tietäsi omat vääryydet.

Oma äitini ei ole ikinä uskaltanut olla omaa äitiään vastaan, eikä koskaan sanoa mitään vastaista vaikka olisikin.

Silloin kun äitini oli nuori, äitin piti lukea kotona raamattua kun veljensä pääsi humuuttelemaan prätkällään naisten luo.

Äiti oli kerran lakanut kynnet, kaverinsa kynsilakalla mummon oli suuttunut ja raastin raudalla äiti joutui hankaamaan verille sormensa.

Määräsi ketä näkee yms. Isänikään ei kelvannut, mutta äitini näki isää salaa... nyt he ovat olleet 36v naimisissa :heart:

Isääni mummo ei ole koskaan sietänyt eikä isä mummoa, ne inhoo toisiaan!

Mummon puolelta aina ollut ikävää, isäni on ihana ihminen. Se ainakin rakastaa tuota poikaa...hassuttelee ja sylittelee =) ja odottaa että saa viedä verkoille ja ongelle pojan.....
 
Itse kärsin kauheasti oman äitini käytöxestä minun lapsiani kohtaan!
Tulimme tänään vierailulta äitini luota, eli hän siis on tekemisissä lapsenlapsiensa kanssa,mutta minusta tuntuu äärettömän pahalta kun tunnen oikein kuinka hän edelleen pitää minua eriarvoisena kuin sisaruksiani, ja valitettavasti hän syrjii samallatavalla myös minun lapsiani. Veljeni vaimon tyttäret (eli siis eivät ole äidilleni "aitoja lapsenlapsia") äitini vie lomailemaan ulkomaille, ja maksaa kaikki kulut!
Minun lapset jää aivan vaille tuota kaikkea "mummi hössötystä", ja vanhempi lapseni on 11-vuotias, eli hän kyllä ymmärtää jo että mummi pitää enemmän serkuista kuin hänestä.
Poika on vasta 3kk:tta, mutta kun ehdotin äidilleni että pojan täytettyä n.vuoden hän voi jo ottaa pojan yökylään luokseen, hän vastasi "höpö, höpö"!!!

Nämä veljen tytöt hän kyllä on viemässä vkonloppuna mökille pidennetyksi viikonlopuksi!

Äitini on kai aikoinaan ollut aika katkera kun olin jo aivan pienenä enemmän isäni perään, ja isäni näköinen.
Lisäksi hän erosi isästäni kun olin 6-vuotias, ja löysi pian uuden miehensä, sai lapsen, 18-vuotiaan pikkuveljeni joka asuu vielä kotona.
Tämän uuden miehensä kanssa en sitten koskaan ole tullut toimeen, ja ehkäpä juuri siksi
äitini ei pidä minusta niin paljon kuin siskostani, ja kahdesta veljestäni (kaksi vanhempaa ovat ns. "aitoja sisaruksia").
Äitini on mm. maksanut ajokortit kaikille muille paitsi minulle, ja tänään viimexi sanoi, että kannattaisi minunkin hankkia kortti, ja siihen samaan syssyyn sitten mainitsi että olisi halunnut maksaa kortin myös veljeni vaimolle (samainen joka lähtee äidin kanssa reissuun).
Minä nyt olen aika karaistunut jo tästä mitätönnistä (mitä äitini muuten harrastaa jostain syystä aivan tahallaan??) MUTTA LAPSENI EIVÄT ANSAITSE SAMAA SKEIDAA!

Aion sanoa äidilleni että jos haluaa vielä tavata poikaani ja tytärtäni, tulee hänen alkaa noudattaa lapsien kohdalla samanarvoisuutta!
En tahdo että minun lapseni joutuvat kokemaan saman henkisen helvetin, minkä minä olen
joutunut itse kokemaan.
 
Punaherukka
Minulla ei ole mitään tuollaista selkeää ongelmakohtaa mutta minua surettaa isäni hauskoiksi tarkoitetut heitot. Jos esikoinen (3v) on ollut muutaman tunnin hoidossa niin isäni kuittaa minulle heti ovelta, että "kylläpä kesti" tai "ei täällä olisi enää kauaa jaksettukaan". Ihan kuin lapsestani olisi ollut kamalasti harmia tai rasitetta :( Eikä esikoinen todellakaan käy usein mummolassa, suunnilleen parin kuukauden välein aina pari tuntia kerrallaan. Nuo kommentit on suurin syy, miksen edes tahdo viedä esikoista hoitoon. Kuopus on vielä vauva mutta tuskinpa vanhempani häntäkään jaksavat ottaa hoitoon jos esikoisenkin katsominen on niin rasittavaa. Lisäksi inhottaa, miten isäni kommentoi kuopuksen pulleaa olemusta joka välissä. Kuopus on toki hieman keskivertoa isompi mutta ei nyt sentään mikään luonnonoikku, jota täytyy koko ajan hämmästellä ääneen

Eikä ole sen paremmin asiat miehenkään vanhempien kanssa. Serkut saavat kaiken huomion ja meidän lapset tuntuvat olevan ventovieraita, joita muistetaan jouluna ja syntymäpäivinä. Meidän lapsia ei käydä oma-aloitteisesti katsomassa, ei soitella kuulumisia, ei kysytä hoitoon, ei mitään. Muutaman kerran olemme kysyneet esikoiselle hoitoapua pariksi tunniksi mutta siitä on tehty aina niin iso numero, että ei tee enää mieli edes kysyä.

Voin olla turhan herkkä tulkitsemaan asioita väärin mutta oikeasti olen pettynyt siitä, että lapseni eivät saa osakseen sellaista perinteistä mummuhössötystä. Haluaisin, että lapsillani olisi oman kodin lisäksi joku toinenkin paikka, jossa heitä rakastettaisiin ja ihailtaisiin ilman naljailua ja säätämistä. :/
 
Todellakin? Mittaatteko isovanhemmuutta sillä kuinka paljon he lapsenlapsiaan hoitavat?
Jos äitisi on omaishoitaja 24/7, eiköhän tuossa ole hänelle työtä tarpeeksi. Vaikkei hän olisi läsnä siskosi luona 24/7, henkisesti hän on sitä kokoajan. Ei omaishoitajan työ ole pelkästään sitä, mitä hän tekee konkreettisesti.
Jos hänen äitinsä ei ole ottanut omia lapsenlapsiaan hoitoon, sillä tuskin on mitään merkitystä siihen mikä on oman äitisi kanta. Ei kukaan äiti kosta omille lapsilleen omia kokemuksiaan.
Yleensä päinvastoin.
MLL:stä saa lastenhoitajan, jotta pääsee elokuviin. Melkein joka kaupungista löytyy muitakin lastenhoitopalveluita, kun ottaa selvää.
Ai niin, mutta MLL maksaa, tosiaan isovanhemmathan tietenkin hoitaisivat lapsia ilman minkäänlaista korvausta??
Menkää nyt hyvät ihmiset itseenne.
Isovanhemmuus on kaikkea muuta kuin sitä, kuinka paljon hoitaa lapsenlastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja YOdottaja66:
Niin - mitähän mahtaa olla isovanhemmuus - ellei vietettyä aikaa lastenlasten kanssa ????

Olipa se sitä oi-niin-kamalaa lapsen vanhempien tai vaikkapa vain sen toisen (ja ainoan) olemassaolevan vanhemman jaksamisen helpottamista ?

Onko isovanhemmuus jonkun mielestä kaksi kertaa vuodessa valokuvien tai joukkorttien ihastelua ?
Vai ehkä 2 kertaa vuodessa synttäreillä ja jouluna 15-30 euron lahjan tuomista ja kahvien juonti ?
Vai se, että voi VAIN isosti naapureille tai muille sukulaisille selän takana kertoilla maireasti hymyillen lapsenlapsista ? Siis poissaolevana olla oikein hieno isovanhempi.

Mielestäni mikään ylläolevista ei ole kovin kummoista isovanhemmuutta.
Tai yleensä minkäänmoista aidossa ja vuorovaikutteisessa ihmissuhteessa olemista - sen paremmin lapsenlapseen kuin vanhempiinsa (by the way ko isovanhemman oma lapsi).

Tärkeät ja läheiset ihmiset ovat hmmmmh - läheisiä ja tärkeitä. Joskus näemmä tän äityden yhteydessä valkenee kunnolla se, etteivät vaikkapa isovanhemmat haluakaan olla läheisiä ja tärkeitä.

Vaan ovat kai sillä kannalla että suhde omiin lapsiin (ja lapsenlapsiin) päättyy kun on saatu lapset maailmalle 18v tms ... sen jälkeen ei ole enää läheistä ihmissuhdetta . Vaan valokuva kiiltokuva pinnallinen en-tiedä-mikä suhde ?

Monet kasvatusalan ammattilaiset ja psykologitkin viittavat läheisen kiintymyssuhteen syntymisessä siihen - että se syntyy mm hoitosuhteesta, läsnäolosta, tiheästä vuorovaikutuksesta jne jne... eli poissaoleva mummo tai ukki ei voi kiintyä poissaolevana lapsenlapsiin. Eikä päinvastoin. Selvähän se .

Ja yleensä ne jotka innolla muille ehdottelevat MLL-lastenvahteja - ovat itse juurikin ilmaisten lastenlikkojen eikus rakastavien isovanhempien ympäröimiä. Kiva siitä näkökulmasta on viisastella.

Ja ei ole ollenkaan sama kynnys ottaa omaa aikaa - jos joutuu uppo-oudon lapsenlikaksi ottamaan , on ihan eri asia jättää lapsi rakastavaan huomaan.
Ainakin minulla näin - josta seuraa että ei ole 'omaa aikaa' - lainkaan...


Hienosti yleistetty. :)
Kyllä meidän lapsilla on isovanhempia jotka hoitavat, en kuitenkaan sanoisi
heitä ilmaisiksi lapsenlikoiksi, niinkuin itse haluat asian ilmaista.
Meillä myös isovanhemmille korvataan hoitoapu.
Kuitenkin meillä käytetään myös MLL:n palveluja, joten tiedän myös sen puolen, en siksi etteikö apua saisi lähempääkin vaan siksi, että vaihtoehtoja on joten aina ei tarvitse olla vaivaamassa "ilmaisia lapsenlikkoja".

Kiitos kuitenkin yleistyksestä :)

Minusta isovanhemuus on sitä, miten isovanhempi haluaa itse sen tehdä ja olla. Toivottavasti itse osaat omalta kohdaltasi olla juuri sellainen isovanhempi mitä omat lapsesi haluavat :D :D
 
Annikalle ,

en sen enempää tai vähempää yleistä tai yksilöi kuin Sinäkään ...
Ja eiköhän se rivien välistä ja riveiltä ole luettavissa , että rakastavia isovanhempia minunkin lapseni (ja siinä sivussa minä) kaipaisi.
Näitä nyt ei vaan ole saatavilla.

Varmaan on vaikea kuvitella - kun itsellä ne rakastavat isovanhemmat ja samalla myös hoitoapuakin on - sitä miten vaikeaa on mieltää tai arvostaa 'lähetellään korkeintaan valokuvia' - isovanhempia minkäänlaisiksi todellisiksi isovanhemmiksi.
Ei lapsi paljoa siitä seläntakana naapureille ihastelusta ja olemattomasta läsnäolosta saa.

Rahasta ei tässä ole kyse - ihan samalla tavalla voisin minäkin maksaa , jos se nyt jotain auttaisi. Hyvin pienen lapsen kohdalla nyt ei vaan ole ihan yhdentekevää kuka ventovieras lasta hoitaa... tai en tiedä onko äitinä Sinulle ?

Ihan turhaa näissä tapauksissa - sen paremmin meidän kuin muidenkaan kohdalla - on lähteä tuolla tapaa syyttelemään vanhempaa - kuten sinä teet - että se on vanhemman , siis minun tai minun asenteeni vika, ettei mummoa vaan kiinnosta...

Voi tietenkin olla - että Sinä vaan yksinkertaisesti olet niin hyvä ihminen, että olet ansainnut myös lapsillesi hyvät isovanhemmat. Hienoa :)
Ja minä - ja me - joilla moisia ei ole - olemma vaan huonoja ihmisiä, väärällä asenteella varustettuja ja ja ... emme vaan ole ansainneet isovanhempia.
Tai mikä pahinta - lapsemme eivät ole tällaisia isovanhempia ansainneet ...

Varamummoja meillä on jo kokeilussa - tosin sekään ei vaan ole sama asia , ja vaatii aikamoisen määrän työtä lähteäkseen käyntiin ... asiasta seuraisi pidempi tarina... Eli kokeilut rakentaa uusia ihmissuhteita - jotka eivät kannakaan - vievät myös ainakin äidin voimavaroja.

Kaikenkaikkiaan - varmaan on mukavaa ja päivä pelastuu kun saa tulla viisastelemaan ketjuun - jonne ei millään tapaa kuulu. Ymmärtääkseni Annika ei ole pettynyt isovanhempiin millään tapaa ? Mutta haluaa kertoa muille miten isovanhempiin ei saa pettyä , vaan pitää antaa heidän olla hmmmmmh - olematta?
 
Äitisi hoitaa siskoasi aina.
Luulen ettei hän jaksa enää hoitaa pientä poikaasi.
Käykää kylässä ja anna sitä kautta mahdollisuus olla isoäiti =) .

Oma äitini oli vuosia omaishoitaja, ja näin läheltä miten hän väsyi ainaiseen hoitamiseen.
Päivällä ja yöllä, ilman kunnollisia lomia.
Kyse voi olla ihan omasta uupumuksesta, eikä välinpitämättömyydestä :hug:
 
Hei Catwoman,

joka kirjoitit olevasi pettynyt äitiisi, joka ei halua hoitaa lastasi. Muutama muukin kirjoittaja on tuolla jo sanonut, että tuskin kyse on siitä, että äitisi ei halua olla lapsellesi läheinen. Uskoisin, että hän on vain liian kiinni siskossasi, ja ehkä myös väsynyt pystyäkseen huolehtimaan lapsestasi hoitotehtävissä.

Omaishoitajuus on todella raskasta. Itse olen hoitanut vanhempaani useita kuukausia, en edes koko aikaa vaan vain muutamia tunteja päivässä töiden jälkeen, ja voimat ovat olleet ihan lopussa. Samoin ystäväni, joka on toiminut omaishoitajana, on puhunut monta kertaa voimien vähäisyydestä mihinkään muuhun. Se ei ole ilkeyttä eikä katkeruutta omaa äitiään kohtaan (tai pidän sitä epätodennäköisenä vaihtoehtona), vaan sitä että voimia ei yksinkertaisesti ole. Voin toki olla väärässäkin, mutta tämä on minun uskomukseni tämän lyhyen kertomasi jälkeen.

Voisitko keskustella äitisi kanssa tilanteesta, ja miettiä yhdessä hänen kanssaan miten tukea hänen ja pienen lapsesi välien syntymistä? Voisitko sinä joskus mennä hoitamaan siskoasi niin, että äitisi voisi viettää kahdenkeskistä aikaa lapsesi kanssa? Kun vauvasi vähän kasvaa, hän on enemmän siinä iässä, että ei tarvi säännöllisestä perushoitoa, ja silloin tilanne voi olla jo toinen. Esim. 3-vuotias lapsi voi jo itsekin hoitaa jotain vessakäyntejä ja leikkiä itsekseen jonkun aikaa.

Niin kuin joku sanoi, MLL:sta saa hoitajia kotiin melko pienellä summalla. Lisäksi teidänkin kunnassa saattaisi olla puistotätitoimintaa yms., jotta saisit vähän omaa aikaa itsellesi. Toivottavasti löydätte äitisi kanssa molemmille hyvän tavan kehittää mummin ja lapsen välille lämpimät välit!
 
  • Tykkää
Reactions: teajohanna
Kaikista isovanhemmista ei ole lastenhoitajiksi tai järjestämään jotakin tekemistä lapsenlapsensa kanssa.Itse olen ainakin päättänyt nyt olla sen kummemmin katkeroitumatta,vaikka mummo ja pappa ei koskaan järjestä mitään ohjelmaa tai tarjoudu ottamaan yökylään.Haluan kuitenkin silti säilyttää lapsillani mahdollisuuden käydä siellä kylässä kanssani tai välillä ilmankin ja olkoon heidän tapansa olla isovanhempia.Jokainen tekee sen mihin pystyy...MUTTA me vanhemmat tarvitsemme myös kahdenkeskistä aikaa ja siihen ei muutaman tunnin kyläily riitä.Eli etsin vastavuoroisesta lastenhoidosta kiinnostuneita perheitä,voitaisiin tutustua ja auttaa toinen toisiamme!Käykää lukemassa mitä minä olen nimimerkillä ipanasirkus kirjoittanut ja kiinnostuneet ottakaa yhteyttä!
ipanasirkus@luukku.com
 
YOodottoja..

En tiedä mitä luit rivien välistä, mutta mitään tuollaista en ajanut takaa.
Koitin vain kyseenalaistaa sen, että miksi niin moni mittaa isovanhemmuutta sillä, hoitavatko nämä lapsenlapsiaan vaiko eivät?
Alkuperäisen kirjoittajankin tekstissä huomaa, että hän pitää oman äitinsä käytöstä törkeänä, pelkästään siksi ettei tämä ota lapsenlastaan hoitoon.
Samaan aikaan, kun on 24/7 omaishoitajana.

 

Yhteistyössä