no haluan purkaa johonkin ajatuksia toiveita ja pettymyksiä, kun ei ole oikein ketään kelle puhua :'( olen jo yli 30v ja mulla on kaks siskoa. Vanhempi ja nuorempi.
Nuorempi on sairas , ei päästään vaan koko ikänsä ollut sänkypotilas jota äitini hoitaa. Sitten vanhempi joka ei koskaan halua lapsia miehensä kanssa.
No sitten minä. En minäkään ajatellut tehdä vielä lapsia, mutta sitten tulin raskaaksi ja tuntui oikealta tehdä lapsi. Ja en kadu sitä päivääkään. En tiennyt miten ihanaa on kun on oma lapsi =) :heart:
No ennen tätä raskautta mun äiti koko ajan puhu ketkä mun koulukavereista, serkuista, tutuista jne on saanut lapsen, ihan koko ajan. Sitten katsoi että milloin hän olisi mummi.
Monta vuotta tälläistä. Luuli jo että ei koskaan tule mummiksi.
No nyt sitten kun on sitten ihanan terveen poikalapsen mummi niin minusta hänen pitäisi olla enemmän läsnä.
Ymmärrän että hän on sidoksissa siskooni kun on omaishoitajana ja työtä 24h vuorokaudessa.
Mutta kun olen sanonut että olisi hyvä että toisin pojan heille hoitoon vaikka päiväksi silleen että päästään mieheni kanssa leffaan ja syö
mään, hiljaisuus saapuu huoneeseen. Ja ilme ei ole iloinen
kertaakaan ei ole ehdottanut itse että voisi hoitaa poikaa. Siskollani kuitenkin joka päivä oma hoitaja ja illat äitini hoitaa. Kyllä se lapsi osaa hetken olla ihan itsekseenkin, jos käy muuta tekemässä.
Poika on nyt 7 kk ja ei ole kertaakaan ollut hoidossa. Ei ole ketään kuka hoitaisi ja kelle luottaisin lapseni kuin vanhempani.
Miehen vanhemmat ei ole koskaan nähnyt poikaa, eikä koskaan nääkkään
sellainen paska akka on mieheni äiti. En minäkään häntä ole koskaan nähnyt. En jaksa selittää miksi mutta he eivät kuulu elämäämme ollenkaan.
Siksi minun vanhemmilla olisi nyt tärkeä osa pojan elämää, koska he ovat ainoat isovanhemmat|O :'(
Silloin kun me olimme olleet pieniä niin minun mummini eli äitin äiti oli sanonut että hoitoon et noita lapsia tuo, että itse saat hoitaa kaikki.
Tosi törkeä.....tuntuu pahalta.
Nyt muka ollaan mummille tärkeitä, mutta jotenkin olen vihainen hänelle kun on tuollainen ollut.
Miten saan oman äitini mukaan pojan hoitoon? hän on uskovainen ihminen, isäni ei. He eivät koskaan juo. Asuvat omakotitalossa jne.
He ovat kunnon ihmisiä.
Haluan että minulla on edes yksi kunnon paikka minne voisin vauvani viedä hoitoon =)
mitä sanon äitilleni, jotenkin tuntuu että hän ei oikein tajua. Ajattelee varmaan samalleen että hoitakoon oman lapsensa, koska hän itsekkin joutui, ja on ollut monesta asiasta äitilleen katkera.
Mummoni on tiukka ihminen ollut äitilleni, liian tiukka.
Nuorempi on sairas , ei päästään vaan koko ikänsä ollut sänkypotilas jota äitini hoitaa. Sitten vanhempi joka ei koskaan halua lapsia miehensä kanssa.
No sitten minä. En minäkään ajatellut tehdä vielä lapsia, mutta sitten tulin raskaaksi ja tuntui oikealta tehdä lapsi. Ja en kadu sitä päivääkään. En tiennyt miten ihanaa on kun on oma lapsi =) :heart:
No ennen tätä raskautta mun äiti koko ajan puhu ketkä mun koulukavereista, serkuista, tutuista jne on saanut lapsen, ihan koko ajan. Sitten katsoi että milloin hän olisi mummi.
Monta vuotta tälläistä. Luuli jo että ei koskaan tule mummiksi.
No nyt sitten kun on sitten ihanan terveen poikalapsen mummi niin minusta hänen pitäisi olla enemmän läsnä.
Ymmärrän että hän on sidoksissa siskooni kun on omaishoitajana ja työtä 24h vuorokaudessa.
Mutta kun olen sanonut että olisi hyvä että toisin pojan heille hoitoon vaikka päiväksi silleen että päästään mieheni kanssa leffaan ja syö
mään, hiljaisuus saapuu huoneeseen. Ja ilme ei ole iloinen
kertaakaan ei ole ehdottanut itse että voisi hoitaa poikaa. Siskollani kuitenkin joka päivä oma hoitaja ja illat äitini hoitaa. Kyllä se lapsi osaa hetken olla ihan itsekseenkin, jos käy muuta tekemässä.
Poika on nyt 7 kk ja ei ole kertaakaan ollut hoidossa. Ei ole ketään kuka hoitaisi ja kelle luottaisin lapseni kuin vanhempani.
Miehen vanhemmat ei ole koskaan nähnyt poikaa, eikä koskaan nääkkään
sellainen paska akka on mieheni äiti. En minäkään häntä ole koskaan nähnyt. En jaksa selittää miksi mutta he eivät kuulu elämäämme ollenkaan.
Siksi minun vanhemmilla olisi nyt tärkeä osa pojan elämää, koska he ovat ainoat isovanhemmat|O :'(
Silloin kun me olimme olleet pieniä niin minun mummini eli äitin äiti oli sanonut että hoitoon et noita lapsia tuo, että itse saat hoitaa kaikki.
Tosi törkeä.....tuntuu pahalta.
Nyt muka ollaan mummille tärkeitä, mutta jotenkin olen vihainen hänelle kun on tuollainen ollut.
Miten saan oman äitini mukaan pojan hoitoon? hän on uskovainen ihminen, isäni ei. He eivät koskaan juo. Asuvat omakotitalossa jne.
He ovat kunnon ihmisiä.
Haluan että minulla on edes yksi kunnon paikka minne voisin vauvani viedä hoitoon =)
mitä sanon äitilleni, jotenkin tuntuu että hän ei oikein tajua. Ajattelee varmaan samalleen että hoitakoon oman lapsensa, koska hän itsekkin joutui, ja on ollut monesta asiasta äitilleen katkera.
Mummoni on tiukka ihminen ollut äitilleni, liian tiukka.